Mä ostin uudet farkut ja kengät! Ne tosin romuttaa mun
opiskelijabudjetin ihan täysin, vaikkei olleetkaan mitkään kovin
kalliit, mutta mitä siitä! Mä olin kuitenkin kesällä kahdessakin
paikassa töissä, ja kyllä koulun alkaessa täytyy saada uusia vaatteita.
Sitä paitsi mä en voi tajuta sellaista tuuria, että yhden ainoan tunnin
sisällä voin löytää tositositosinerot farkut ja ainakin melkein yhtä
nerot kengät. Turku taitaa sittenkin olla ihan hyvä paikka.
Mä
löysin eilen yliopiston postit, joissa on kutsut ensi viikon
perehdytyskurssille, joka siis alkaa keskiviikkona ja kestää
perjantaihin. Mun kaikki paperit on nimittäin yhdessä läjässä sängyn
vieressä, kun enoo vielä jaksanut järjestellä niitä. Ärsyttävää, mulla
ei mitään muuta ookaan kun joutoaikaa, mutta en tietenkään voi käyttää
sitä mihinkään hyödylliseen... Yleensä papereiden järjesteleminen on mun
mielestä ihan sairaan kivaa, mutta nyt ei oikein inspiroi. Toisaalta
kätevää, kun on kaikki käden ulottuvilla, mutta mä ihan varmana hukkaan
vielä jotain tärkeää, niin kuin opintotukihakemuksen. Argh, enoo vielä
sitäkään lähettänyt!
Niin, siitä kurssista vielä... Mä en millään
jaksa odottaa, että se alkaisi, vaikka siellä onkin kaikkea todella
hämärää mistä en tiedä yhtään mitä se voi olla, niin kuin esimerkiksi
ergonomialuento. Kuulostaa ihan jättemielenkiintoiselta.
Mulla oli muistaakseni jotain muutakin...?
Ainiin,
puhuin äsken skypessä mun iki-ihanan perheeni kanssa Amerikkaan. Ne oli
just syöneet aamupalaa:}}} Nyt tähän aikaeroon alkaa jo tottua niin
kuin kaikkeen muuhunkin. Mä oon huomannut olevani ihan äärimmäisen
sopeutuvainen, pystyn kotiutumaan uusiin olosuhteisiin nopeasti ja
löytämään kaikesta hyvät puolet. Vähä vaan pelottaa, että kuinka kauan
jaksan olla näin positiivinen... Mä oon kyllä suoraan sanottuna ihan
pikkuisen kateellinen Vilille ja Simolle, ja mua ärsyttää kun isi ei
voinut saada siirtoa sinne Amerikkaan silloin kun mä olin Simon ikäinen.
En olis menettänyt yhtään mitään, vaikken oliskaan käynyt Kaarilan
yläastetta ja olisin päässyt katsomaan maailmaa. Tosin Vilma varsinkaan
ei olisi ollenkaan halunnut lähteä, enkä mäkään kyllä enää kesken lukion
olisi lähtenyt... Jotenkin vaan aika nurinkurista, että mä ja isi
ollaan koko perheestä ainoat, jotka on ihan innoissaan tästä muutosta.
Muut lähti sinne vaan koska oli pakko.
***
Nyt mä oon viimein keksinyt kaikkea tosi fiksua ja hauskaa tekemistä
itselleni. Kävin mm ulkoiluttamassa roskiksiani. Sitä mä en vaan tajua,
miksi täällä täytyy olla niin monta eri roskiskatosta. Yhdessä on
biojäteastia, toisessa (joka luonnollisesti on ihan eri puolella
Yo-kylää) on sekajätteet ja vielä kolmannessa paperinkeräys, mutta
lasinkeräyspisteitä on kyllä joka kulmassa...
Mä huomasin äsken
myös, että mikron siivoaminen ei oo yhtään hassumpaa puuhaa. Sitä ei oo
ilmeisesti ihan hetkeen pesty, joten kätensä jäljen näkee kyllä heti.
Ja
mä huomasin pari muutakin, aika kamalaa juttua. Tai se toinen ei oo
niin kamala vaan pikemminkin hassu. Mä nimittäin löysin sieltä mikron
sisältä käyttöohjevihkosen, jonka kait isi tai äiti on pistänyt sinne
ennen kuin mä vein sen autoon muuttopäivänä. Mulle ei vaan tullut
mieleenkään, että mikron sisässä voisi olla jotain, varsinkaan kun se
vihko oli siellä aika piilossa, niin nyt mulla on erittäin hyvin
kypsennetty käyttöohjevihko...
Mutta se toinen juttu on ihan oikeasti
kamala. Mä ostin eilen Lidlistä aivan ihanaa cappuccino-jätskiä ja
laitoin sen jääkaappini pakastelokeroon. Tänään mä aloin ihmetellä, kun
se jätski oli niin kummallisen löysää ja katsoin säilytysohjetta. SITÄ
EI SAA SÄILYTTÄÄ PAKASTELOKEROSSA KUIN YHDEN PÄIVÄN ARGHHH! Mua yököttää
koko ajatuskin, että pitäisi syödä litra jätskiä tän päivän aikana,
olkoonpa kuinka ihanaa hyvänsä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti