onnellinen, onnellinen perhe...
Jostain syystä mulla alkaa tosi
usein soida tää biisi päässä kotona ollessani. Eilen illalla isi lähti
ukkosmyrskyä uhmaten poikien iltaan ("strippiklubille"...?), eikä
ottanut kuuleviin korviinsa mun käskyjä olla kiltisti ja tulla ajoissa
kotiin - strippiklubeilta EI kuulemma tulla ajoissa kotiin. Simo
vetäytyi jo kahdeksalta omaan huoneeseensa "nukkumaan", enkä yhtään
ihmettele. Mä katsoin Idolsia enemmän tai vähemmän hysteerisen Vilman
kanssa, joka oli saanut viikkoannoksensa sokeria, kun me käytiin
iltapäivällä (ennen sitä ukkosmyrskyä) jätskillä Cold Stonessa (ai miten
niin banaanijätski Oreo-keksien kanssa kuulostaa äklöltä? kahvijätski
maapähkinävoisuklaalla ainakin oli tosi hyvää...). Äitillä meni hermot
Alpoon ja se sitoi ilmapallon narun päänsä ympärille rambo-nauhaksi ja
istui niine hyvineen telkkaria tuijottamassa. Alpo sai luonnollisesti
ilmapallosta hulluuskohtauksen - ilmapallojen lisäksi se kunnioittaa
lähinnä kärpäslätkää ja imuria - ja juostuaan hetken ympäri kämppää kuin
järkensä menettäneenä se lösähti sohvalle ja alkoi kapsuttaa naamaansa.
Hetken kuluttua se katsoi hyvin hölmistyneenä, että mikäs kapistus
tuossa mun naamalla on ja rupesi pureskelemaan omaa jalkaansa. Fiksu
koira.
Odotan innolla viikonlopun reissua Charlestoniin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti