Maailmantuskaa

Eksyin tällä viikolla lukemaan tämän artikkelin, ja sitä kautta selailemaan The Independentin kaikki viimeaikaiset ilmastonmuutosjutut läpi. Alkoi ahdistaa. Kahteen päivään ei tehnyt mieli edes syödä, koska koko ajan vain ajatukset kiertyivät saman asian ympärille ja vatsaan tuli kamala yököttävä solmu.

Miksi me ollaan niin tyhmiä, että tuhotaan ja tuhotaan ja tuhotaan ja “odotetaan ja katsotaan” kun samaan aikaan on niin ilmiselvää, ettei tässä ole mitään odottamista vaan pitäisi toimia kiireenvilkkaa! Ne pahimmat mahdolliset jutut joiden piti tapahtua vasta sitten joskus 50 vuoden päästä jos ei mitään tehdä, on jo tapahtumassa…

Pahinta on, ettei tästä edes kerrota missään. Oon epätoivoisesti seurannut uutisia nähdäkseni, onko tämä uutinen aiheuttanut jotain reaktioita, mutta ei mitään! Rien de rien. Kaikki vauhkoaa vain kriisistä ja lamasta ja luottotietojen menettämisestä, opettajat lakkoilee jonkun lakiuudistuksen takia, junat lakkoilee lakkoilemisen ilosta, sairaille lapsille kerätään 100 miljoonaa euroa tv-lähetyksessä… Mutta ketään ei kiinnosta se pikkuinen asia, että tämä meidän planeettamme voi todella todella huonosti.

Durbanin ilmastokokouksesta en olisi tiennyt mitään, jos en olisi siitäkin aktiivisten facebook-kavereiden linkkien kautta kuullut. Saatiinko siellä mitään aikaan? Tuskin mitään tarpeeksi radikaalia… Kiina, Intia ja USA lupasivat allekirjoittaa sopimuksen päästöjen vähentämisestä. Mutta mutta, sopimus allekirjoitetaan kolmen vuoden päästä ja se astuu voimaan kahdeksan vuoden päästä. Jos sinä aikana jatketaan samaan malliin kuin nyt, miten vielä käykään?

Onneksi en sentään voinut katsoa keskiviikkoillan dokumenttia, joka käsitteli vuoden päästä koittavaa maailmanloppua. Olisin varmasti jo pöpilässä siinä tapauksessa… Partiokaverit pelastivat.

Juuri tällä hetkellä toivoisin todella hartaasti uskovani jumalaan, paratiisiin, Nangijalaan tai ihan mihin vain, mikä toisi toivoa edes vähän. Välillä toivoisin, että se tiedemiesten kehittelemä hullu supervirus tappaisikin puolet ihmiskunnasta, niin että maapallon kuorma vähän kevenisi. Mutta kuka sen sanoo että jäljellejäänyt puolisko olisi yhtään sen viisaampi kokemuksestaan…

Haluaisin tehdä jotain todella konkreettista ja mieluiten radikaalia. Jotain muutakin kuin olla syömättä brasilialaista naudanlihaa (no, lihaa ylipäätään) tai sammuttaa valot joka huoneesta, kun lähden sieltä pois. EI SE RIITÄ. Jotain on nyt keksittävä, pian.