Helle on paljastanut alkukantaisen mökki-suomalaiseni olemassaolon.
Ajatus pukeutumisesta aamuisin tuntuu lähinnä vastenmieliseltä, kun
tiedän että jo puolen tunnin kävelymatka töihin liimaa paidan ihoon
kiinni, ja hiki valuu noroina silmäluomien vakoon, korvientaustoihin,
selkävanaa pitkin... Olo on epänaisellisen nuhjaantunut ja tahmea, ihan
sama miten kevyen kesäleningin olen päälleni valinnut. Toimistolla menen
suoraan kopiohuoneen ilmastoituun +20:n viilentäytymään, ja mietin vain
miten ihanaa olisi kun saisi kuljeskella päivät pitkät bikineissä ja
kulahtaneissa (mutta varmasti erittäin kevyissä) salihousuissa. Täytyy
ehkä tässä kohtaa mainita, että olen elämässäni viettänyt yhteensä
taatusti alle kuukauden päivät mökillä...
Siistinä olemista on
vaikeuttanut myös mun vuokraemännän kesäloma jossain huitsin nevadassa :
se ei vielä oo ohjeistanut mua niiden pyykkituvan käytössä enkä ole
yksin uskaltanut mennä ronklaamaan, joten tänään aamulla koin iloisen
ylläyksen, kun tajusin että mulla on tasan yksi puhdas t-paita. Tosi
rajoittavaa kun ei saa valita vaatteita sen perusteella, mikä parhaiten
sopii päivän suunnitelmiin vaan sen, mitä sattuu olemaan puhtaana!
Kaiken
huipuksi hajotin sandaalini - Varkauden cittarista ostetut! - enkä ole
vielä löytänyt suutaria, joten kesäkenkävalikoimani on rajoittunut
punaisiin ballerinoihin tai äitiltä perittyihin ballerina-kävelykenkiin.
Ensimmäiset ovat kehittäneet ominaistuoksukseen epämiellyttävän
löyhkän, joka tarttuu hanakasti myös jalkoihin ja leijuu koko päivän
päätä pyörryttävänä pilvenä ympärilläni... Kokeilen parhaillani, jos
niksi-pirkasta löytynyt kahvinpuruohje toimii - ja vaikka ei
toimisikaan, kengät voisivat haista ainakin kahvilta sukkahien ja
kissanpissan seoituksen sijaan. Äitin perintökalut ovat muuten ihan
okei, mutta voin käyttää niitä vain farkkujen ja sukkien kanssa
(ensimmäinen ulkonäöstä, jälkimmäinen jalan koosta johtuen), mikä on
näillä säillä aika lailla out of question.
Ongelmaan kuin
ongelmaan auttaa kuitenkin SHOPPAILU (no, ehkei siihen ongelmaan että
tili ammottaa tyhjyyttään - ekaa palkkaa odotellessa...). Ostin uudet
kengät, ja nyt on jalat rakoilla, mutta mieliala monta astetta ylempänä.
Oon hei viimeks ostanut kengät Barcelonasta helmikuussa! Ja
tänään seikkailin töiden jälkeen bussilla Neu-Isenburg Zentrumiin, jossa
sain kampaaja-ajan tunnin varoitusajalla ja tämän tunnin hyödynsin
paitsi gelaton, myös Mangon ale-tangon parissa, joten nyt mulla on
jotain laittaa vielä huomennakin päälle!
Kampaajasta vielä sen
verran, että säikäytin kampaaja-paran puhumalla sille englantia, ja
lopun aikaa kommunikointi sujui lähinnä elekielellä... Tukka tuli
kuitenkin leikattua ja pää tuntuu kevyeltä - ja näyttää pitkästä aikaa
kohtis siistiltä. Viimeinen hämmästyksen aihe oli kun jouduinkin itse
föönaamaan tukkani. En ikinä föönaa hiuksiani joten olo oli aika
kömpelö, erityisesti kun tunsin muiden asiakkaiden uteliaan tuijotuksen
niskassani!
Kerron ehkä ensi kerralla lisää hektisestä
arjestani, uusista kavereista, italialaisesta ihailijasta (...) ja
muusta jännästä mitä täällä tapahtuu, mutta nyt haluan nauttia
vapaaillastani ihan vain tekemällä ei-mitään. Parasta ikinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti