Haluaisin metsään rypemään. Esimerkiksi tänään olisi ollut maailman paras metsäretkipäivä. Mulla on todella ikävä sitä, että pääsee kokonaiseksi syysviikonlopuksi metsään joko kämpälle tai vaeltamaan. On niin kivaa vain olla ihan rauhassa, ei tarvitse miettiä mitään oikeaan elämään kuuluvaa. Ruoka valmistuu trangialla ja aamulla on kiva herätä nenä jäähileiden peitossa nuotiota sytyttelemään... Plääh, kaupungissa olo sukkaa juuri nyt aika pahasti.

Kauhean surullista, kuinka vieraantuneita luonnosta ihmiset ovat... Katsoin äsken neloselta Elämänmuutos ekotyyliin -ohjelmaa ja siinä laitettiin sellainen ekoterroristiperhe viikon leirille opettelemaan luonnonmukaista elämää. Leirissä oli majoitustilat (jossain hassussa jurttahökötyksessä), keittiö, vessat ja suihku, kaikki siis ulkotiloissa, ja nää ihmiset oli aivan kertakaikkisen pöyristyneitä siitä että heidän oletettiin elävän kuin joskus kivikaudella (!!!), ja sängylle oli vielä päässyt jostain hämähäkki! Argh, todellisuus kutsuu ihmiset!
Hyvä on, tiedän että ohjelmassa varmaan provosoitiin ihan tarkoituksella, mutta silti... Perheen tytär oli sitä mieltä, ettei vihanneksia ja hedelmiä voi olla turvallista syödä ennen kuin ne on käsitelty jotenkin tehtaassa.
Musta tuntuu juuri nyt, että voisin elää vaikka koko kesän tuollaisessa leirissä, ja olla ihan onnellinen, jos vain seuraa olisi. Ja järvi ja sauna olisi kans plussaa :D

Älkää siis ihmetelkö, jos mua ei näy lähiaikoina. Oon varmaan kirmailemassa rinkka selässäni Ruissalon metsissä...