Bongasin jo jonkin aikaa sitten pariisilaisen Riinan blogista
haasteen listata oman asuinmaan kolme hyvää puolta, ja innostuin oikein
miettimään asiaa. Olen päässyt jo yli ihan alun pahimmasta “Ranska on
ihana elämä on ihanaa kaikki on ihanaa”-vaiheesta samoin kuin myöhemmin
iskeneestä kututuksesta, jolloin koko maa ja erityisesti sen kankea
sosiaaliturvajärjestelmä aiheuttivat harmaita hiuksia ja verenpaineen
vaarallista kohoamista harva se päivä. Nyt olo alkaa olla vähän
tasapainoisempi, ja osaan (melkein jo) suhtautua uusiin vastoinkäymisiin
lähes filosofisen tyynesti kohauttaen hartioita aito-ranskalaisesti…
Mutta niin, on täällä onneksi niitä ihania ja hyviäkin puolia!
1. Luonto
Ranska on ihanan monipuolinen. On meri, on vuoret, on metsää ja maaseutua (ja kivoja kaupunkeja!), kukkulaista ja tasaista maastoa. Täällä voi vaeltaa, vuorikiipeillä tai surffata. Voi mennä löhölomalle Välimerelle tai sivistää itseään Pariisissa tai jossain lukuisista historiallisista pikkukylista (niin kuin Dole!). Lisäksi ilmasto on mukava: kesä on pitkä ja lämmin, talvi lyhyt ja harvoin todella kylmä, paitsi ehkä vuorilla. Välillä tuntuu ihan turhalta lähteä merta edemmäs kalaan, kun täällähän on ihan kaikkea! ;)
Toki kaipaan välillä Suomen metsiä ja erityisesti järviä… Täällä samaa erämaatunnelmaa saa hakemalla hakea - paitsi ehkä siellä vuorilla. Joka puolella tuntuu olevan ihmisasumuksia ja varsinkin niitä ihmisiä.
2. Ruoka
Verimakkarat, vasikan aivot, sorkkatytinä, maksapihvit ja kardonit, mmmmh. No ei vaiskaan, nämä oli siellä inhokkilistalla. Sinänsä aika iso osa Ranskan arvostetuimmista kulinaristisista elämyksistä menee multa ohi (voi harmi…), kun en syö lihaa, mutta oikeastaan eniten mua ihastuttaa täkäläisessä ruokakulttuurissa perinteiden ja varsinkin itse ruoan arvostaminen.
Torit on suosittuja, ja tuoreita raaka-aineita sekä lähellä tuotettua ruokaa arvostetaan.
Ranskassa syödään ruoka-aikoina, ja vaikka ateria olisi kuinka kiireinen, siihen kuuluu yleensä alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Tietenkin työlounaalla usein alkupala on vaikka salaattia tai porkkanaraastetta, pääruoka edellisen illan tähteitä ja jälkkäri jugurttia. Mutta silti. Ja syötyyn ruokaa kiinnitetään huomiota, siitä keskustellaan. Ei sillä lailla kuin Suomessa (ai kauheaa, kun tämäkin on rasvasta!), vaan ennemminkin keskustellaan ruoan mausta, valmistustavasta ja keinoista tehdä siitä vielä parempaa. Samalla oppii kaikenlaista!
Lisäksi mun mielestä on ihanaa, ettei täällä kaikki karppaa tai harrasta muita sekopäädieettejä. Niistä ei myöskään ole pakko puhua koko ajan. Need I say more ?
Kuka sitä paitsi haluaisi karpata, kun voi syödä kakkua?
3. Vanhanaikaisuus
Otsikko on ehkä vähän huono, mutta en keksinyt parempaakaan. Tykkään siitä, miten ranskalaiset (välillä aasimaisen itsepäisesti) pitää vanhoista perinteistä ja tavoista kiinni. Mun mielestä on mukavaa, kun täällä tervehditään tuntemattomiakin ihan itsestäänselvästi vaikkapa kaupassa, leipomon jonossa tai kävelyllä pellon laidalla. Lapsetkin muistaa varmasti aina sanoa mulle “Bonjour, madame.” (joskin meidän kesäleiripaikan linnan omistajatar oli sitä mieltä, että nykyajan nuoriso on menossa ihan hunningolle, kun tuo madame tai monsieur niin usein unohtuu tervehdyksen perästä. huhhuh)
Lisäksi täällä elää edelleen ihan erilainen solidaarisuus kuin Suomessa (tosin mä olen aina asunut Suomessa vain “isoissa” kaupungeissa eli en uskalla ottaa kantaa koko maan tilanteeseen :)). Muiden ihmisten asioista ollaan kiinnostuneita ja tarpeen vaatiessa tullaan innokkaasti apuun. Viikonloppuna kuulin, että M:n kavereiden (jotka ovat juuri ostaneet omakotitalon) kaverin isä oli saanut tietää pariskunnan puutarhan olevan täynnä isoja kiviä ja juurakkoa, ja herra oli ihan oma-aloitteisesti tuonut paikalle kaikki puutarhatyökalunsa. Tietenkin voi olla, että Pariisissa ja muissa todella isoissa kaupungeissa on vähän eri meno, mutta ainakin siis Grenoblessa elää vielä yhteishenki!
Joskus tietenkin mun sisäinen pohjoismainen ituhippi-feministi hyppii tasajalkaa, kun täkäläisten asenteita voi olla vaikea muuttaa hiukan edistyksellisempään suuntaan joissain asioissa… Naisellisia naisia arvostetaan, mutta naisellisen naisen tulee olla hoikka ja seksikkäästi pukeutunut. En oo ikinä nähnyt muualla maailmassa yhtä paljon laihdutuslääkemainoksia telkkarissa kuin täällä. Myöskään kasvissyöjyyttä ei ymmärretä. Miten ihminen voi elää ilman kunnollista, veristä pihviä päivässä???
(kuva täältä) Nousen ehkä naapuripellon lehmien kanssa barrikadeille?
1. Luonto
Ranska on ihanan monipuolinen. On meri, on vuoret, on metsää ja maaseutua (ja kivoja kaupunkeja!), kukkulaista ja tasaista maastoa. Täällä voi vaeltaa, vuorikiipeillä tai surffata. Voi mennä löhölomalle Välimerelle tai sivistää itseään Pariisissa tai jossain lukuisista historiallisista pikkukylista (niin kuin Dole!). Lisäksi ilmasto on mukava: kesä on pitkä ja lämmin, talvi lyhyt ja harvoin todella kylmä, paitsi ehkä vuorilla. Välillä tuntuu ihan turhalta lähteä merta edemmäs kalaan, kun täällähän on ihan kaikkea! ;)
Toki kaipaan välillä Suomen metsiä ja erityisesti järviä… Täällä samaa erämaatunnelmaa saa hakemalla hakea - paitsi ehkä siellä vuorilla. Joka puolella tuntuu olevan ihmisasumuksia ja varsinkin niitä ihmisiä.
2. Ruoka
Verimakkarat, vasikan aivot, sorkkatytinä, maksapihvit ja kardonit, mmmmh. No ei vaiskaan, nämä oli siellä inhokkilistalla. Sinänsä aika iso osa Ranskan arvostetuimmista kulinaristisista elämyksistä menee multa ohi (voi harmi…), kun en syö lihaa, mutta oikeastaan eniten mua ihastuttaa täkäläisessä ruokakulttuurissa perinteiden ja varsinkin itse ruoan arvostaminen.
Torit on suosittuja, ja tuoreita raaka-aineita sekä lähellä tuotettua ruokaa arvostetaan.
Ranskassa syödään ruoka-aikoina, ja vaikka ateria olisi kuinka kiireinen, siihen kuuluu yleensä alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Tietenkin työlounaalla usein alkupala on vaikka salaattia tai porkkanaraastetta, pääruoka edellisen illan tähteitä ja jälkkäri jugurttia. Mutta silti. Ja syötyyn ruokaa kiinnitetään huomiota, siitä keskustellaan. Ei sillä lailla kuin Suomessa (ai kauheaa, kun tämäkin on rasvasta!), vaan ennemminkin keskustellaan ruoan mausta, valmistustavasta ja keinoista tehdä siitä vielä parempaa. Samalla oppii kaikenlaista!
Lisäksi mun mielestä on ihanaa, ettei täällä kaikki karppaa tai harrasta muita sekopäädieettejä. Niistä ei myöskään ole pakko puhua koko ajan. Need I say more ?
Kuka sitä paitsi haluaisi karpata, kun voi syödä kakkua?
3. Vanhanaikaisuus
Otsikko on ehkä vähän huono, mutta en keksinyt parempaakaan. Tykkään siitä, miten ranskalaiset (välillä aasimaisen itsepäisesti) pitää vanhoista perinteistä ja tavoista kiinni. Mun mielestä on mukavaa, kun täällä tervehditään tuntemattomiakin ihan itsestäänselvästi vaikkapa kaupassa, leipomon jonossa tai kävelyllä pellon laidalla. Lapsetkin muistaa varmasti aina sanoa mulle “Bonjour, madame.” (joskin meidän kesäleiripaikan linnan omistajatar oli sitä mieltä, että nykyajan nuoriso on menossa ihan hunningolle, kun tuo madame tai monsieur niin usein unohtuu tervehdyksen perästä. huhhuh)
Lisäksi täällä elää edelleen ihan erilainen solidaarisuus kuin Suomessa (tosin mä olen aina asunut Suomessa vain “isoissa” kaupungeissa eli en uskalla ottaa kantaa koko maan tilanteeseen :)). Muiden ihmisten asioista ollaan kiinnostuneita ja tarpeen vaatiessa tullaan innokkaasti apuun. Viikonloppuna kuulin, että M:n kavereiden (jotka ovat juuri ostaneet omakotitalon) kaverin isä oli saanut tietää pariskunnan puutarhan olevan täynnä isoja kiviä ja juurakkoa, ja herra oli ihan oma-aloitteisesti tuonut paikalle kaikki puutarhatyökalunsa. Tietenkin voi olla, että Pariisissa ja muissa todella isoissa kaupungeissa on vähän eri meno, mutta ainakin siis Grenoblessa elää vielä yhteishenki!
Joskus tietenkin mun sisäinen pohjoismainen ituhippi-feministi hyppii tasajalkaa, kun täkäläisten asenteita voi olla vaikea muuttaa hiukan edistyksellisempään suuntaan joissain asioissa… Naisellisia naisia arvostetaan, mutta naisellisen naisen tulee olla hoikka ja seksikkäästi pukeutunut. En oo ikinä nähnyt muualla maailmassa yhtä paljon laihdutuslääkemainoksia telkkarissa kuin täällä. Myöskään kasvissyöjyyttä ei ymmärretä. Miten ihminen voi elää ilman kunnollista, veristä pihviä päivässä???
(kuva täältä) Nousen ehkä naapuripellon lehmien kanssa barrikadeille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti