Olin tänään niin ahkera, että menin luennolle jota EI OLLUT. Siellä oli
jokin piispojen kokoontuminen. Olis kai pitänyt jäädä hanuilemaan sinne
ja kahvitella kirkonmiesten kanssa. Mutta olin tylsä ja tulin kotiin -
tulipahan pyöräiltyä Räntämäkeen ja takas... Nyt yritän orientoitua
siihen, että mulla on kaks ja puoli "ylimääräistä" tuntia tänä iltana,
ja keksiä miten parhaiten käyttäisin ne. Jotenkin kummallista, etten
osaa yksin vain olla, se tuntuu niin hukkaanheitetyltä, vaikka sitten
kavereiden/perheen kanssa ei-minkään tekeminen tuntuu aivan
tarkoituksenmukaiselta toiminnalta. Oon onneksi nyt jo tiskannut ja
pessyt pitkään odottamassa ollutta pyykkiä, joten tunnen saaneeni
ainakin jotain aikaan. Vielä vois tehdä ensi viikon esitelmää (aiheena
traduction comme processus, kääntäminen prosessina, ihan superhilpeää!)
ja lukea huomiset luentomateriaalit. Jotenkin melkein kivaa, kun on
liikaa tekemistä, vaikka se olisi kuinka tylsää. Yksin palloilu on
kuitenkin vielä tylsempää...
Mitä kaikki ihmiset oikeastaan yksin ollessaan tekee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti