TYYYLSSÄÄÄÄÄÄ. Täällä ei tapahdu mitään. Toisaalta onneksi enää
kaksi päivää jäljellä. Ja hyvä puoli on myös se, että ehdin kivasti
suunnitella läksiäisiä (mikä hiukan ahdistaa, kun on pakko vain luottaa
esim siihen että äiti osaa ostaa tarpeeksi ruokaa - Alkossa viime
viikonloppuna se oli niin kauhuissaan alkoholin määrästä etten viitsinyt
ostaa ihan niin paljon booliaineita kuin alunperin suunnittelin...),
käydä läpi vikoja vaihtovalmisteluja ja lukea kivoja blogeja.
Hassu juttu muuten huomata, miten erilaista on olla kun ei ole koko ajan
niin loputtoman käsittämättömän väsynyt. Kuulostaa pöljältä, mutta kun
sitä ei itse huomaa. Alkaa vain pitää väsymystä normaalina olotilana.
Nyt kuitenkin tajuan, ettei kaiken tarvitse olla niin raskasta. Ettei se
muille ole. Etten olekaan vain tyhmä laiska saamaton ja vielä huonossa
kunnossakin, kun koko ajan huimasi ja hengästytti ja tuntui että voisin
vain nukkuanukkuanukkua. Tuntuu oudolta jaksaa ihan helposti kävellä
kopiokoneelle ilman että sitä pitää suunnitella kymmenen minuuttia
etukäteen.
Ai niin, tapahtuuhan täällä sentään jotain: päivän
puheenaihe on salaromanssi meidän siivoojan sekä käytävän toisella
puolella majailevan Administration Managerin välillä. Monsieur'lla on
oma perhe Ranskassa, mutta onhan se hyvä pitää mieli vireänä
hurjastelemalla vähän virolaissiivojattaren kanssa. (mysteeristä on
mistä romanssi on saanut alkunsa, enkä kyllä oikeasti välttämättä halua
edes kuvitella... :D) Monsieur on siis keski-iän paremmalla puolella ja
puhuu erittäin ranskalaisvoittoista englantia erittäin kiekuvalla
äänellä, siivoojatar taas on ehkä samanikäinen, uskomattoman timmissä
kunnossa, mutta ihosta näkee että aurinkoa on tullut otettua ja ehkä
jotain nautintoaineita nautittua.
Viimeksi tänään pariskunta on bongattu treffeiltä kopiokoneen luona.
kaks päivää töitä
19 Ranskaan (terrible, niin kuin Maxime mulle just kirjoitti sähköpostissaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti