Olen oppinut valvomaan öisin (mistä osittain myös herkkä mielentila).
Tänään aamulla suljin koneen kolmelta, totesin että silloin kun kämppis
palaa juhlimasta on minullakin vihdoin lupa panna maate. Käännös imee
mukanaan, kadotan ajantajun, keskityn sen maailmaan ja unohdan sen
todellisuudessa mua ympäröivän. Työ alkaa luistaa vasta kymmenen tai
yhdentoista maissa illalla, kun on jo pimeää, kerrostalo hiljenee ja
tunnen olevani ihan yksin hereillä.
Aamulla, neljän tai viiden
tunnin unien jälkeen peilistä tervehtiikin sitten olotilaa kuvastavan
huonovointislta näyttävä tyyppi, naama kalpeana ja silmät punoittaen...
Tämän viikon kivuuksiin kuuluu
aurinko !!!!!!!
onnistunut banaanikakku
tanssi
partiokokous jossa ei ollutkaan ensiapua
hyvä musiikki
huominen siivouspäivä, en malta odottaa
Alkon
myyjä kehui uutta lompakkoani tänään, oon aika iloinen sen esiin
vedettävästä muoviläpästä, ihan toivon aina että joku pyytäisi
todistamaan henkilöllisyyden. Pienet on ihmisen ilot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti