Mutta
joillakin naisilla, ristiriitaista kyllä sellaisilla jotka piittaavat
ulkonäöstään vähemmän kuin ne joiden keskellä olen elänyt kaikki nämä
vuodet, on tapa pukeutua olla meikkaamatta käyttämättä aurinkosuojaa
mansikoita maksavia voiteita turvautumatta kirurgiaan, juoda alkoholia,
polttaa niin paljon kuin huvittaa, syödä mitä huvittaa, olla koskaan
urheilematta, juhlia, lukea kirjoja, ajatella, rakastaa musiikkia
elokuvia tanssia teatteria, ja he pysyvät ikuisesti nuorina, säteilevät
omalaatuista kauneutta, toisinaan kulunutta, mutta vailla teennäisyyttä. - Olivier Adam, Le coeur régulier (käännös oma...)
Haluaisin
mielelläni olla tällainen nainen. Paljon mieluummin kuin tällainen
ylihuolehtija, murehtija, stressaaja. Vähän olen jo oppinut. Ei ole
mitään parempaa kuin puoliyllättäen bileiksi muuttuvat keskiviikon
illanistujaiset, baarin karaokehuoneessa kadonnut ääni ja viikon
nauruannos yhdessä yössä. Paitsi ehkä sateinen torstai jolloin saa
laittaa näteimmän mekkonsa päälle, laittaa tukan kivasti, lainata
kämppikseltä kengät (<3) ja mennä laulamaan hienoille ihmisille. Eikä
yksinäisessä perjantai-illassakaan mitään vikaa ole, erityisesti jos
siihen liittyy kaksi illallista, suklaakakkua ja viiniä.
Huomenna
taas olen kunnollinen ja tunnollinen ja kirjoittelen työhakemuksia - en
tosin enää yhtään tiedä minne (Maximen kesäsuunnitelmat ovat ihan
auki, enkä tiedä haluanko lähteä yksin Budapestiin, jos sinne
pääsisinkin, tai no, haluan mutta haluan myös olla sen kanssa samassa
paikassa ja tällä hetkellä tämä vaikuttaa mahdottomalta yhtälöltä ja
kaikki on vaan vaikeeta yyh)... Mutta tänä iltana on kiva todella
pitkästä aikaa vain kuunnella hyvää musiikkia ja lukea kaikessa rauhassa
romaania kunnes alkaa liiaksi nukuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti