Mä ostin uudet farkut ja kengät! Ne tosin romuttaa mun opiskelijabudjetin ihan täysin, vaikkei olleetkaan mitkään kovin kalliit, mutta mitä siitä! Mä olin kuitenkin kesällä kahdessakin paikassa töissä, ja kyllä koulun alkaessa täytyy saada uusia vaatteita. Sitä paitsi mä en voi tajuta sellaista tuuria, että yhden ainoan tunnin sisällä voin löytää tositositosinerot farkut ja ainakin melkein yhtä nerot kengät. Turku taitaa sittenkin olla ihan hyvä paikka.

Mä löysin eilen yliopiston postit, joissa on kutsut ensi viikon perehdytyskurssille, joka siis alkaa keskiviikkona ja kestää perjantaihin. Mun kaikki paperit on nimittäin yhdessä läjässä sängyn vieressä, kun enoo vielä jaksanut järjestellä niitä. Ärsyttävää, mulla ei mitään muuta ookaan kun joutoaikaa, mutta en tietenkään voi käyttää sitä mihinkään hyödylliseen... Yleensä papereiden järjesteleminen on mun mielestä ihan sairaan kivaa, mutta nyt ei oikein inspiroi. Toisaalta kätevää, kun on kaikki käden ulottuvilla, mutta mä ihan varmana hukkaan vielä jotain tärkeää, niin kuin opintotukihakemuksen. Argh, enoo vielä sitäkään lähettänyt!
Niin, siitä kurssista vielä... Mä en millään jaksa odottaa, että se alkaisi, vaikka siellä onkin kaikkea todella hämärää mistä en tiedä yhtään mitä se voi olla, niin kuin esimerkiksi ergonomialuento. Kuulostaa ihan jättemielenkiintoiselta.

Mulla oli muistaakseni jotain muutakin...?
Ainiin, puhuin äsken skypessä mun iki-ihanan perheeni kanssa Amerikkaan. Ne oli just syöneet aamupalaa:}}} Nyt tähän aikaeroon alkaa jo tottua niin kuin kaikkeen muuhunkin. Mä oon huomannut olevani ihan äärimmäisen sopeutuvainen, pystyn kotiutumaan uusiin olosuhteisiin nopeasti ja löytämään kaikesta hyvät puolet. Vähä vaan pelottaa, että kuinka kauan jaksan olla näin positiivinen... Mä oon kyllä suoraan sanottuna ihan pikkuisen kateellinen Vilille ja Simolle, ja mua ärsyttää kun isi ei voinut saada siirtoa sinne Amerikkaan silloin kun mä olin Simon ikäinen. En olis menettänyt yhtään mitään, vaikken oliskaan käynyt Kaarilan yläastetta ja olisin päässyt katsomaan maailmaa. Tosin Vilma varsinkaan ei olisi ollenkaan halunnut lähteä, enkä mäkään kyllä enää kesken lukion olisi lähtenyt... Jotenkin vaan aika nurinkurista, että mä ja isi ollaan koko perheestä ainoat, jotka on ihan innoissaan tästä muutosta. Muut lähti sinne vaan koska oli pakko.

***

 Nyt mä oon viimein keksinyt kaikkea tosi fiksua ja hauskaa tekemistä itselleni. Kävin mm ulkoiluttamassa roskiksiani. Sitä mä en vaan tajua, miksi täällä täytyy olla niin monta eri roskiskatosta. Yhdessä on biojäteastia, toisessa (joka luonnollisesti on ihan eri puolella Yo-kylää) on sekajätteet ja vielä kolmannessa paperinkeräys, mutta lasinkeräyspisteitä on kyllä joka kulmassa...

Mä huomasin äsken myös, että mikron siivoaminen ei oo yhtään hassumpaa puuhaa. Sitä ei oo ilmeisesti ihan hetkeen pesty, joten kätensä jäljen näkee kyllä heti.
Ja mä huomasin pari muutakin, aika kamalaa juttua. Tai se toinen ei oo niin kamala vaan pikemminkin hassu. Mä nimittäin löysin sieltä mikron sisältä käyttöohjevihkosen, jonka kait isi tai äiti on pistänyt sinne ennen kuin mä vein sen autoon muuttopäivänä. Mulle ei vaan tullut mieleenkään, että mikron sisässä voisi olla jotain, varsinkaan kun se vihko oli siellä aika piilossa, niin nyt mulla on erittäin hyvin kypsennetty käyttöohjevihko...
Mutta se toinen juttu on ihan oikeasti kamala. Mä ostin eilen Lidlistä aivan ihanaa cappuccino-jätskiä ja laitoin sen jääkaappini pakastelokeroon. Tänään mä aloin ihmetellä, kun se jätski oli niin kummallisen löysää ja katsoin säilytysohjetta. SITÄ EI SAA SÄILYTTÄÄ PAKASTELOKEROSSA KUIN YHDEN PÄIVÄN ARGHHH! Mua yököttää koko ajatuskin, että pitäisi syödä litra jätskiä tän päivän aikana, olkoonpa kuinka ihanaa hyvänsä...