Unettomia öitä ja erään vuoren valloitus

Seuraa taas viikon tauon jälkeen päivitystä... Nämä on siis kirjoitettu eilen ja toissapäivänä ja pyydän jo valmiiksi anteeksi jos siellä on jotain hirveän sekavaa - pää on ollut koko viikon vähän sumuinen :D

Valitinko oikeasti viime viikolla että oli tylsää…? Joo-o, ainakin olen taas saanut kaivattua toimintaa (mistä johtuu myös blogin hetkellinen hiljaiselo) ;) Edellisen päivityksen jälkeen olen tutustunut jälleen uusiin ihmisiin, valloittanut yhden vuoren, päätynyt liittymään paikalliseen partiolippukuntaan, valvonut vuorokauden ympäri ja angstaillut tekemättömiä koulutehtäviä. Muun muassa.

Perjantaina olin lounaalla Jamien, Sylvainin ja saksalaisen Simonen kanssa, ja Jamie (joka oli tapansa mukaan eksynyt matkalla ja saapui paikalle puolisen tuntia myöhässä) toi mukanaan Aurélien, johon oli ehtinyt tutustua tämän seikkailunsa aikana. Aurélie oli kovin innokas oppimaan englantia, joten Jamie kaiketi antaa sille jonkin preppauskurssin… Mutta siis syy siihen, miksi juuri tämä Uusi Tuttavuus on mainitsemisen arvoinen, on se että Aurélie on myös partiossa. Ilmeisesti täälläkin on huutava johtajapula, sillä mun ei tarvinnut kuin mainita, että olen muuten ollut partiossa yli kymmenen vuotta, kun mut oli jo käytännössä värvätty sudenpentujohtajaksi Scouts de St Jean –lippukuntaan :) Tai no, täällä on vähän eri ikäkaudet, mutta ryhmä johon mut halutaan on 8-11-vuotiaita tyttöjä eli jeannetteja. Jo samana iltana lippukunnanjohtaja, Christine, soitti mulle ja juttelin sen kanssa pitkät pätkät. Tällä viikolla olen sitten perjantaina menossa tutustumaan muihin johtajiin, ja olen jo valmiiksi ihan superinnoissani!

Samana iltana vietettiin raclette-iltaa Maximen luokkakavereiden Nicon ja Samin luona, koska ilma on nyt jo sen verran kylmä että kauden saattoi virallisesti avata. Mua kauhisteltiin kun söin perunasta kuoretkin (paras osa!) ja sain myös jälleen kerran kuulla, että enhän mä voi palella, kun tulen kerran Suomesta aka Pohjoisnavalta. Valitettavasti tämä ei pidä lainkaan paikkaansa… Ilta päättyi Vana Talliniin ja Lakka-likööriin, joita Sam oli tuonut edelliseltä Suomen-vierailultaan, ja mun olo oli kotoisa :P Sam on siis äidin puolelta puoliksi suomalainen, mutta sen suomenkielinen sanavarasto rajoittuu lähinnä erinäiseen valikoimaan kirosanoja.

Pääsin siis jälleen vasta reilusti yhden jälkeen nukkumaan, ja aamulla soi kello 6:15. Reipas ulkoilmaelämä ja kiipeäminen Vercors-vuorelle odottivat… Meidän ryhmä koostui pääasiassa jenkeistä ja saksalaisista, mutta mukaan mahtui myös sekalainen seurakunta muita kansallisuuksia, ja päivän aikana tutustuin mm jälleen yhteen uuteen naapuriini, eli englantilaiseen Liziin, sekä skotlantilaiseen Mairiin. Koko päivän oli ihan hurjan kylmä, ja koska olin aamulla tehnyt sen valitettavan päätöksen, että kävellessä tulee liian kuuma jos laitan sukkahousut housujen alle, palelin ihan koko päivän. Jopa kiipeämisen aikana… Siellä ylhäällä kun tuuli aika kovaa. Mun korkeanpaikankammoni päätti sitten muistuttaa olemassaolostaan juuri kun oltiin siellä kaikista ylimmässä kohdassa ja rinne laskeutui vasemmalla puolella äkkijyrkkänä. Tässä kohtaa alkoi vielä kaiken hyvän lisäksi sataa LUNTA, enkä oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa :S

Päivä oli silti ihan onnistunut, erityisesti uusien kavereiden ansiosta. Päästiin myös lounaspaikalla seuraamaan livenä koiraemon synnytystä. Meidän piti olla ihan hiirenhiljaa, ja tunnelma hämärässä mökissä oli aika jännä!

Tuonne me kiivettiin... Ei onneksi IHAN huipulle, mutta ei paljon puuttunut.

 

Illalla mulla oli puolisen tuntia aikaa sulattaa kohmeiset jäseneni kuumassa suihkussa (vitsit oli ikävä saunaan…) ja kaunistaa ihanan punanenäinen naamani juhlia varten. Voisi kuvitella, että kahdeksan tunnin vaelluksen jälkeen vähän väsyttäisi, mutta jotenkin kummasti jaksoin taas aamuun asti ja vihdoin pääsin nukkumaan vähän ennen kuutta. Täysi vuorokausi täynnä siis! Ei näistä juhlista sitten sen enempää :S Seuraavana päivänä väsytti ihan armottomasti, ja illalla olin puoli yhdeksän aikaan jo niin nukuksissa, että hyvä kun sain vikat patonginpalat nieltyä ennen kuin kirjaimellisesti kaaduin sänkyyn ja simahdin.

Tämä viikko alkoi siinä mielessä vähän ikävissä merkeissä, etten ollut tehnyt yhtään mitään koulutehtävien eteen (kumma juttu…), ja jouduin menemään luennoille täysin valmistautumattomana. Civilisation américaine –kurssin kirjassa laahaan pari viikkoa luennoitsijan perässä, koska jotenkin aina kun otan kirjan käteeni, nukahdan :SSS Tiistaina löysin vihdoin opiskelunurkkaukseni: Berliozin pesula! Istuin siellä reilun tunnin pesemässä pyyhkeitä ja lakanoita, ja sinä aikana sain ensinnäkin valmisteltua civ. britannique-kurssin artikkelin (ehkä ekaa kertaa jaksoin tehdä sen kunnolla) ja lisäksi luin melkein loppuun yhden – erittäin puuduttavan – luvun Yhdysvaltain sisällissodasta. Pierre sattui samaan aikaan tuomaan omia pyykkejään ja sen mielestä oli jostain syystä hirveän huvittavaa, kun kyhjötin yksin siellä nurkassa lukemassa… En tajua.

Tiistai-iltana lähdin Jamien, Simonen ja Mairin kanssa Erasmus-iltaan keskustaan. Olin pyytänyt Kaisaakin mukaan, mutta se reppana makasi kotona sairastamassa (toista viikkoa jo…). Soiréeta varten oli varattu kaksi vierekkäistä baaria, joista ensimmäiseen ei edes mahduttu sisään, koska se oli ovelle asti aivan iskemällä täynnä. Toisessa sentään oli sen verran väljempää, että saatiin raivattua itsellemme pienen pieni nurkkaus aivan oven vierestä. Hirveän kätevä paikka, siinä tapasi ihan kaikki ketä tuli sisään tai meni ulos! Kerättiin porukkaamme illan aikana vielä belgialainen Natalie sekä saksalaiset Christina ja Marlene, jotka huvittivat meitä puhumalla koko illan ranskaa amerikkalaisella aksentilla. Erittäin viihdyttävää.

Baarin sisustusta :)
 

Vaikka palasin kotiin ihan ihmismäisesti puolenyön aikaan, koko seuraava päivä kului jossain ihmeellisessä sumussa. Oltiin puhuttu Jamien kanssa illalla, että mennään kahdentoista maissa syömään, mutta mun oli pakko palata aamun luennon ja kirjastosession jälkeen kämpille ottamaan torkut… Heräsin kahdelta Jamien tekstiviestiin, jossa se pyyteli anteeksi kun ei ollut ilmoittanut mitään itsestään, mutta hän oli kuulemma juuri herännyt :D Oltiin siis kumpikin yhtä virkeitä. Iltapäivän média&écriture-kurssilla lähinnä nukuin silmät auki ja luin Le Mondea – tarkoituksenahan oli toki tutkia jotain eri artikkeleiden kirjoitustyylejä, mutta mua kiinnosti paljon enemmän tehdä takasivun sudokua.

Illalla olin jo melkein onnistunut tekemään (kerrankin) fiksun ja kypsän päätöksen viettää koti-ilta, korjata tän viikon käännökset ja levätä vähän, mutta sitten Maxime sai mut houkuteltua lähtemään niiden koulun BBQ-iltaan kampukselle. Valitettavasti koko illan satoi, mutta mikäpäs sitten toisaalta oli sen hauskempaa kuin värjötellä noin 50 muun ihmisen kanssa keittiörakennusta kiertävän kolmisen metriä leveän katoksen alla. Alun perin suunnitelmana oli käydä vain kääntymässä, syödä vähän ja palata ihmisten aikoihin kämpille, mutta koska illan päätarkoitus ei kuitenkaan ollut syöminen tai edes se grillaus (vaan aperitiivit…), päädyttiin jäämään taas yli puolenyön.

Tänään oon siis taas ollut erittäin virkeä, mutta tänään aion ihan aikuisten oikeasti olla kotona, tehdä ne käännökset ja valmistautua vähän huomiseen partioiltaan ja LOMAAN joka alkoi tänään Ü Tänään sain myös varmistuksen Torino-viikonlopusta, joten voisihan sitä vaikka pakatakin – lähtö on lauantaiaamuna, ilmeisesti aika aikaisin.