tiistai 6. maaliskuuta 2012

Salmiakkia ja punaviiniä

Lomanjälkeisestäkin maanantaista voi kaiketi selvitä. Vielä ainakin henki pihisee, eikä vanne kiristä liikaa päätä. 20 000 sähköpostia ja aivojen syväjäätyminen pohjolan pakkasissa eivät olleet hyvä yhdistelmä tämän viikon alkuun.

Mut kyl tää tästä. Salmiakin ja punaviinin voimalla - samassa paketissa niin kotimaa kuin asuinmaakin :)

Nyt en kykene vielä kirjoittamaan mitään järkevää lomasta. Nostan hattua kaikille maailmanmatkaajille ja reppureissaajille (esimerkiksi sisarelleni), kun jaksavat uudella innolla kohdata milloin mitäkin seikkailuita. Mulle riitti eksotiikkaa ihan tutussa ja turvallisessa Tukholmassa, Ruotsin laivalla ja koti-Suomessa, ja vikoina päivinä oli puhti poissa eikä matkaaminen maittanut, vaikka olikin ihan kivaa. Musta on tullut tällainen mukavuudenhaluinen kotikissa. Ai miten niin tullut?

Mut oli Tukholma vaan niin kaunis, ja Suomeen oli kiva päästä. Ihan oman säväyksen kaikkeen tuo se, kun saa esitellä jutut monsieur’lle ekaa kertaa. Sekin rakastui kovin Tukholmaan ja intoili jo että siellä vielä joku päivä asutaan.

With the colourful buildings and narrow little streets of the old town…
Tämä kuva on aivan koomisen epäonnistunut, mutta tykkään siitä silti kovasti, erityisesti taivaan väristä…
I fell in love with Stockholm once again.
With the sea that is everywhere. With the friendly people.
Even my Frenchie thought that Sweden is “like Finland but a little better”.
Even though the trip was mostly very nice and very much needed indeed (we both needed some time off work and everyday life), I was relieved when we landed in Grenoble. Not just because I’ve been increasingly more afraid of flying since a little while now, nor because we caught some stomach bug on our last night at Stockholm…
But because I felt I was coming home. The air here was almost warm and smelled very strongly of spring when we arrived <3
Finland felt almost… depressing. Grey and snowy and cold. I remembered too well last winter and was happy not to be there now. And then I felt guilty about thinking like this.
It was nice to see my family for a while, though, and there were some nice days during the week.
My hometown <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti