lauantai 19. kesäkuuta 2010

Sohvasurffausta

Tiistaina, kun olin jo päässyt jotenkuten työn rytmiin kiinni, vaivasin päätäni yrittämällä keksiä mistä löytäisin itselleni sosiaalisen elämän vapaa-ajallekin. Ja sitten välähti. Etsin couchsurfing-sivustolta Frankfurt-ryhmän, johon liityin saman tien, ja keskiviikkoiltana päädyin ensimmäiseen tapaamiseeni Club Voltaireen Frankfurtin keskustassa. Paikalla oli varttia yli kahdeksan mun lisäkseni vain saksalaiset Andreas ja Sebastian sekä amerikkalais-kiinalainen David, mutta illan mittaan pöydän ääreen kerääntyi kymmenen eri kansallisuuden edustajia, suurin osa entuudestaan toisilleen tuntemattomia. Mielenkiintoisimmat keskustelut kävin Davidin kanssa (se puhuu sujuvasti kuutta kieltä :|), ja illan päätteeksi, kun mun piti lähteä vähän aikaisemmin etten olisi missannut junaa lähiööni, vaihdettiin sähköpostiosoitteita.

Tänään oon menossa Davidin ja joidenkin sen kavereiden kanssa kaupunkiin (iltapäivällä olisi kaiketi tarkoitus katsastaa kattoterasseja ja illalla mennään korealaiseen ravintolaan syömään), huomenna on tiedossa kaupunkikierros ja (kuinka ollakaan...!) jalkapalloa random-porukalla ja lisäksi onnistuin löytämään suomen kieltä fanittavan saksa-tuutorin itselleni. Hyvältä näyttää siis, ei tarvitse yksikseen kurjistella koko kesää!

Eilen lähdin etsimään maauimalaa (Parkschwimmbad), vaikka lämmintä ei varsinaisesti ollutkaan ihan niin paljon että ulkona uiminen olisi houkuttanut, mutta sisäuimahalli on jo suljettu, joten... Paikka oli kuitenkin vielä remontissa, joten palasin Sprendlingenin "keskustan" Stadt-Cafe:en juomaan iltateetä, kirjoittamaan päiväkirjaa ja (tahattomasti) katsomaan jalkapalloa. Niillä oli tosi söpö terassi ja ihmiset tuntuivat tuntevan toisensa. Ja niitä tuntui myös jonkin verran huvittavan mun, myönnettäköön, surkea saksani... Motivaatio kielen opiskelulle on omituista kyllä kadonnut tänne saavuttuani, lähinnä koska lähes joka paikassa pärjää ihan hyvin englannilla. Haluaisin kuitenkin osata edes auttavasti kieltä, kun kerran asun täällä, vaikka vain kaksi kuukautta. Siksi sitkeästi käytän vähäistä sanavarastoani, ja kyllä mua ilmeisesti ihan jopa ymmärettään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti