Olen ollut viime päivät täysin uppoutunut
työhöni. Ajoittaisesta sählingistä huolimatta tykkään siitä ihan
hirveästi! Tällä viikolla olen päässyt eläytymään sekä tällaiseen maailmaan
että juutalaisen koripallovalmentajan elämään 80-luvun Saksassa.
Seuraavaksi luvassa on extreme-urheilua Kanadassa esittelevä
matkailusarja ja norjalainen teinikomedia. Jee!
Lisäksi olen nautiskellut siitä luksuksesta, että vapaa-aika on todella vapaata. Viikonloppuna kokkailtiin monsieur’n urakalla ja vuokrattiin pari leffaa lähivuokraamosta. Kävin shoppailemassa pinkkejä tulppaaneja ja pari lehteä lauantaiaamun torihuumassa, ja loppuaika pääasiassa mähötettiin kotona ulkona vallinnutta kylmänkosteaa ja tihkusateista säätä paossa. Ihanan tylsää…(?)
Vielä ei siis ole ahdistus ja mökkihöperrys päässyt iskemään, ja vaikka vielä viime kuussa kuvittelin, että kotona työtä tehdessä mulla on sitten loputtomiin aikaa päivittää blogia, lukea kirjoja, kokkailla, kirjoitella kortteja ja sähköposteja perheelle ja kavereille joita olen häpeällisesti laiminlyönyt jo pitkään, käydä pitkillä kävely- ja/tai juoksulenkeillä ja keksiä itselleni muitakin kehittäviä harrastuksia, on totuus kyllä aivan toinen. Tosiasiassa istun koneen ääressä (ainakin 85%:sti töitä tehden :D) aamukahdeksasta helposti iltakuuteen. Ainoa asia, missä olen “ehtinyt” töiden teon ohessa kunnostautua, on lukeminen. Kolmessa viikossa olen nielaissut kolme romaania, ja ahdistelen nyt Maximea päivittäin, että se pyytäisi vuokraemännältä (joka on siis sen työkaveri) asuinpaikkatodistusta, koska ilman sitä ei saa kirjastokorttia (jep, tervetuloa Ranskaan!). Mullahan kuluu muuten kaikki rahat kirjojen ostamiseen!
Bloginpitäjän oikeudella lisään tämänaivan turhan
positiivisen postauksen loppuun pienen pienen valitusvirren: kevät ei
nimittäin ymmärrä lainkaan tehtäväänsä! Parin viikon hellejakson jälkeen
ei ole kivaa jäätyä viikkokausia 10 asteen lämpötiloissa, varsinkaan
kun sisälämpötila lähentelee samoja lukemia! Tiedän kyllä, että Suomessa
tulee lunta, mutta siis SISÄLÄMPÖTILA +10. Brrrhhh.
Toinen harmaita hiuksia aiheuttava asia tässä taloudessa on tv. Se on viimeisten kolmen viikon ajan toiminut moitteettomasti noin puolisentoista tuntia, joista suurimman osan noin minuutin pätkissä. Maxime on soittanut meidän netti- ja tv-firman asiakaspalveluun ainakin kuusi kertaa, ja vaikka siellä on luvattu tehdä kaiken maailman “virtausten” (?) parannuksia, käsketty ostaa uusi scart-kaapeli ja lähetetty kokonaan uusi tv-boksi, ei mikään ole auttanut. Nyt, parin viikon soutamisen ja huopaamisen jälkeen saadaan ehkä korjausmies paikan päälle, sen sijaan että asiakaspalvelija puhelinvaihteessa “ryhtyisi toimenpiteisiin” (oon ihan varma, et se pelaa oikeasti tetristä koneellaan…).
Nyt siirryn sohvalle ajattelemaan mukavia. Puro solisee…
Lisäksi olen nautiskellut siitä luksuksesta, että vapaa-aika on todella vapaata. Viikonloppuna kokkailtiin monsieur’n urakalla ja vuokrattiin pari leffaa lähivuokraamosta. Kävin shoppailemassa pinkkejä tulppaaneja ja pari lehteä lauantaiaamun torihuumassa, ja loppuaika pääasiassa mähötettiin kotona ulkona vallinnutta kylmänkosteaa ja tihkusateista säätä paossa. Ihanan tylsää…(?)
Vielä ei siis ole ahdistus ja mökkihöperrys päässyt iskemään, ja vaikka vielä viime kuussa kuvittelin, että kotona työtä tehdessä mulla on sitten loputtomiin aikaa päivittää blogia, lukea kirjoja, kokkailla, kirjoitella kortteja ja sähköposteja perheelle ja kavereille joita olen häpeällisesti laiminlyönyt jo pitkään, käydä pitkillä kävely- ja/tai juoksulenkeillä ja keksiä itselleni muitakin kehittäviä harrastuksia, on totuus kyllä aivan toinen. Tosiasiassa istun koneen ääressä (ainakin 85%:sti töitä tehden :D) aamukahdeksasta helposti iltakuuteen. Ainoa asia, missä olen “ehtinyt” töiden teon ohessa kunnostautua, on lukeminen. Kolmessa viikossa olen nielaissut kolme romaania, ja ahdistelen nyt Maximea päivittäin, että se pyytäisi vuokraemännältä (joka on siis sen työkaveri) asuinpaikkatodistusta, koska ilman sitä ei saa kirjastokorttia (jep, tervetuloa Ranskaan!). Mullahan kuluu muuten kaikki rahat kirjojen ostamiseen!
Bloginpitäjän oikeudella lisään tämän
Toinen harmaita hiuksia aiheuttava asia tässä taloudessa on tv. Se on viimeisten kolmen viikon ajan toiminut moitteettomasti noin puolisentoista tuntia, joista suurimman osan noin minuutin pätkissä. Maxime on soittanut meidän netti- ja tv-firman asiakaspalveluun ainakin kuusi kertaa, ja vaikka siellä on luvattu tehdä kaiken maailman “virtausten” (?) parannuksia, käsketty ostaa uusi scart-kaapeli ja lähetetty kokonaan uusi tv-boksi, ei mikään ole auttanut. Nyt, parin viikon soutamisen ja huopaamisen jälkeen saadaan ehkä korjausmies paikan päälle, sen sijaan että asiakaspalvelija puhelinvaihteessa “ryhtyisi toimenpiteisiin” (oon ihan varma, et se pelaa oikeasti tetristä koneellaan…).
Nyt siirryn sohvalle ajattelemaan mukavia. Puro solisee…
Näissä tamineissa on hyvä tehdä töitä!
Kaksi villapaitaa, kaulahuivi ja sormikkaat normisetin päällä vaimentaa
aika mukavasti ikkunan karmien alta käyvän kylmän viiman…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti