Olen, jos nyt en ihan koko maailman huonoimman,
niin ainakin ehdottomasti kaikesta työlainsäädännöstä piitaamattoman
työnantajan palveluksessa. Työaika on ihan mitä sattuu, työergonomiasta
ei ole puhettakaan ja työkavereita ei ole. Työpaikan etuihin ei kuulu
oikeastaan muuta kuin mahdollisuus päiväuniin tarvittaessa sekä
terapiakissa. Kahvikin pitää joka kerta keittää itse.
Joskus kaksi kuukautta sitten kuvittelin, että freelancena olo olisi jotenkin hirveän leppoisaa ja vapaa-aikaa olisi juuri niin paljon kuin haluaa. Periaatteessa saan kyllä itse päättää vapaa-ajastani, mutta jokin (ahneus? pelko rahattomuudesta?) kieltää mua kieltäytymästä töistä, vaikka tietäisinkin, ettei aika tai taidot riitä. Ai että puhunko tanskaa? No totta kai! Ai oliko mulla aikaa lisätä vielä yksi leffa tälle viikolle? No problem…!
Onneksi mulla on vielä monta kuukautta koeaikaa jäljellä, ja gradukin on kirjoittamatta, eli ensi vuonna voin tarpeen vaatiessa vielä irtisanoutua! Ehdin vielä miettiä, että onko vatsahaava ja krooninen selkäsärky sopiva hinta maksettavaksi mukavasta työstä.
Joskus kaksi kuukautta sitten kuvittelin, että freelancena olo olisi jotenkin hirveän leppoisaa ja vapaa-aikaa olisi juuri niin paljon kuin haluaa. Periaatteessa saan kyllä itse päättää vapaa-ajastani, mutta jokin (ahneus? pelko rahattomuudesta?) kieltää mua kieltäytymästä töistä, vaikka tietäisinkin, ettei aika tai taidot riitä. Ai että puhunko tanskaa? No totta kai! Ai oliko mulla aikaa lisätä vielä yksi leffa tälle viikolle? No problem…!
Onneksi mulla on vielä monta kuukautta koeaikaa jäljellä, ja gradukin on kirjoittamatta, eli ensi vuonna voin tarpeen vaatiessa vielä irtisanoutua! Ehdin vielä miettiä, että onko vatsahaava ja krooninen selkäsärky sopiva hinta maksettavaksi mukavasta työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti