Procrastinating

Mun pitäis kirjoittaa tänään norjan oppimispäiväkirja loppuun. Ei mikään vaikea juttu, 750 sanaa norjan kielen historiasta. Tähän mennessä olen syönyt aamiaista, pessyt vessan lavuaarin, tehnyt satsin kalan muotoisia konvehteja jääkaappiin jähmettymään, käynyt tunnin kävelyllä ihanassa auringonpaisteessa, kirjoittanut kilometrin pituisen sähköpostin Maximelle (joka todennäköisesti vastaa kolmella rivillä...) ja sitten (rummunpärinää kiitos!) avasin vihdoin oppimispäiväkirjan tiedoston sekä aiheeseen liittyvän wikipedia-artikkelin. Tässä kohtaa tulikin niin onnistunut ja ahkera olo, että annoin itselleni luvan tulla kurkkaamaan livejournaliin. Veikkaisin että tulossa on pitkän puoleinen merkintä... Saatan myös tiskata ja imuroida ja sitten tietysti voi olla aika syödä, lähteä luennolle ja töihin, joten mitä luultavimmin väsään oppimispäiväkirjan viime tingassa ensi yönä. No, ainakin tunnen itseni. Sitä paitsi mun on pitänyt imuroida jo kolme päivää, mutta tähän mennessä se ei ole tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta puuhalta.

Oivalsin taas viime viikonloppuna miten hienoa on olla kaksi päivää vapaalla, jos on viettänyt koko viikon oikeasti töissä eikä vain lykäten kaikkia mahdollisia velvollisuuksia viikonlopulle "kun sillon mulla sit on aikaa". Kävin lauantaina joulushoppailemassa (nyt on rahat loppu, mutta sijoitinpa ne ainakin johonkin kivaan, ah tätä antamisen riemua) ja istuin illalla pitkästä aikaa Kertussa. Ilta oli erittäin onnistunut erityisesti punaviinin ja seurapelien ansiosta, mutta tajusin myös ekaa kertaa, miksi mun kanssa voi olla vähän ärsyttävää pelata Trivial Pursuitin tapaisia pelejä. Meitä oli koolla seitsemän aika lailla yhtä intohimoisesti pelaamiseen (erityisesti voittamiseen) sekä sääntöjen oikeaoppiseen noudattamiseen suhtautuvaa ja pätemisestä nauttivaa tyttöä... Yleensä tykkään tietokisapeleistä, mutta tällä kertaa Ligretton pelaaminen veti pidemmän korren, vaikka olenkin siinä ihan surkea. Päätön kiljuminen on kuitenkin aina hauskaa, erityisesti julkisilla paikoilla!

Oon ollut pari viikkoa jatkuvasti kohtalaisen pahalla tuulella, väsynyt ja ärtyisä. Nyt alkaa kuitenkin valo pilkottaa tunnelin päästä. Eilisen esitelmän jälkeen (josta sain yleensä niin kriittiseltä proffaltamme noin kolme "C'était très bien présenté!"-kommenttia, vau) jäljellä on enää muutama koulutyö, työ-töitä on vielä noin viikon verran jäljellä (ja sinnekin on oikeastaan kiva mennä, työkaverit on jees ja kuka nyt ei tykkäis tehdä töitä glitterin peitossa?) ja sitten, vihdoin, on JOULU <3 Oon haaveillut siitä niin monta viikkoa, käynyt läpi päässäni aaton rutiinit ja intoillut jo etukäteen miten ihanaa on saada valkea joulu ja erityisesti talo täyteen rakkaita ihmisiä!

Nyt tämä lähtee imuroimaan ja tiskaamaan ja syömään :)