La rentrée

Tänään ei oikein lähde. Kaikki vaan kaatuu niskaan ja tunnen olevani täysin eristyksissä koko maailmasta - kumma kyllä erityisesti siitä yliopistomaailmasta joka alkaa suoraan tuosta oven ulkopuolelta. Tietysti voisi auttaa kun nukkuisi yli neljän tunnin yöunia. Eilen meni vähän myöhään, kun olin Maximen luona syömässä ja katsomassa leffaa (mielenkiintoinen kokemus, kun Johnny Depp puhui sujuvaa ranskaa). Tulin kotiin vasta joskus kahdeltatoista ja kävin vielä hirveillä kierroksilla, kun oli ollut niin kiva päivä. Aamullä oltiin käyty Kaisan kanssa taas kirppareilla (kuva alla), missä luovutettiin suunnitelmasta ostaa polkupyörä - varastettu totta kai - ja päädyttiin tuhlaamaan kaikkeen paljon kivempaan. Ostin kengät, huivin ja laukun yhteishintaan 15 euroa ja olen edelleen hyvin onnellinen :) Materialisti mikä materialisti. Niin ja sain muuten potkia innokkaita ihailijoita Kaisan kannoilta, kun pitkät vaaleat hiukset tuntuvat olevan kova hitti täällä. Yllättäen tehokkain keino näihin tapauksiin on puhua suomea. HÄIVY ei jätä paljon arvailun varaan. (hauskinta näissä perässäroikkujissa on se, miten ne arvailee meidän kansallisuutta: useimmiten ollaan saksalaisia...)




Iltapäivällä kiivettiin Kaisan ja Maximen kanssa Bastillelle. Tai no, meidän piti kiivetä. Ajettiinkin köysiradalla (kuva yllä) koska oli niin TÖRKEEN KUUMA (jopa mulla) ettei edes hengittäminen käynyt hikoilematta. Ylhäällä yritettiin tähyillä jos olisi näkynyt Mont Blanc, mutta siellä suunnassa oli liikaa pilviä tai jotain utua... Laskeuduttiin sentään reippaasti jalan, uhkaavasta ukkosmyrskystä huolimatta!

Mutta niin, jos en vielä maininnut niin täällä on jokin ihan epänormaali helle, mikä ei myöskään edesauttanut nukahtamista eilen illalla. Pyörin kolmeen asti hereillä, kärsin levottomista jaloista ja kävin vuorotellen vessassa ja juomassa vettä :/ Ehkä jotain jännittymistä havaittavissa (saattoi olla myös lievää nestehukkaa, emmä tiä). Aamulla piti sitten virkeänä olla yhdeksältä yliopistolla. Kävin tarkistamassa mahdolliset muutokset lukujärjestyksessä (huomiselle kaksi uutta käännöstuntia, jee!) ja jäin sitten orpona aulaan odottamaan ekaa luentoa.

Ylipäätään päivä meni ihan sulavasti, olin sentään myöhässä vain kahdelta luennolta enkä eksynyt kertaakaan... Täällä on ihan ihme systeemi, ettei siirtymiselle luennolta toiselle ole varattu lainkaan aikaa, vaan samalla kellonlyömällä kun luento päättyy, seuraava alkaa. Yleensä ihan toisella puolen yliopistoa, jossain eri rakennuksessa. Mikäs siinä muuten, mutta näin ekana päivänä se lisäsi stressimomenttia aika reilusti. Ruokailuun mennessä olin jo niin uuvuksissa, että olin ihan vähällä vetää herneet nenään, kun sielläkin oli noin neljän kilometrin jono ja aikaa ruokailuun jäi vartti. En enää ikinä halua syödä noin kiireessä, yöks :(

Päivän varsinaiset luennot (civilisation britannique & américaine) oli ihan kivoja, pienryhmät taas ihan älyttömiä. Toiset opiskelijat ei vastaa mitään opettajan kyselyihin, tuijottaa vaan tyhjin katsein seinään, ei saa englanninkielistä sanaa suustaan ja vaikuttaa muutenkin ihan vajakeilta, anteeksi nyt vain. Toivon todellakin että ensivaikutelma johtui siitä että olin itse niin pahalla tuulella. Mutta luulen että tulen pi-i-itkästymään ainakin lingvistiikan kurssilla, missä käydään läpi ihan samoja asioita jotkä käytiin ekan vuoden Johdatus kielitieteen perusteisiin -kurssilla, erona vain se, että asiat väännetään rautalangasta.

Jos vaikka huomenna jo olisi parempi onni, kurssien ja kaiken muunkin suhteen? Tänään en ehtinyt jutellakaan kenenkään kanssa, kun säntäilin pää kolmantena jalkana edestakaisin. Paitsi yhden kiinalaisen tytön, joka kysyi onko se oikealla luennolla. Ja sitten sen kaikki kymmenen kiinalaista kaveria pamahti paikalle. Jes.