Maailmanmatkaajan tervehdys

Ranska (ja puolet Keski-Eurooppaa) on nyt enemmän tai vähemmän kierretty. Tulin eilen aamulla kotiin, ja olo on aika tyhjä: väsynyt, epäuskoinen ja matkasta ryytynyt... Vaikea tajuta, että nyt se, mistä on haaveillut viime vuoden syksystä asti, mihin on valmistautunut koko kevään ja alkukesän ja mikä on aina ajatuksissa ollut jossain hamassa tulevaisuudessa, onkin nyt takanapäin. Vielä vaikeampaa on tajuta, mitä kaikkea tässä viimeisten vajaan viiden aikana on kokenut ja nähnyt. Viimeiset päivät oon ollut vain niin väsynyt bussissa istumiseen, lattialla nukkumiseen, rinkassa muhineisiin, pestyihin mutta silti ei-niin-kovin-puhtaisiin vaatteisiin ja jatkuvaan tavaroista huolehtimiseen, etten ole osannut muuta kuin haaveilla omasta sängystä, puhtaasta pyjamasta ja siitä, että itse saa kaikessa rauhassa päättää omasta olemisestaan. Samaan aikaan on kuitenkin ollut kauhean haikea olo, kun pitikin äkkiä erota neljänkymmenen ihmisen kommuunista, jossa on elänyt koko matkan niin tiiviisti. Tuollaisesta reissaamisesta voisi hyvinkin tulla elämäntapa, jos vain välillä saisi vähän omaa aikaa ja tilaisuuden pyykätä kunnolla :D Partiossa oppii kummasti arvostamaan tiettyjä jokapäiväisiä asioita, kuten lämmintä suihkua, pehmeää sänkyä ja ylipäätään omaa huonetta, mutta toisaalta huomaa myös, kuinka vähään voikaan olla tyytyväinen: viiden viikon ajan olen pärjännyt rinkallisella tavaraa, ja iltaisin on aina ollut niin väsynyt, että lattialle siskonpetiin levitettyyn makuupussiin on nukahtanut alta aikayksikön...

En tiedä kuinka tyhjentävää selostusta nyt jaksan tai pystyn kirjoittaa (tai te lukea :SSS), mutta aion kuitenkin yrittää. Se on pakko tehdä nyt tai muuten se jää. Huomenna lähden tietokoneen ulottumattomiin Tampereelle ja torstaina matka jatkuu Amerikan mantereelle...

***

Matka alkoi tiistai-iltapäivänä melkein viisi viikkoa sitten täältä Turusta. Ensimmäisenä etappina oli mennä laivalla Tukholmaan.


Mä ja mun vaelluspari Kaisa askarrellaan meidän lokikirjaa laivan käytävällä :D



Yleistä hanuilua laivan kannella

Laivan saavuttua Tukholmaan, me lastauduttiin vihdoin Veljekset Lahden VIP-bussin kyytiin (sen bussin rekkari siis oli VIP) ja lähdettiin huristelemaan etelää kohti. Meidän kuskina koko matkan ajan oli Jouni, jolla oli takuulla kestämistä tässä reissussa, mutta jonka huumorintaju ja pinna tuntuivat olevan aivan rajattomat!
Yleisimmät ajanviettotavat bussissa (yleisen seurustelun ja ihmisiin tutustumisen lisäksi) olivat


nukkuminen



(huomaa glitterit poskella!)



karaoke


syöminen

Noi Mars-jäätelöt me saatiin kun juututtiin Tanskassa menomatkalla myrskyn takia ruuhkaan ja meidän edessä oli ihan sattumoisin jäätelöauto, joka (luonnollisesti) halusi sponsoroida bussilastillista makeannälkäisiä partiolaisia...

sekä elokuvien (aiheeseen, eli Ranskaan, liittyvien tai liittymättömien) katselu. Tasaisin väliajoin pysähdyttiin myös huoltoasemille tai vastaaville aterioimaan ja käymään vessassa.





Ensimmäinen päivä pääsi vähän venähtämään edellämainitun myrskyn takia (poliisisedät ei päästäneet raskasta liikennettä isoille silloille), joten me oltiin perillä majoituspaikassamme Hampurin lähellä vasta kahden aikaan yöllä. Menoa se ei kauheasti haitannut, vaan bussissa oli todellakin tunnelmaa! Me nukuttiin partiolaisten kololla Glindessä yksi yö ja jatkettiin seuraavana päivänä kohti Belgiaa.


eka majoituspaikka

Belgiassakin meille oli varattu majoitus partiolaisten hoivissa, tällä kertaa metsän keskeltä leirikeskuksen tapaisesta jossa me majoituttiin yhteen "mökkiin". Paikalla oli myös brittipartiopoikia, joita me järkytettiin pahemman kerran suihkulla hyppelehtimällä siellä pelkät pyyhkeet ympärillä pukeutumaan :P
Aamulla saatiin maailman paras idea hyppiä näkymätöntä hyppynarua. Se oli ihan megahauskaa siihen asti että Jenni (kuvassa oikealla) loukkasi jalkansa niin pahasti, että jouduttiin tekemään kierros sairaalan kautta, missä jalka kipsattiin:(



Perjantaina ajettiin sitten Belgian ja Hollannin läpi, ja saavuttiin vihdoin viimein RANSKAAN! Pariisissa, tai oikeastaan Chavillessa siinä ihan Versailles'n lähellä meitä oli vastassa paikallinen partiolainen (ja Suomi-hullu) Mathieu muutamien lippukuntalaistensa kanssa. Me raahattiin kamamme sisään kirkon alakerrassa sijaitsevalle kololle, ja ranskikset tarjoili meille kolmen ruokalajin illallisen sisäpihalla :)


Mathieu tarjoaa ruokaa

Ilta meillä oli vielä aikaa säätää tavaroidemme kanssa, valita mitä jätetään kololle vaelluksen ajaksi ja mitä otetaan mukaan. Aamulla oli aikainen herätys ja ensimmäinen reissun monista patonkiaamiaisista, jonka jälkeen meidät istutettiin bussiin odottamaan lähtöä. Koko ajan taustalla raikasi J. Karjalaisen biisi Mä meen, joka on ilmeisesti vaelluksen tunnari...


Jännitys tiivistyi bussissa välillä ihan sietämättömäksi!

Me ajettiin ensin pois Pariisista, noin sata kilometriä etelään (ja, kuten myöhemmin selvisi, vähän pohjoiseen Orleansin kaupungista) ja siellä meitä ruvettiin pudottelemaan kyydistä pari kerrallaan suunnilleen parinkymmenen kilometrin päähän toisistamme aivan keskelle ei-mitään. Mukaan saimme omat tavaramme (ei puhelimia...), paketin näkkäriä sekä kirjekuoren, joka sisälsi kartan, sata euroa rahaa ja vaellusohjeen, eli käytännössä tiedon määränpäästä.
Hieman oli orpo olo, kun näki enää bussin perävalot, levitti kartan ja tajusi, että saattaa olla missä vain suunnilleen parinsadan kilometrin säteellä... Onneksi mukava setä traktorilla tuli auttamaan meitä ja päästiin matkaan melkein heti!
Ideana oli siis vaeltaa kaksi sataa kilometriä kymmenessä päivässä Ranskan maaseudulla, hankkia itse ruoka ja yöpaikka ja tutustua paikallisiin ihmisiin. Me päästiin Kaisan kanssa joka ilta nukkumaan ensimmäiseen paikkaan, mistä kysyttiin vettä ja telttapaikkaa. Neljä yötä nukuttiin teltassa ja viitenä päästiin sisämajoitukseen, neljä kertaa peräti yksityisomistuksessa oleviin linnoihin! Ihmiset olivat aina uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia ja myös huolissaan meidän jaksamisesta ja pärjäämisestä. Joka ilta (yhtä lukuunottamatta) meille tarjottiin myös aivan uskomattoman herkullista ranskalaista ruokaa! Patonkia, salaatteja, juustoja, pastaa, gratiinia, hanhenmaksaa, jugurttia, suklaamoussea... Ihan kyynelet nousee silmiin kun sitä muistelee :D



Ensimmäisen päivän ruokapaikka ja ahdistavan uteliaita lampaita.


Ensimmäinen yö nukuttiin teltassa mukavan perheen luona, joka oli vasta muuttanut maalle.


Ja tie vie eteenpäin... Säät ei varsinaisesti suosineet meitä, monena päivänä satoi ja muutenkin oli aikalailla kotoisen tihkuista ja viileää. Paikalliset vakuuttivat, että tämä on aivan ennenkuulumatonta, tällä seudulla on AINA kesäisin pilvetöntä ja kuuma. Arvatkaa lohduttiko? Toisaalta olisi ollut kurja vaeltaa hirveässä helteessä, lieveilmiöt huomasi jo yhtenä vähän kuumempana päivänä...


Ensimmäinen sisämajoituspaikka, ah sitä auvoa!


Meidän ensimmäinen majoituslinna, jonne päädyttiin aivan sattumalta... Meidät otti vastaan täti, joka oli aikoinaan ollut opettamassa Helsingin ranskalaisessa koulussa, ja jutteli meidän kanssa pitkät pätkät. Me tehtiin myös täydellinen sight-seeing linnassa ja sen puutarhassa, jossa kasvoi mm. viiniköynnöstä! Meillä oli Kaisan kanssa oma kamari ylimmässä kerroksessa, sekä oma kylpyhuone, hallelujaa! Täältä saatiin myös yhteystietoja seudun muihin linnoihin, sekä suosituskirje, joka toimi käytännössä pääsylippuna majoitukseen :P


Lounastauolla jossain jumalan selän takana, mistä lähetettiin kotiväelle kortit, että elossa ollaan.


Paistoihan se aurinkokin välillä :) Huomatkaa rinkkaan kiinnitetty eväspatonki!


"Nämä maalaislinnat ovat vähän tällaisia vaatimattomia..." Joo, ei haittaa :S Me yövyttiin mm. tällaisissa kamareissa.



Ulkopuoliselle, oli sitten partiolainen tai ei-partiolainen, on aika mahdoton selittää, mistä kaikesta tässä kaikessa oli kyse, varsinkin kun sitä on vähän vaikea vielä itsekään tajuta. Kaikki se fyysinen ja henkinen rasitus, kirjaimellisesti omillaan pärjääminen vieraassa maassa, uskomattoman ihanat ihmiset joita tavattiin, sekä riemu maaliin pääsemisestä ovat vielä itselläkin jossain syvällä tajunnan uumenissa odottamassa prosessointiaan...


Maalipaikkana toimi Villemeslen linna, minne me saavuttiin pari kerrallaan porrastetusti tiputtamisjärjestyksessä. Tuomaristo haastatteli meidät ensin, ja sitten päästiin syömään, suihkuun ja lepäilemään muita odotellessa. Tässä vaiheessa päällimäisenä tunteena oli ehdottomasti helpotus, voittajafiilis tuli sitten vähän myöhemmin, kun oivalsi, että nyt se on oikeasti takana.

Vaelluksen jälkeiset viisi päivää, kun tuomaristo (eli meidän matkanjohtaja Tiina, edellisen matkan matkanjohtaja Outi, sekä "natiivi" Minna) luki meidän lokikirjoja ja mittaili meidän kävelemää matkaa, me vietettiin Chavillen kololla ja tutustuttiin turistikohteisiin metron ja lähijunien avulla. Me käytiin mm.


Notre Damessa


Eiffelin tornissa


Sacré Coeurissa


katakombeissa, ja monissa monissa muissa paikoissa...
Pariisi oli todella vaikuttava kokemus, vaikka sää oli taas tosi epämääräinen ja aikaa rajoitetusti. En kauheasti pitänyt esim. Eiffelin tornista (kauhea ihmismassa, korkeanpaikankammo ja uhkaavina lähestyvät ukkospilvet eivät ole kovin hyvä yhtälö), mutta Montmartre sen sijaan oli aivan ihana :D Söin siellä hyvää gelatoa ja fiilistelin Amélieta.



Yksi ilta me vietettiin Compagnion de Chavillen partiolaisten seurassa, leikittiin, laulettiin ja paistettiin lihapullia ja karjalanpiirakoita iltapalaksi. Oli aika ikimuistoista!


Erittäin väkivaltainen, mutta tosi hauska Helsinki-Paris-soutukilpailuleikki


Karjalanpiirakat oli ihan hitti :)

Kansallispäivää edeltävä päivä me vietettiin Versailles'n linnaan, puistoon ja ympäröivään kaupunkiin tutustumalla. Illalla osa porukasta meni katsomaan ilotulitusta, ja me muut lähdettiin Chavillen kaupungintalolle kansallispäivän kakeloihin. Oli ihanaa tanssia kuumassa ja pimeässä yössä tähtitaivaan alla. Me herätettiin melkoisesti huomiota ja päädyttiin kait paikallislehden kanteen!






Emmin välikuolema Versailles'n puistossa :D


Jenni oli illan päätähti sauvojensa kanssa

Viimeisenä Pariisin päivänä meillä oli aika vapaata, saatiin pakkailla kamoja tulevaa kiertoajelua varten, ottaa aurinkoa ja laulaa kolon pihassa ja tietysti valmistautua illalla odottavaa huipennusta eli Explorer Belt -vöiden ja vyömerkkien jakoa varten. Vain muutama pari sai vyöt ja loput jotka suorittivat vaelluksen kunnialla saivat vyömerkin (niin mekin Kaisan kanssa). Kriteerejä vöiden saamiselle ei paljastettu (kaikki tällä matkalla oli aika salaperäistä ja yksityiskohdat selvisivät vasta viime hetkellä, joten yllätyksiä riitti!), eikä sen niin väliä olekaan.


Illalla me sonnustauduttiin viralliseen partioasuun ja meidät johdatettiin keskelle metsää ravintolaan. Ensin ohjelmassa oli vöiden ja vyömerkkien jako, ja sitten nautittiin herkullinen ankka-illallinen :) Siellä ravintolassa oli aika sairaan HOT (varsinkin partiopaidassa :S), kun ulkona oli helle ja sisällä vielä avotakka, jossa ankat paistuivat vartaissaan... Tunnelma oli kuitenkin katossa!




Meidän pöydän viksut harrastukset... (sekä yllä että alla)



Seuraavana aamuna alkoi kiertoajelu! Me pakattiin jälleen bussi, hyvästeltiin Mathieu ja Thomas, ja lähdettiin huristamaan kohti tuntematonta määränpäätä. Huoltoaseman kartasta me paikannettiin itsemme, ja bussin nokka oli kohti länttä ja Atlanttia.


Illansuussa saavuttiin rannikolle, La Rochellen kaupunkiin, missä me majoituttiin leirintäalueelle pieniin mökkeihin. Tässä on meidän mökkiläiset ilta-aterialla.
Ruuan jälkeen lähdettiin tutustumaan meren rantaan, ja nähtiin hieno ukkosmyrsky meren yllä. Nousi se lopulta meidänkin päälle, mutta kaikki viisaat (esim. E5-mökin asukkaat) oli siinä vaiheessa siirtyneet sisätiloihin :D


Dressman-kävelyä rannalla. Toi vihreä baskeri ei muuten ole mun käsitys tyylikkäästä, vaan meidän aasinhattu, joka kiersi ihmiseltä toiselle, aina kun joku möläytti jotain tosi pässiä.


"Salamia"

Seuraava päivä kului vuokrapyörillä polkien, kaupungissa shoppaillen ja La Rochellen hienoon akvaarioon tutustuen.







Sitten oli vuorossa taas bussipäivä, joka vei meidät aivan etelään. Riemu repesi bussissa, kun saatiin illalla kuulla, että me yövytään Carcassonnen kaupungissa, suurin osa porukasta kun oli ihan hulluna Carcassonne-peliin... Intoa ei haitannut edes se, että majoituskolo oli niin pieni, että vain keittiöryhmä ja sairaat pääsivät sisään nukkumaan, me muut saatiin tyytyä ulkomajoitukseen. Lämmin sää, kaskaiden laulu ja eteläinen tunnelma antoivat telttaöille kivan eksoottisen säväyksen.
Seuraavana päivänä käytiin veneajelulla Välimeren ja Atlantin yhdistävällä kanaalilla, tutustuttiin Carcassonnen linnoitukseen tosi pätevän oppaan johdolla, uitiin ja peseydyttiin (ja otettiin arskaa!) uimalassa ja illalla vielä kokoonnuttiin puistoon piknikille syömään juustoja ja patonkia.







Seuraavan bussipäivän katkaisi ihanasti yllätysuinti Välimeressä! Meillä oli noin puolitoista tuntia aikaa puljata sydäntemme kyllyydestä. Me tytöt keskityttiin lähinnä auringonottoon, pojat taas pistivät pystyyn melko väkivaltaisen rantarugbyottelun, jonka tiimellyksessä mm. Jesperin kulmakarva aukesi...





Illalla saavuttiin vuorille partiolaisten leirikeskukseen, missä me pystytettiin teltat, käytiin suihkussa ja nautittiin myöhäinen illallinen tappajahämähäkkien hyökkäilessä meidän kimppuun. Ilta oli tähtikirkas, näin Linnunradan ja tähdenlennon, ja maisemat oli muutenkin upeat!


Osa johtajista koisi taivasalla :P

Seuraavaksi illaksi saavuttiin pieneen kylään jossain siellä vuorilla. Me oltiin saatu majoituspaikka joidenkin partiolaisten kesäasunnon alakerrasta. Isäntiä odotellessa me aiheutettiin pahennusta leikkimällä kirkon parkkipaikalla ja ottamalla muutamia ryhmäkuvia.



Majoitustilat oli aika ahtaat, meitä nukkui 17 olohuoneessa, ja osa nukkui keittiössä ja terassilla, mutta oli sitten sitäkin hauskempaa ja tunnelmallisempaa! Me koettiin myös hauska yllätys, kun Mathieu ja Thomas liittyivät meidän seuraan täällä :)



Seuraavan päivän ohjelmana oli päivävaellus. Me vaellettiin koko porukka isona letkana kukkulaisessa maastossa ja kylältä liittyi meidän seuraan pari koiraa, jotka seurasivat mukana itsepintaisesti koko matkan! Ne osoittivat autoja kohdatessaan vähän itsetuhoisia merkkejä, joten me tehtiin niille partiohuiveista remmit :D



lounastauko



Matkalla takaisin kohti pohjoista me pysähdyttiin mm. riehumaan ramboradalle, maistelemaan viinejä viinitilalle ja yövyttiin yksi yö Chalon sûr Saonen kaupungissa, missä osa porukasta oli valvonut koko yön festarien takia. Me muut uinuttiin autuaan tietämättöminä mistään metelistä toisella puolen kaupunkia :P







Viimeinen etappi ennen kotimatkan alkua oli Strasbourg. Meillä oli jälleen majoituspaikka partiokololla aikalailla keskustan tuntumassa. Päivän aikana tutustuttiin EU-parlamenttiin, muut kävivät katedraalissa ja meidän ruokaryhmä kaupassa (huomattavasti hauskempaa) ja sitten oli iltapäivä vapaana shoppailua varten.
Illalla kokoonnuttiin jälleen katedraalin luona, aiheutettiin taas pahennusta leikkimällä ja laulamalla, ja mentiin sitten ravintolaan syömään viimeisen illan kunniaksi.


Ylen uusi ulkomaan kirjeenvaihtaja täällä hei...




Jälkiruokana oli crème bruléta! En tosin kauheasti tykännyt siitä, mutta kuori oli silti hauska kopauttaa rikki :D

Kololla meillä oli vielä kasino-ilta, jossa päästiin pelaamaan uhkapelejä leikkirahalla, sekä tanssikilpailut. Illan päätteeksi Mathieu ja Thomas pitivät lähtiäispuheet ja järjestettiin halirinki.



Keskiviikkoaamuna hyvästeltiin Mathieu ja Thomas, pakattiin bussi viimeistä kertaa ja ylitettiin Saksan ja Ranskan välinen raja. Edessä oli uuvuttava kolmen päivän ajo Suomeen. Ensimmäinen yö yövyttiin taas samalla kololla Hampurin lähellä. Olo oli jo lähes kotoisa :P Iltapala syötiin nuotion ääressä, ja siinä me laulettiin kitaran säestyksellä aamun pikkutunneille.
Torstaina saavuttiin Tanskaan, missä yöpaikkana oli ala-asteen jumppasali Fredensborgissa. Tietenkin me kypsät ja vastuuntuntoiset aikuiset riehuttiin koko ilta!




Jennin tyynystä sai hienon hatun!

Illalla vielä leikittiin täysin rauhallisia ja väkivallattomia halileikkejä, sekä istuttiin piirissä purkamassa fiiliksiä matkasta... Oli tosi haikeaa tajuta, että jäljellä on enää yksi päivä.
Toissapäivänä sitten ajettiin Ruotsin läpi, käytiin Tukholman Ikeassa syömässä lihapullia ja mentiin laivaan. Lauantaiaamuna oltiin tosiaan Turussa, leikittiin vielä pari hittileikkiä linja-autoasemalla ja hyvästeltiin toisemme...

Nyt on todellakin tyhjä olo (oon kirjoittanut tätä pian kolme tuntia :SSS). Huomenna Tampereelle, palaan asiaan taas joskus.