Hei, musta tuntuu, että mä meen...

Ostin eilen elämäni ensimmäisen yhdensuuntaisen lentolipun - paluupäivä määrittelemätön... Kaisa tuli hakemaan mut Raumalta ja mentiin niille kotiin tavoitteena löytää vähän yli sadan euron suorat lennot Helsingistä Pariisiin. Lopputuloksena on, että mä lennän Tampereelta Tukholmaan ja Kaisa Turusta Tukholmaan, mistä jatketaan yhteisellä jatkolennolla Pariisiin. Kriteerinä oli, että Pariisissa olisi kiva olla ennen puolta päivää, että ehditään palloilla Gare de Lyonille kaikessa rauhassa ja päästään vielä ennen pimeää perille Grenobleen. Omaan kämppään samana iltana pääsystä voi olla turha haaveilla, kun asukastoimisto menee puoli viisi kiinni, mutta onhan meillä kummallakin reipas tuutoripoika (mulla Maxime ja Kaisalla Pierre :D) ja Maxime on jo ainakin luvannut majoittaa meidät siihen asti että asuntoasiat selviää.

Maanantaina sain myös sähköpostia CROUSilta (vastaa meidän TYSiä tai TOASia jne), ja mulla on kämppä! Viestissä ei ollut mitään lisätietoja, mutta kun kävin sen asuntokohteen sivuilla, selvisi, että ainakin todennäköisesti se on noin 12 neliön huone omalla vessalla ja suihkulla - hallelujaa! Oon jo ehtinyt nähdä painajaisia käytävän varrella sijaitsevista yhteisvessoista, joissa on reiät lattiassa pytyn virkaa tekemässä, ja enemmän tai vähemmän saastaisista suihkutiloista.

Taidan siis ihan aikuisten oikeasti olla lähdössä! Pari viime päivää töissä oon leijaillut pää onnellisesti toisessa ulottuvuudessa, jossain missä on jo syyskuu ja mä olen pakannut laukkuni ja seison lähtövalmiinalentokentällä :)

Ainoa huono puoli, mitä mistään tällä hetkellä keksin, on se ettei me lähdetäkään Helsinki-Vantaalta. Se on mulle Ainoa Oikea Lentokenttä, jolta kuuluu lähteä ja jonne kuuluu palata. Siellä on oikea lähdön tunnelma... Mutta ehkä on kuitenkin ihan paikallaan edes kerran lähteä reissuun oman kotikaupungin kentältä.