Olin kaksi päivää yksin toimistolla, ja pelotti vähän. Näin varjojen liikkuvan ja kuulin ääniä - sit piti vain laittaa musiikkia lujemmalle ja kutsua Maxime tänne ylös syömään! Tänään sain sitten tuliaisia pitkältä viikonloppulomalta palanneelta Zarinalta: sokerissa paahdettuja manteleita (namnamnam!!!), saksalaisia pikkuleipiä ja irttareita. Viimeksimainitut taitaa tosin päätyä tänään Suomi-illan viemisiksi. Eiks suomalaiset oo jotain karkkikansaa? Muhun ei oikein uppoa, varsinkaan tällaiset kipeen kirpeät hedelmäkarkit.
Laitan tähän nyt pari kuvaa, jotka kone sai ladattua eilen illalla ennen jumahtamistaan. Maxime on laittanut kaikkia jotain tosi nokkelia koneen suojaus- ja virustorjunta-jutskeleita mun koneelle (se rupes mun atk-tueks ihan lomansa piristykseks...), ja nyt ei enää mikään toimi, yyh!
Viikko sitten viikonloppuna päätettiin lauantaina lähteä hellettä uhmaten keskustaan syömään, palloilemaan ja katsomaan Saksa-Argentiina-peliä. Lopputulos oli, että 40 lämpöastetta oli kuitenkin vähän liikaa, ja ekan viidentoista peliminuutin jälkeen otettiin juna takas Dreieichiin. Jossa ei tietenkään ollut bussia odottamassa, joten käveltiin kolme kilsaa paahtavassa helteessä, melko heikossa hapessa kumpainenkin...
Lounaalla söpössä pikkuravintolassa Sachsenhausenissa. Viereisessä pöydässä istui kaksi suomenruotsalaista tyttöä ;)
Deutschlaaaand! Etsittiin Anttila-tyyppisestä marketista minituuletinta tai suihkupulloa tai mitä vaan viilentävää, mutta sieltä löytyi vain tämmöistä fani-kamaa... En ostanut, vaikka väri kivasti mätsäski naaman kanssa.
Samaisena lauantai-iltana päädyttiin hiukan toivuttuamme kattoterassille melko suomalaispitoisessa seurassa, ja saatiin siis kutsu tämän illan Suomi-iltaan. Sunnuntaina oli vuorossa Heiner-fest Darmstadtissa, vähän Frankfurtista etelään. Saavuttiin paikan päälle hyvin kuumissamme ja nälkäisinä iltapäivällä ja ostettiin makkaraa ja olutta ekasta kiskasta. Todetttiin melkein heti sen jälkeen että olis ehkä kannattanut odottaa vähän pidempään, kun koko festivaalialue oli yhtä ruokakojujen ketjua, toinen toistaan herkullisemman näköisiä! Vietettiin iltapäivä ja alkuilta aluetta kierrellen ja herkkuja maistellen. Mä ansaitsin respektiä huitaisemalla nassuun kokonaisen suklaaseen dipatun chilipalon - Maxime maistoi ihan vähän ja syöksyi samantien lähimmälle viinikioskille huuhtomaan polttelua pois. Oli kai se aika tulista, mutta auttoi mukavasti tukalaan kuumuuteen ;) Löydettiin myös ihan aito ranskalainen shamppanja- ja juustokoju, josta saatiin ranskankielistä palvelua kuohuvan kyytipojaksi, toisin kuin suurimmasta osasta näiden katujuhlien "ranskalaisista" crepes-kojuista... Illalla ostettiin vielä herkkuja kotiin viemisiksi ja napsittiin niitä iltapalaksi leffan kanssa.
Viikolla ohjelma on ollut lähinnä sellainen, että mä nousen seiskan-puol kasin aikaan, kaheksalta pusuttelen unisen kotimieheni ja lähden töihin. Maxime herää kun herää, yleensä just sopivasti pakkaamaan lounaan laukkuun ja kävelemällä mun toimiston pihalla olevalle suihkulähteelle evästämään mun kanssa. Iltapäivän se yleensä datailee, kattoo leffoja koneelta ja nukkuu päikkäreitä. Laittaa kyllä myös hyvää ruokaa ja tiskaa ja on muutenkin oikein mallikas kotimies! Mä palaan kämpille viiden-puol kuuden aikaan ja sit vaihtoehtoisesti mähöillään, lähetään uima-altaalle tai keskustaan. Ei mitään sen kummempaa...
Perjantaina oli sitten taas aika ulostautua paremmalla ajalla. Illansuussa saavuttiin kaupunkiin shoppailemaan Maximelle lisää kesävaatteita (vitsit oli hauskaa, en ollu koskaan oikein harrastanut mies-shoppailua, ja nyt pääsin saman tien personal stylistiks), minkä jälkeen seikkailtiin jälleen Sachsenhauseniin illallinen mielissä välkkyen. Kuva sillalta, taustalla näette osan keskustan pilvenpiirtäjistä.
Mä luulin osaavani tien Äpfelwein-kortteliin, mutta eksyttiin ja ehdittiin jo vähän kiukustuakin matkan varrella, ennen kuin pelastus löytyi bilekadun halvasta koktail-baarista. Saatiin myös suositus hyvään saksalaiseen ravintolaan, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin viereiseen saksalais-venäläiseen paikkaan, jonka isäntä tarjosi meille digestiivi-snapseja useamman kierroksen. Ilmeisesti se luuli että mä olen venäläinen...
Jatkoa seuraa, kunhan saan lisää kuvia ladattua. Nyt pitäis kai ainaki esittää tekevänsä töitä hetken aikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti