Ärrrrsytystä...!

Tähän asti tää päivä on mennyt oikein kivasti. Ja oikeastaan tää koko viikko ja viime viikkokin. Oon ehkä vähän stressannut, mutta se tuntuu pieneltä hinnalta siihen nähden, että oikeasti tuntee tekevänsä jotain kivaa ja hyödyllistä, ja vielä suunnilleen tuntee pitävänsä kaikkia lankoja käsissään. Kirjoitan ihan kaiken mitä pitää muistaa kalenteriini ja selaan sitä suunnilleen tunnin välein vain tarkistaakseni ettei mitään oo unohtunut (vessas viel muistan käydä ilman et sitä on päiväohjelmas). Tunnen itseni ehkä vähän neuroottiseksi, mut ei oo kuitenkaan ihan samalla lailla olo et olis hukassa kuin aikaisempina yliopistovuosina.

Takaisin tähän päivään. Mulla oli yksi ainoa luento, sekin vasta kahdelta iltapäivällä, mutta aloitin kouluhommat silti jo aamusta. Tein yhden unkarin ja yhden ruotsin käännöksen raakaversiot, luin vähän eteenpäin ruotsin kirjallisuuskurssin monistenivaskaa, kävin kirjakaupassa kyselemässä unkarin sanakirjoja (uusi painos ilmestyy kuulemma pian) sekä otin selvää yhden ranskan kurssin esitelmän taustamateriaaleista Signumin kirjastolla. Se mun luentoni oli unkarin keskustelukurssi, ja viikko sitten olin valmis itkemään tunnin jälkeen, kun tunsin itseni aivan jälkeenjääneeksi kun en tajunnut varmaan edes kymmenesosaa opettajan puheesta. Nyt Ildiko (unkarilainen harjoittelija joka siis pitää tota kurssia) oli ehkä oivaltanut meidän tason, tai sit olin onnistunut vähän aktivoimaan sanavarastoani, koska pystyin ihan seuraamaan tuntia ja jopa osallistumaan :) Oli siis hyvä fiilis jo tässä vaiheessa, saatika illan lenkin jälkeen.

Hieman taustaa valottaakseni, olin viikko sitten tiistaina kuoron ständillä edustamassa uusille opiskelijoille tarkoitetuilla messuilla, ja meidän vieressä oli rekrytoimassa lisää jäseniä Turun akateemiset suunnistajat, eli Ol-ut, ja jotenkin siinä päädyin niiden kanssa juttusille ja päätin mennä kokeilemaan. Oon ollut vähän yhteisliikuntakammoinen koulun liikuntatuntien jäljiltä, mutta noiden porukka vaikutti sen verran rennolta, että uskaltauduin eilen ekoihin treeneihin - tosin lähinnä sen ansiosta et Ella lähti mukaan! (Olisin varmasti jänistänyt siinä vaiheessa kun seisoin sateessa Assarin katoksessa vähän ennen neljää ja bongasin ohi trikoissa ja maila kädessä juoksevia poikia, jos en olisi sopinut tapaavani Ellaa siinä...) Eilen pelailtiin sählyä (tai sähläiltiin, miten vaan) ja tänään oli vuorossa tunnin lenkki, jota olin kammoksunut jo silloin kun siitä ekan kerran kuulin. Mä kuitenkin juoksin ihan koko matkan, vaiks lopussa vähän rupesi silmissä pimenemään. Todella voittajaolo!

Nyt kuitenkin ärsyttää, kun piti mennä käymään meidän ainejärjestön fuksiaisissa, mutta mulle tehtiin tuplaoharit!!! Ehkä oon nössö, mut Lyniin yksin meneminen olis liian ekstremeä mulle. Ei nyt sillä, että Kääntiksen bileet mitään Vuoden Tapahtumia olis, olis vain juuri nyt ollut fiilistä lähteä... Tietysti mun kannattais käyttää tää ilta hyödykseni, ja esim valmistautua siskoni vierailuun tai tehdä vähän kouluhommia etukäteen valmiiks, mutta kun... Toinen asia, joka hiukan ahdistaa on tosiaan tuo Vilman vierailu. Vaiks itse kutsuinkin sen, oon silti ihan palasina kun oon miettinyt miten repeän viihdyttämään sitä ja hoitamaan kaikki mitä viikonloppuna pitää. Ja oikeastaan, mitä pidemmälle tätä kirjoitan, sitä enemmän musta alkaa tuntua et oon ihan hölmö kun edes murehdin jotain tällaista :) Nyt mulla säästyy rahaa kun en mee baariin, ja huomenna jaksan virkeänä heti aamusta ruveta säätään! Vilmakin on ihan kiltti ja sisäsiisti, eiköhön se välillä osaa olla ilman mun apuakin...

Eli loppujen lopuksi pitäisi kai vaihtaa otsikko? Ärsytti kun aloitin, mut ei enää...