Kuuman kosteaa

Seuraavan merkinnän kirjoitin eilen illalla yrittäen samalla epätoivoisesti löytää asennon, jossa iho ei liimaantuisi ainoaan vaatekappaleeseen, säädyllisyyssyistä pitämääni toppiin, kiinni...


10.6.2010

Helle on asettunut Grenobleen. Ilma pysyttelee itsepintaisesti paikoillaan, tukahduttavana ja painostavana. Tämän illan sade- ja ukkoskuuro ei juuri asiaa auttanut, tunnelma muistuttaa tällä hetkellä lähinnä trooppista sademetsää… Seuraavia jännittäviä seikkoja olen huomannut tässä kuumuudessa: Puolitoista litraa kivennäisvettä iltapäivän kuumimpina tunteina ei ole juurikaan liioiteltua nesteytystä; nihkeä iho nahkasohvaa vasten on ehkä maailman epämiellyttävin tunne; suklaa kannattaa säilyttää jääkaapissa jollei sitä halua nauttia pillillä. Mutta jostain syystä urheilu (tai kaikki melkein urheiluksi laskettava toiminta jota harrastan) on paljon miellyttävämpää kun on valmiiksi hiki.

Tänään jopa nautin kuumuudesta, kun olin saanut kolme painavaa kassia ylimääräisiä (eli siis ei-matkalaukkuun-mahtuneita….) kamoja hyljättyä seurakunnan vastaanottokeskukseen, ja paluumatkalla tein ylimääräisen kierroksen Sassenagen linnan puistossa. Puistossa oli mun lisäkseni ainoastaan puutarhuri sekä joku ruohikolle kuukahtanut auringonpalvoja, ja tunnelma oli ihanan levollinen verrattuna parin edeltävän viikon vielä-ehdin-lomailla säntäilyyn. Kuumakin tuuli tuntui virkistävältä, ja mieleen tuli kaikki ne kerrat kun etelän lomilla mietin miltä tuntuisi jos aina voisi olla yhtä miellyttävän lämmin ilman miljoonaa vaatekerrosta…

Oon tosiaan alkuviikolla yrittänyt nähdä kaikki kaverit vielä viimeisen kerran, joten suurin osa ajasta on kulunut erinäisten kahviloiden terasseilla, elokuvissa ja muissa random-tapaamisissa. Koko viikoksi oli luvattu sadetta, mutta tiettävästi tänään illalla saatiin ensimmäinen kuuro… Eilen pakenin Lizin kanssa vähän kauemmaksi vuorille retkeilemään iltapäiväksi. Lähtö tapahtui aika ex tempore, koska puoli kahdentoista aikaan (kun oltiin ensin rahdattu Mikeyn kolme noin tuhat kiloa painavaa matkalaukkua ratikkapysäkille ja hyvästelty niiden omistaja) todettiin että kolmen vartin päästä lähtee bussi St. George de Commiersiin, missä oli kivan näköinen vaellusreitti. Pakattiin pikapikaa eväät reppuun ja lähdettiin linja-autoasemalle. Paikan päällä löydettiin pian oikea suunta, mutta onnistuttiin kyllä silti eksymään noin kymmenen minuutin kuluttua. Iltapäivä kului leppoisasti vuorotellen metsässä, vuorotellen kylän raitilla, vuorotellen unikkopeltojen keskellä harhaillen, suurimman osan ajasta etsien oikeaa reittiä. Kyllä me ilmeisesti oltiin sitä seurattukin (katsottiin jälkikäteen kartasta, mutta meillä oli vähän ongelmia tulkita maastoon keltaisella maalilla sudittuja merkkejä)… Lounaspaikaksi valikoitui retken korkein kohta, josta voitiin ihailla koko Drac-joen laaksoa. Tuntui ihanalta päästä hetkeksi pois kaupungista ja muuttovalmisteluista ja tuntea vielä hetken olevansa lomalla!

En osaa mennä nukkumaan, osittain kuumuudesta, osittain seitsemän aikaan nukutuista päiväunista johtuen, joten tuijotan telkkarista jalkapallon MM-kisojen avajaiskonserttia. Epäilemättä kyseisen tapahtuman pääasiallinen anti mulle. Vaikka onhan viikonloppuna toki luvassa sellaisia jännitysnäytelmiä kuin Etelä-Korea-Kreikka tai Serbia-Ghana. Vähän kyllä pelottaa lähteä Saksaan juuri kisojen aikana, mutta jos vaikka otan tämänkin taas uutena kokemuksena :S

Lähtö alkaa vihdoin tuntua todellisuudelta, kun laukut on viittä vaille pakattu ja huomenna on enää edessä siivous (ja viimeinen taistelu kv-toimiston kanssa, huoh…). Oon puhunut toimiston Zarinan kanssa, ja mun huone (kuin siistiä, mulla on oma toimisto!!!!!!!!) on kuulemma valmiina mua odottamassa, ja sain myös vihdoin kiinni vuokraemäntäni, joka ystävällisesti antoi mulle ”my Handynumber” ja käski soittaa hänet hakemaan jos en saa lähijunan pysäkiltä taksia :) Tällä hetkellä ainoa hermostuksen aihe on, jos en viihdykään siellä…

Ensi kerralla kirjoitan luultavasti sitten Saksasta (ja tuli mieleen että saatan ehkä vaihtaa blogia piakkoin…). Bis bald!