Blaah

Voehan väsy, poru ja ahdistus! Tänään (ja eilen, ja toissapäivänä) kaikki ahistaa. Vaatteista lähtien: housut puristaa, paita on kulahtanut ja sandaalit rikki. Kaiken hyvän lisäksi sataa enkä tietenkään varustautunut kotoa lähtiessäni esim pitkähihaisella tai varsinkaan sateenvarjolla - jälkimmäisen sain sentään firman asiakaslahjakaapista lainaan. Kauniin helakanvihreän, joka ei värinsä puolesta kai sovi yhteen yhtään minkään kanssa, ainakaan mun punaisten housujen ja sinisen laukun kanssa... Töistä syöksyn suoraan keskustaan, lupasin mennä Carinan kanssa syömään johonkin aasialaispaikkaan, ja sillä on mun avaimet eli ei toivoakaan käydä kämpillä kääntymässä ja varustautumassa asiallisemmin. Lohduttaa sentään ajatus huomenna alkavasta viikonlopusta - en aio tehdä yhtään MITÄÄN! (ihan kuin se jotenkin eroaisi näistä muista päivistä, kun töistä tultuani nukun puolentoista tunnin päiväunia...?) Ja kolmen viikon päästä pääsen Montpellieriin viideks päiväks rannalle röhnöttämään :) Eikä kotiinkaan enää niin kovin pitkä aika ole!

Niin että turhaan valitan. Väsyttäis vaan niin vietävästi koko ajan. Mikä siinä on ettei koskaan muka ehdi  nukkua tarpeeks? Onneksi on tosiaan ollut kaveri kylässä, oon saanut yhden perinpohjaisen hieronnan ja iltaisin on juttu- ja hipatusseuraa. Ja suolakurkkupurkkikin aukesi kuin taikaiskusta <3

No joo, taidanpa pistää puljun kiinni ja lähteä tuonne sateeseen rynnimään.