Kevät

Panostaminen ei ehkä ole pitkän päälle terveellistä, olen huomannut. Juuri kun on saanut kaiken järjestettyä aivan täydellisesti ja kuvittelee, että vihdoin voi hetkeksi huokaista helpotuksesta ja antaa olla vain, aurinko tulee esiin pilvestä ja huomaan, että taas pitää imuroida. Jostain syystä mun tavaratkaan ei voi pysyä nätisti omilla paikoillaan vaan niiden pitää vaellella ympäriinsä ja kerääntyä epämääräisiksi kasoiksi huoneen lattialle:S Mulla itselläni ei luonnollisesti ole mitään tekemistä asian kanssa.

On tässä kuitenkin hyvätkin puolensa. Mitä enemmän teen sitä enemmän jaksan, vaikkei siinä mitään järkeä olekaan. Perjantaina me käytiin "turkulaisten olohuoneen" eli uuden pääkirjaston avajaisissa (siellä on vaiks kuin hienoa!) ja siltä reissulta mulle tarttui mukaan aivan liikaa lukemista. Sinne oli hankittu paljon uusia kirjoja ja en vain voinut vastustaa sitä tunnetta, että joku on vain päällystänyt sen kirjan ja asettanut hyllyyn odottamaan juuri mua. Ajatella nyt, jos joku idiootti rasvasormi olisi ehtinyt viedä sen ennen mua, kirjaparalle olisi jäänyt elinikäiset traumat, eikä sen lukemisesta olisi ikinä enää saanut samaa nautintoa kuin nyt, kun se on ihan sileä ja siisti! Nyt mulla on sitten kolme kirjaa yhtäaikaa kesken ja lukeminenkin on eräänlaista suorittamista. En voi käydä illalla nukkumaan ennen kuin oon lukenut vaikka 15 sivua Den amerikanska flickania... Aika älytöntä, mutta tahdon saada ne kaikki luettua ja musta on oikeasti kiva lukea, oon vain niin pässi, että joudun pakottamaan itseni keskittymään. Sitä paitsi, jos en eilenkin illalla olisi valvonut lukemassa, olisin ehkä nukkunut autuaasti kuunpimennyksen aikaan. Nyt muistin sen, kun olin juuri sammuttanut valot ja silti oli vielä ihan valoisaa, kun kuu paistoi mun verhojen läpi. Makasin yli tunnin valveilla tuijottamassa taivaalle. Näin myös yhden helikopterin ja tähdenlennon, mutta kuunpimennys oli kyllä ehdottomasti hienoin. Kuu alkoi muuttua ensin vähitellen mustaksi, mutta sitten kun se oli melkein kokonaan peitossa, se muuttui taas kokonaan näkyväksi. Se ei vaan ollut enää kirkas ja valkoinen vaan himmeä ja tumman punertavanharmaa. Olin aivan fiiliksissä:SSS

Nyt aamulla olin ulkona, ja vaikka vieläkin on vähän liian kylmä ja liikaan lunta mun makuuni, tuntui silti keväältä! Aurinko paistoi ja oikeasti lämmitti ja linnut piti kauheaa elämää puskissaan. Enoo oikeastaan koskaan ollut kevätihminen, vaan oon odottanut sitä että talvi loppuu ja kesä alkaa. Kevät on vain ollut se välttämätön paha siinä välissä, aikaa jolloin aika varmasti on maailman suurin stressi ja ulkona on rumaa ja moskaista, mutta tänä vuonna on ollut maailman ihaninta seurata ilmatieteen laitoksen sivuilta, kuinka päivät pitenevät. Nyt on päivän pituus Turussa jo 10 tuntia ja 40 minuuttia!!! Aamulla on kiva herätä pirteänä ja tuntuu kuin päivässä olisi enemmän tehokasta aikaa.

Taidan lähteä lukemaan, mun täytyy päästä luvun loppuun...