Käyn samaa tahtia tietokoneeni kanssa. Hii-ita-aa-aas-ti. Aamulla oli
hirveän reipas olo, mutta viimeistään lounaan jälkeen katse alkaa
aina vähitellen muuttua lasittuneeksi ja itsesensuuri laskee (seuraus:
juttujen taso on todella huono). Ja vatsakin on vähän kipeä.
Viime perjantaina makasin terkkarin luona puolisen tuntia kylkiasennossa
samalla kun musta otettiin kaikki mahdolliset testit. Lopputuloksena
oli kuitenkin vain, että mun hemoglobiini on hyvinhyvin alhainen (samoin
verenpaine mutta se on ihan normaalia) ja että vatsakrampit saattavat
olla stressin aiheuttamia psykosomaattisia oireita. Rautakuuria
en tällä kertaa saanut vaikka joskus oon saanut kun mun hemoglobiini on
ollut paljon korkeampikin. Se voisi kuitenkin ärsyttää mahaa. Huoh.
Nyt haasteena
on yrittää muuttaa melko yksipuolinen syön-mitä-milloinkin-mieli-tekee
ruokavalio terveelliseksi, rautapitoiseksi ja raudan imeytymistä
edistäväksi ruokavalioksi. Iso huoh. Ruokahalu on laskenut toimistolla
nuokkuessa nollaan, joten oon tsempannut itseäni syömään ostamalla
itselleni kaikkea hyvää. Ei mitään varsinaisesti herkku-herkkuja, mutta
oon vetänyt johonkin käsittämättömään himoon maitoa, jugurtteja, rahkaa
ja vanukkaita. Lämmintä ruokaa oon laittanut keskimäärin kerran
viikossa, lihaa syön nykyisin melkein ainoastaan kotona käydessäni. Ei
kovin hyvä yhtälö siis kaiken kaikkiaan.
Säännöt:
EI maitotuotteita EIKÄ kahvia ruoan yhteydessä
samalla aterialla c-vitamiinipitoista ja rautapitoista ruokaa
Ei
kuulosta vaikealta. Ei tän pitäisi olla vaikeaa. Mä tykkään laittaa
ruokaa ja miettiä tällaisia asioita. Juuri nyt vain turhauttaa, kun
tiedän että mulla on enää pari viikkoa eloa ja oloa täällä jäljellä,
joten en jaksa panostaa. Toivon että viikot kuluisivat nopeasti ja
pääsisin pian taas johonkin missä mulla on varaa syödä jonkun muun
laittamaa ruokaa.
Oon mä vähän kuitenkin panostanut
hyvinvointiini: toin vihdoin kotoa oikean tyynyn (sen pienen tilalle
joka meinas jäädä Karkkilaan) ja oon nukkunut huomattavasti paljon
paremmin kuin muutaman edeltävän viikon aikana. Viime yönä tosin heräsin
kahden aikaan, enkä ensin tajunnut miksi, mutta sitten huomasin
avoimesta tuuletusikkunasta käyvän kylmän viiman ja ulkoa kuuluvan
sateen ropinan. Nousin työntämään ikkunaa pienemmälle ja juuri silloin
pamahti ja välähti yhtäaikaa. Tosi upea ukkosmyrsky!
Tänä kesänä
oon viihtynyt jo paljon paremmin Raumalla, mutta siitä huolimatta:
ONNEKS enää 12 työpäivää jäljellä! Ja pian on taas viikonloppu ja pääsen
kotiin lepäämään peräti kahdeksi päiväksi. En oo pysynyt taas yli
kuukauteen kunnolla paikoillani viikonloppuisin ja sen kyllä huomaa
vireystilassa. Tosin Karkkila-seikkailu oli kaikkineen jotain niin uutta
ja eksoottista että se vähäisestä unesta huolimatta virkisti :D
12 aamua
32 päivää Ranskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti