Sillä siisti!

Eilen illalla säikäytin uuden kämppikseni Sannan äidin melkein puolikuoliaaksi, kun tulin kotiin parin tunnin mittaiseksi venähtäneeltä iltakävelyltä ja löysin sen imuroimasta meidän keittiötä. Se ei ollut kuullut oven kolahdusta, joten arvattavasti se oli saada sydärin kääntyessään nostamaan imuria ja nähdessään mut siinä jääkaapin ovella lataamassa viilejä omalle hyllylleni. Sanna ja isä olivat kaupassa mutta kotiutuivat pian, ja siitä se tohellus vasta alkoikin. Lattiat luututtiin (vessan ne oli käyneet jynssäämässä jonain toisena päivänä kun olin töissä, mikä luonnollisesti herätti mussa lievää hämmästystä kun iltapäivällä tulin tyhjään kämppään - meidän pinttyneen lian peitossa ollut pytty, johon kajotakseni olisin halunnut vähintäänkin happinaamarin ja kyynärpään yli ylttävät kumihanskat, hohti puhtaan valkeana), hella pestiin ja koko keittiö puunattiin viimeisen päälle.

Mulle iski huono omatunto ja ahdistus, kun olin pitänyt kämppää niin huonosti, ja teki mieleni mennä selittämään niille, että kun mä nyt olen vain tällainen kesäasukki ja muutin bussilla eikä mulla ole mitään kunnon siivousvälineitä, kämppikseltä lainatuilla oon vähän epätoivoisesti yrittänyt sutia sieltä täältä ja pitää paikkoja edes jotenkuten siisteinä ja sitä paitsi tuolla oli vielä paljon saastaisempaa ennen kuin mä muutin sinne ja ja ja... Ja siis oikeasti mun motivaatio ruveta siivoamaan viiden jälkeen kun olen töistä kotiin (siis "kotiin") tullut on ollut ihan täys nolla.

Istuin kuitenkin omassa huoneessani evakossa (pitämässä pikkusiskolle puhuttelua mesessä ja samaan aikaan chattaamassa äitin kanssa facebookin kautta, missä se yritti urkkia mitä saan Vilmasta irti) ja kuuntelin noiden tehokkaan kuuloista puuhastelua, jota säesti leveä rauman murre. Yhdeksän jälkeen ne vihdoin oli valmiita ja poistuivat kämpästä - Sannakin tulee asumaan siihen kätevästi vasta sen jälkeen kun mä olen jo muuttanut pois eli saan edelleen leikkiä asuvani omassa yksiössäni. Tunsin itseni suureksi rikolliseksi kun heti kuultuani alaoven kolahduksen hiippailin keittiöön, nostin kaikki padat ja pannut vastapestylle liedelle ja aloin sotkea. Tai siis laittaa itselleni herkullista ja ravitsevaa kalapuikkoillallista...



En muuten saanut sisarestani irti juuri mitään muuta kuin teiniangstia, ja mua alkaa vähitellen ärsyttää se, että haluan olla kiva isosisko jolle se voi valittaa kuinka idiootti äiti on ja toisaalta tajuan ihan hyvin miksi äiti on niin "idiootti". Eli lähinnä huolissaan miten Vili selviää omillaan Mikkelissä mihin se muutti kaverinsa kämppikseksi, ilman opiskelupaikkaa ja ilman mitään tuloja. Se irtisanoi itsensä Lidlistä koska ei omien sanojensa mukaan halua viettää loppuelämää Lidlin kassana kun siellä on tyhmiä asiakkaita ja huono palkka. Ihan ymmärrettävää, mutta yritin vaivihkaa huomauttaa sille että sit kannattais olla jokin hyvätuloinen ja miellyttävä plan B. Ihan kuin hakkais päätä seinään. Hän on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut kun ei päässyt kumpaankaan niistä kahdesta (!!!) opiskelupaikasta joihin haki ja on ihan varma että se johtuu siitä ettei sillä ole yo-todistusta. Mun kummitäti on töissä Mikkelin amkissa ja se oli sanonut että Vilma ihan varmasti pääsis sinne vielä jollekin jämäpaikalle jos vain viitsisi soittaa ja ottaa asioista selvää...

No, kai mun täytyy alistua ja ottaa sama asenne kuin äitin ja isinkin. Onhan Vili toki jo pian kakskymmentä ja kai se huomaa jossain vaiheessa ettei vuoden säästöt Lidlin kassalta riitä ihan loputtomiin. Siihen asti mä voin olla kiva isosisko, jolle saa valittaa vanhemmista ja joka osaa neuvoa mistä saa mm halvimmat kalapuikot :P


Kuus aamua töitä
24 Ranskaan!