Maladie imaginaire?

Blogilla menee tällä hetkellä yhtä vahvasti kuin mulla itsellänikin… Voipi olla, että hiljaiselo vielä hetken verran jatkuu tällä puolen, kun yritän (kerrankin) priorisoida ja saada itseni ensin kasaan ennen kuin otan kauheita paineita siitä, että kaikki lukijani varmasti kierivät öisin sängyissään unta saamatta kun eivät tiedä mitä kiehtovassa elämässäni tapahtuu juuri nyt. Voin päästää teidät tuskistanne ja kertoa, että olen (rummunpäristyksiä) tehnyt töitä. Ja nyhvännyt pitkän viikonlopun Maximen nurkissa. Huisia vai mitä?

Diagnosoin itseltäni tänään lähes kaikki Wikipedian luettelemat anemian oireet aina sydämentykytyksiä myöten. Töissä aina välillä sydän muljahtaa kurkkuun asti ja sitten on aika ikävä fiilis, ihan pikkuisen jo vaikka senkin takia että olen kovin luulotautinen ja ehdin miettiä kuinka todennäköistä on saada sydänkohtaus 23-vuotiaana. Tänään vasta kun törmäsin jonkun blogiin töitä tehdessäni (ja kyllä, blogien selailu kuuluu - ainakin etäisesti - työtehtäviini ja ennen kuin kukaan kateudesta vihertyy niin voin kertoa ettei ole herkkua…), ja siellä mainittiin että rytmihäiriöt on yksi anemian oire. Sieltä vakavammasta päästä. Jihuu…

Projektina on siis tällä hetkellä monipuolistaa tämänhetkistä ruokavaliota, joka koostuu pitkälti voileivistä (joka aterialla) ja suklaasta (silloin kun siltä tuntuu, eli usein). Tietenkin silloin kun väsyttää (eli koko ajan) mikä tahansa kokkailu, joka vaatii esimerkiksi kattilan esiinkaivamista ja hellan sytyttämistä (sytkäri on tietenkin aina yläkerrassa…), tuntuu ihan ylivoimaiselta. Mutta ei se patonki taida ihan mitään ihmeruokaa kuitenkaan olla, joten pakko yrittää.

Palailen siis tänne joskus (toivottavasti) ihmeparantumisen ja virkistymisen kokeneena. Voikaa hyvin!