Anna Coco täällä, hei!

Maanantainen angsti on nyt virallisesti ohi. Oli jo tiistaiaamuna, kun heräsin - kummasti nukkuminen auttoi. Mielialaa kohensivat myös huomattavasti maanantaisia mielekkäämmät kurssit (kirjallisuutta ja englanti-ranska-englanti-käännöstä), joilla ehdin vähän jutellakin muiden opiskelijoiden kanssa, sekä illan soirée internationale, jonne lähdettiin Kaisan kanssa sosialisoitumaan. Olin kai alitajuisesti aika stressaantunut siitä, tutustunko kehenkään, mutta nyt tiedän ainakin kaikilta kursseilta joitain tuttuja naamoja ja illalla uudestaan tapaamamme belgialaiset tytöt lupailivat kutsua meidät mukaan, kun seuraavan kerran laittavat suklaafondueta! (tosin osa niistä oli kai viime kerran jälkeen sairastunut että tiedä sitten miten hyvä ajatus tämäkin on :D)

Nyt on taas pari vähän vähäunisempaa yötä takana. Eilen piti olla puoli yhdeksältä ekalla luennolla, mutta sen jälkeen mulla olikin päivä melkein pulkassa. Hengailtiin Kaisan (ja osan aikaa myös Maximen) kanssa kampuksella, otettiin aurinkoa ja käytiin syömässä ja kahvilla. Mulla oli iltapäivällä vielä yksi luento - tai no, piti olla kaksi, mutta jälkimmäinen oli peruttu, joten ylimääräisen vapaan huumassa ilmoitin Maximelle että lähden mielelläni ulos sen ja sen kavereiden kanssa illalla. Piti mennä vain hetkeksi, mutta sitten siinä jotenkin kävi niin että löysin itseni tanssimasta puolenyön paremmalla puolen Barberroussista teemaillan värin mukainen pinkki neontikku kädessä... Palattiin sentään kunniallisesti kampukselle ennen kuin ratikat lakkasivat kulkemasta, ja koska tänään eka luento oli vasta puoli yksitoista, sain nukuttua melkein säädylliset yöunet.

Kivointa eilisessä oli varmaan se kun tajusin että mähän tunnen jo nämä tyypit (eli siis muistan jopa nimet) ja ne muistaa mut! Olen Anna Coco :D Kaikki tuntuivat olevan kiinnostuneita puhumaan mun kanssa, ja Maximen luokkakaveri Mylene lupasi jo lähteä shoppailuoppaaksi tarvittaessa. Lisäksi tänään kun luennon jälkeen selvitin tietäni Stendhalin edessä vallitsevan kaaoksen, aka fête la rentréen läpi, kuulin kun joku huikkasi mun nimen ja siellä oli Mylene ja Caro (joka ei tosin eilen ollut tuolla mutta olen tavannut sen kerran aiemmin). Kivaa että mut tunnetaan!

Nyt torjun väsymystä kahvin ja nutellan avulla (aina yhtä fiksua), että toivun illaksi kampuksella järjestettävään ilmaiskonserttiin. Sinne on tulossa kai paljon tuttuja, joten ajattelin mennä ainakin käymään... Vaikka tietäähän sen miten siinä käy :)



Näin ahkerasti opiskeltiin Kaisan kanssa eilen ;)