Suomi-juttuja

Näin tänään lounastauolla Realissa (työpaikan viereinen supermarketti) suomalaisen perheen. Ekaksi ihmettelin miten muka voin tajuta niin hyvin mitä perheen valkotukkainen kuopus selosti vanhemmilleen silmät suurina, mutta sitten oivalsin että varmaan sen takia että se puhui suomea! Jaksan joka kerta yllättyä tällaisista kohtaamisista, vaikka siis kaiketi Frankfurtin alueella asuukin aika paljon maani kansalaisia.

Lauantai-iltana, kun olin Maximen ja parin saksalaisen kaverin kanssa istumassa iltaa kattoterassilla keskustassa, olin vetää limpparilla laimennettua olutta (...) väärään kurkkuun, kun olan takaa pärähti selvällä suomen kielellä rempseä "Terve". Saksalaisista kavereistani Angelika, Andrea ja Olli (joka kyllä sinänsä taitaa olla sveitsiläinen mutta whatever) on kaikki käyneet Suomessa ja kävi sitten ilmi myös että Andrea puhuu hyvin sujuvaa ja kadehdittavan aksentitonta suomea, ja heillä on useampiakin suomalaisia kavereita Frankfurtissa. Kyseisenä iltana paikalla oli kolme Tampereen yliopiston sosiologian opiskelijaa, jotka tekevät täällä harjoittelujaan. Oli hauskaa välillä vaihtaa kuulumisia ihan omalla kotimaisella, vaikka se tuntuikin tulevan jotenkin väärinpäin ulos suusta (välillä on sama olo tämän blogin kirjoittamisen kanssa, kirjoitan ja kirjoitan ja muotoilen uudelleen ja aina vain kuulostaa/näyttää väärältä...). Suurimmaksi osaksi kyllä puhuttiin kohteliaisuussyistä englantia. Maxime totesi illan jälkeen jotenkin hiukan hämmästyneen oloisesti että ne suomalaisethan olivat tosi hauskoja. Repesin ekaksi, mutta tajuan kyllä että sitä huolestuttaa Suomeen lähtö, varsinkin kun meidän maine maailmalla on melko ristiriitainen. Tehokasta ja toimivaa, luonnonläheistä mutta myös pimeää kylmää ja synkkää...

Juhannus tuli tuossa pari viikkoa sitten ihan nurkan takaa. Facebookiin rupesi äkkiä ilmestymään hauskat jussit kaikille -statuksia, ja paniikki iski! Enhän mä voi viettää juhannusta pelkästään töissä hapantuen... Kutsuin siis muutaman sohvasurffauksesta tutun kaverin (Davidin, joka saapui saksalaisen kaverin kanssa, italialaisen Diegon, josta ehkä lisää myöhemmin, sekä venäläisen Evgenyn) juhannuspiknikille Mainin rantaan. Tarjolla oli silliä, äitin paketin tuomaa ruisleipää ja salmiakkia ja salmarin puutteessa ihan Jägermeisteria. Pojat maistelivat silliä aika epäluuloisina, mutta onneksi jälkkärimansikat upposivat jo vähän paremmin! Ja yöllä oli vuorossa juhannustaikoja, joista tämä italialainen taisi vetää joitain vääriä johtopäätöksiä, huoh...

Suomalainen kaveri kävi kylässä pikaiseltaan, ja koska sunnuntaina oli Saksan peli, mentiin muutaman muun kaverin kanssa katsomaan sitä kaupungille, gelato-kahvilaan. Mua ei niinkään itse jalkapallo kiinnosta, mutta julkisilla paikoilla MM-otteluiden katsominen on hauskaa. Kannustusasuihin on panostettu, ja eläytyminen peleihin on ehdottomasti näkemisen arvoista - ja parasta on tietysti kun Saksa voittaa. Vielä ei ole onneksi tarvinnut nähdä mitä tapahtuu, jos ne häviää, ja pidän sormet ristissä ettei tarvitse vastaisuudessakaan. Diego oli hyvin huolissaan Ollin viihtymisestä, kun se tuijotti ruutua patsasmaisen tyynenä, kasvot lievästi auringon polttamina hehkuen mutta muuten mitään sen kummempia elonmerkkejä osoittaen. Vakuutin että kyllä se oikeasti nauttii olostaan!



jatkuu seuraavana päivänä...
Ehdin tuon kaiken kirjoittaa eilen illalla sillä aikaa kun Maxime kokkasi - valehtelematta ainakin neljä tuntia! Mä aloin olla sekä nälkäinen että väsynyt ja johdonmukaisesti myös pahalla tuulella ennen kuin sapuskat saatiin pöytään. Ja mutkin rekryttiin kokoamaan sen "ravioleja" riisipaperista mikä oli saada minut, käasityötaidottomuuden kruunamattoman kuningattaren hermoromahduksen partaalle, ja jostain sitten tuli mieleen elävästi köksäntuntien piirakanrypytykset... Rupesi näitä Suomi-juttuja pompsahtelemaan mieleen :) Alkaisi vähitellen olla jo aika palata kotiin. Kaipaan Suomen raikasta kesää, järviä ja saunaa, täällä kun hikoilen päästä varpaisiin jo aamuyhdeksältä. Enää reilut viisi viikkoa!
Ensi kerralla lupaan postata jotain kuviakin täältä :)