Qui dort dîne

Raumalla on yllättävän kivaa olla. Mulla on yllättävän paljon seuraa täällä, ja päivät menee yllättävän nopeasti. Viime viikosta tuntuu olevan ihan ikuisuus, kun sen jälkeen on tapahtunut niin paljon. En oikeastaan ehdi liikaa miettiä asioita, minkä takia oon myös harvinaisen hyvällä tuulella. Tuntuu myös kivalta, kun päivillä on rytmi...!

Mulla on kolme kämppistä, joista yksi opiskelee jotain mulle epäselväksi jäänyttä (ja hänelle ilmeisen yhdentekevää) alaa, mutta keskittyy lähinnä alkoholipitoisiin illan- ja yönviettoihin. Mä tapasin hänet ensimmäisen kerran maanantaiaamuna, kun hän kotiutui (kohtalaisen huterassa kunnossa) ja mä tein juuri lähtöä töihin. Toinen kämppis on itävaltalainen vaihtari, jonka kanssa en ole monta sanaa vaihtanut, ja kolmas on lempääläinen historianlukija-Janne joka on myös Olkiluodossa töissä ja punkkaa nyt toukokuun mun lattialla. Meidän huoneen sisustus on melko askeettinen, lattialla on kaksi patjaa joita kumpaakin ympäröi enemmän tai vähemmän sotkuinen tavarakasa... Ei me oikeastaan hirveästi nähdä toisiamme, kun mä herään vasta kun Janne jo lähtee aamulla ja iltapäivällä kotiudun viiden maissa. Iltaisin on silti kivaa, kun on mähötysseuraa. Mä yleensä luen tai laitan ruokaa, Janne syö sipsiä ja karkkia ja soittaa musiikkia koneelta (sillä on onneks tosi hyvä musiikkimaku!). Ihan leppoisaa siis. Viimeistään kymmeneltä on jo pakko käydä nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta ennen kuutta.

Töissä mut on siirretty päätoimistolle, missä käy hirveä vilske (ja meidän huone on melko osuvasti nimetty hullujenhuoneeksi - mulla on siis oikein kotoisa olo). Ihmisiä ramppaa sisään ja ulos, kaikki puhuu vähän eri kieliä ja tahtoo tulla ihailemaan toimiston vauvaa, uutta kesätyöntekijää. Oon document control -osastolla, missä on viisi vakituista työntekijää (neljä suomalaista ja yksi erittäin suomalaistunut ranskalainen) ja minä. Meidän tiimin johtaja muistuttaa hämmentävän paljon mun lukion ranskanopettajaa, joskin on huomattavasti vähemmän rasittava... Töitä riittää, mutta onneksi myös ilmapiiri on rento. Tänään Karen (se ranskalainen) tulosti meille listan ranskalaisia sananlaskuja, että voidaan opetella yksi päivässä ja pistää jauhot suuhun meidän ranskalaiselle pomolle, joka käy aina välillä kuittailemassa meille kaikenlaista ranskaksi. Tän päivän sananlasku oli tuo "qui dort dîne" (englanninkielinen selitys oli "he who sleeps is eating" mikä ei varsinaisesti avannut sanontaa mulle mutta jotenkin toi sopii mun tän hetkiseen elämään, kun tunnun viettävän suurimman osan vapaa-ajastani unten mailla :D)

Elämä on kaiken kaikkiaan tosi kivaa juuri nyt.

Istun jälleen Juslenian atk-luokassa. Oon ollut täällä jo tunnin "kirjoittamassa kandia". Tähän mennessä oon:

- jutellut kaverin kanssa joka myös oli täällä (se sai jo hommansa valmiiksi ja lähti)
- syönyt evääni
- käynyt kaksi kertaa facebookissa
- avannut kandi-tiedoston ja MOT-sanakirjan
- etsinyt kännykälle sellaisen kohdan, missä radio kuuluu
- lukenut kavereiden lj-päivitykset
- nyt kirjoitan tätä

Juuri näin, Anna, juuri näin. Vaikka toisaalta, mun tuoli on ihan mukava eikä mulla sinänsä ole loppuillaksi mitään kovin tähdellistä tekemistä. Voin tietysti jatkaa Jannen levyjen kuuntelemista (niitä on KAKSSATAA, laskin eilen illalla kun oli hiukan tylsää, ja siellä on tosi paljon kaikkea tosi hyvää :) ja sen kirjahyllyn läpikäymistä. Luin tänään melkein puolet Paulo Coelhon kirjasta Veronika päättää kuolla sillä aikaa kun odotin että Ekotorin sedät tulee hakemaan mun sänkyä. (Mahdoin muuten olla säälittävä näky, istuin typötyhjän huoneeni lattialla romaanin kanssa, kun kämppis kurkkasi sisään ihan sen näköisenä et "etkö sä vieläkään oo lähtenyt täältä"...) Ei mun kandista edes puutu niin kovin paljoa, ja jos viitsisin nyt keskittyä, saisin sen ihan varmasti jo hyvissä ajoin torstaina valmiiksi. Mutta oon aika varma että joudun perjantaina tarkistamaan sen kamalassa kiireessä, että ehdin illaksi Kakskertaan laulamaan...

Hassua vaan, kun ei ole kiire mihinkään, eikä tarvi olla missään. Paitsi tietty nyt tässä kirjoittamassa.