maanantai 22. kesäkuuta 2009

De här e livet!

Melkoinen viikko takana. Draamaa ja parkumista, mutta myös uusia kokemuksia, monta kerättyä kesäpistettä, herkuttelua ja herkistelyä...

En ollut yhtään juhannusfiiliksissä alkuviikosta, suunnittelin tulevani kotiin katsomaan dvd:itä ja nukkumaan. Olin ehkä vähän vihainen V:llekin vaikka eihän se senkään vika ollut, ei se ollut kenenkään vika että oli inhottavaa ja kamalaa viime perjantaina. Se ilmestyi vähän yllättäen Raumalle keskiviikkona kun olin huonosti nukutun yön ja parin ylityötunnin jälkeen ihan loputtoman väsynyt. En edes ollut kotona - lähdin kävelemään töiden jälkeen että pysyisin hereillä ja mulla olikin hetken ihan kivaa kun valikoin Syväraumasta sitä huvilaa jossa haluaisin asua jos joskus tilapäisessä mielenhäiriössä muuttaisin Raumalle (ja olisin tositosi rikas). Tuntui että tarvitsen omaa rauhaa pitkästä aikaa. Sitten V soittaa että se on mun pihassa... Olin aika tyly sinä iltana eikä se viipynyt kauaa, ja sitten kadutti jo heti seuraavana päivänä, kun olin paremmin levännyt ja virkeänä kykenin ajattelemaan selkeästi.

Sain onneksi sitä viikonlopun draamaa sen verran setvittyä että tietääkseni olen taas väleissä kaikkien osapuolten kanssa, mutta parasta kaiketi silti pitää aika matalaa profiilia. (Ja hei milloin mun elämästä tuli tällaista leimiä Salatut elämät -saippuaoopperaa...?)

Tulin myös sen verran järkiini että tajusin ettei kotijuhannus yksin ole kauhean viisas idea vaikka omaa aikaa tarvisinkin, ja hyväksyin mökkikutsun. Perjantaina mut siis poimittiin Turusta tulleeseen mökkimobiiliin Tampereen linja-autoasemalta ja matka (melko täyteen ahdetussa!) pikku-volkkarissa jatkui kohti Hauhoa - eli nykyistä suur-Hämeenlinnaa, mikäli se ketään kiinnostaa. Vietin siis elämäni ensimmäisen mökkijuhannuksen, näin ekaa kertaa juhannuskokon ja kastoin tilaisuuden kunniaksi talviturkin. Seura oli kovin suomenruotsalaispainotteista, eli juhannuspöytään kuului olennaisena osana snapsit ja snapsilaulut - olin tosi iloinen että olen käynyt sitseillä sivistämässä itseäni tältäkin osalta :) Sateesta huolimatta oli aivan ihanaa viettää juhannusta tosi perinteisesti, ja oikeasti ekaa kertaa elämässäni tajusin ton viehätyksen. Oon ennen pitänyt hiukan tärähtäneenä sitä että halutaan vetäytyä vesisateeseen hyttysten syötäväksi johonkin metsän ja/tai pellon keskelle, ja onhan se sitä, mutta oli silti aika kivaa...!

Sinänsä parasta varmaan oli se, että mut otettiin niin välittömästi vastaan porukkaan ja hyväksyttiin automaattisesti V:n seuralaisena (seuralainen kuulostaa tosi pölöltä, mut en keksi parempaakaan sanaa). Mun ei tarvinnut pyydellä olemassaoloani anteeksi tai selitellä kenellekään miten tähän on päädytty. Kaikki tuntui samantien paljon luonnollisemmalta.

Tänään jatkoin uusien kokemusten keräämistä, kun äiti vei mut illalla avoautoajelulle. Olin viettänyt ihanan rentoa ja raukeaa iltapäivää auringossa loikoillen ja nauttien siitä, että meillä on nyt kalusteiden tultua niin kivan näköistä kotona, ja ajelu kruunasi mun päivän...! On myös ihanaa kun voi jäädä tänne vielä sunnuntaiyöksi, vaikka se tarkoittaakin heräämistä puoli kuudelta että ehdin seiskan junaan Turkuun. Ei tarvitse käydä nukkumaan karulle patjalle vaan saa käpertyä omaan pehmeään sänkyyn ja katsella postikorteilla juuri koristeltuja seiniä... Huomenna vietän vielä yhden "lomapäivän" Turussa ja vasta tiistaina palaan Raumalle, missä odottaa (toivottavasti) lämmin ja kesäinen viikko, melomista, elokuvia ja rannalla löhöilyä!

Mulla on siis ollut kaikin puolin aika täydellinen juhannus - mun kesä alkoi virallisesti tästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti