Uusi aamunaama

Eilen piti keksimällä keksiä tekemistä, kun päivän ainoa pakollinen meno oli luento puoli viidestä kuuteen. Ei se sitten oikeastaan niin kovin vaikeaa ollut. Aurinko paistoi, joten ensin kävin kävelemässä kaupungilla ja jokirannassa ja sitten onnistuin jotenkin kadottamaan koko iltapäivän istumalla lehden ja päiväkirjan ja sitten myöhemmin kaverin kanssa kahdessa eri kahvilassa. Menin luennolle kädet kofeiinihumalasta täristen ja totesin hämmästyksekseni että luonnontieteiden talossa tosiaan on enemmän kuin kaksi kerrosta (ne kaksi ylintä jotka oon kyllä nähnyt, vaikkakaan en pannut merkille, julkisivun puolelta, on siis todistettavasti olemassa).

Nyt eilinen kahvinjuonti kostautui, kun heräsin puoli viisi. Melkein neljä tuntia ennen kellon soittoa... Ajatukset pyörivät ympyrää niin että pää sattui. Miks kaikki muut on menossa johonkin tai tulossa jostain, mutta mä vain jumitan Turussa? Mäkin haluan mennä New Yorkiin ja Meksikoon ja Roomaan ja Japaniin. Tai edes Brysseliin. Paitsi enhän mä enää kauan edes asu Turussa. Ehkä jo kolmen kuukauden päästä pitää muuttaa tavarat Tampereelle, ja silloin pitää proseminaarityönkin olla valmis, kääks... Ensin yritin pakottaa unen tulemaan takaisin käpertymällä entistäkin tiukemmaksi keräksi peittoni ympärille, mutta joskus viiden aikaan luovutin ja sytytin valot. Miksei käyttäisi tätäkin aikaa hyväksi - tai ei, liian tarmokasta, mutta ainakin omaan virkistystoimintaan. Voin suositella kaikille. Oon katsonut telkkarista yhden uusinnan ja yhden jakson Gilmoren tyttöjä ja oon vihdoin muistanut vastailla opettajien sähköposteihin ja tarkistaa netistä monia asioita jotka on mieltä vaivannut (mm. milloin Teho-osasto on alkanut, kun sitä eilen Lindan kanssa mietittiin). Pää tosin sattuu vieläkin, mutta keitin juuri puoli pannullista kahvia, että eiköhän se tästä...

Täytyy varmaan silti nukkua päiväunet ennen illan pikkujouluja :)