Mulla on ihan naurettavan vähän koulutöitä jäljellä. Melkein viikon jo
on ollut sellainen omituinen olo, että jotain puuttuu, ja tiedän että se
johtuu siitä ettei ole kiire mihinkään. Jätän tenttiin lukemisen ja
kaikki läksyt (jos niitä yliopistolla voi läksyiksi kutsua) viimeiseen
iltaan tai mieluiten aamuun, että hetken voin aistia paniikin, joka saa
mut keskittymään vain ja ainoastaan käsillä olevaan tehtävään. Ja
oikeasti nautin siitä. Tuntuu, että on oikeastaan aika sama kuinka
idioottimaisia juttuja teen, kunhan voin syventyä niihin ihan täysin.
Sitten
on tällaisia päiviä, jolloin ei ole kiire. Ei vain kerta kaikkiaan. Ja
sekin on aika kivaa, vaikka sitten tarkoittaakin sitä, että ainakin noin
kymmenen prosenttia hereilläoloajasta menee huonon omatunnon
potemiseen. Aamulla oli syksyn viimeinen unkarin luento, ja sitten olin
ajatellut tehdä (tai ainakin ajatella!) niitä paria viimeistä
palautettavaa työtä. Ajattelinkin, noin puoli tuntia, mutta olo ei ollut
ihan kauhean luova. Se vaihe tulee sitten vasta vähän ennen
palautuspäivää, eli ensi viikolla. Tänään oli pimeää jotenkin
tavanomaistakin synkemmällä tavalla, päivän valkenemisen huomasi vain
siitä, että katulamput sammuivat pariksi tunniksi, joten mä suuntasin
keskustan valoja kohti (rasti ruutuun päämäärätön harhailu). Onnistuin
sentään löytämään isin joululahjan, muuten sitten vain kaikkea kivaa
mitä olisin halunnut itselleni. Muistin myös, että mulla oli Robertsin
kortti, jolla sain ilmaisen kahvin, ja levittäydyin yläkerran
tunnelmavalaistuun nurkkapöytään päiväkirjan, postikorttien sekä Ranskan
kirjallisuuden historian kurssikirjan kanssa. Rehellisyyden nimissä
suurin osa ajasta meni siihen päiväkirjaan kirjoittamiseen (rasti
luuhaamisen kohdalle)...
Kotiin tultua olen nukkunut päiväunet
(ensimmäistä kertaa aikoihin olen niin rentoutunut päivällä, että pystyn
makaamaan paikoillani riittävän kauan saavuttaakseni unenomaisen
horroksen), ottanut vastaan kämppiksen paketin ja nyt kirjoitan tätä ja
lykkään edelleen hiukan sitä hetkeä kun mun lopulta täytyy avata
kirjallisuushistorian lopputehtävän tiedosto ja ruveta kirjoittamaan.
Jotenkin kuitenkin ihmeen seesteinen olo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti