Hajottaa jotenkin. Kaikki on sinänsä hirveän hyvin, ulkona on lunta (kyllä, jopa Turussa) ja kylmä, jääkaappi täynnä ruokaa ja mulla aikaa olla - ja hajoilla. Valvon kahteen asti joka yö ja yritän lykätä tämän vuoden alkua vielä ensi viikon puolelle, kun ei vielä yhtään kiinnostaisi olla suunnitelmallinen ja tavoitteellinen tai yhtään mitään muutakaan... En jaksa kauheasti lähteä mihinkään, vaikka pitäisi kyllä, kun sitten kun oon turvallisesti linnoittautunut viltin alle ja päättänyt RENTOUTUA kun kerrankin on aikaa, sitten alkaa aina ahdistaa ja pitäisi päästä pois, ulos, ihan mihin vain. Tylsää valittaa ja olla näin negatiivinen, olin jo päättänyt tänä vuonna olla kivempi ihminen (ja siivota useammin vaikkei se tähän liitykään). Pitäisi kai keksiä itselleen jotain järkevämpää tekemistä, silloin aina tuntuu paremmalta. Meen aina niin laidasta laitaan, välillä meen niin etten ehdi pysähtyä kuin hädin tuskin nukkumaan ja silloin tuntuu että virnuilen koko ajan tyytyväisenä mutta silti alitajuisesti odotan että olis taas vähän rauhallisempaa, välillä taas en saa potkittua itseäni tekemään yhtään mitään ja vajoan jonkinlaiseen henkiseen koomaan (vaikea arvata kummassa vaiheessa nyt mennään)...

Eli keskeinen ongelma oli jälleen kerran se, että mulla ei ole mitään tekemistä, vaikken välttämättä haluaisikaan että olisi. Ainakaan mitään yliopistoon liittyvää.