Voisinpa jatkaa viimekertaista valitusvirttäni
vielä vähän, kun satuin saamaan viime yönä aika mojovan kesäflunssan ja
olen tänään niistänyt valehtelematta noin 40 talouspaperin palasta
läpimäräksi… Mutta en viitsi valittaa, kun mieli on jo muuten parempi ja
sitä paitsi maailmassa tapahtuu kaikkea paljon tärkeämpää kuin mun
flunssani.
Tänään pärähti nimittäin käyntiin hartaasti valmisteltu Rio+20-huippukokous, mikä tarkoittaa sitä, että satoja tärkeitä vaikuttajia lennätetään ekologian ja maapallon tulevaisuuden nimissä Brasiliaan allekirjoittamaan sopimus. Uutiset tietävät kertoa, että kokouksen loppuasiakirja oli kuitenkin valmis jo ennen itse kokouksen alkua, joten mun nähdäkseni koko kokous vaikuttaa aika turhalta rahan ja juurikin niiden luonnonvarojen tuhlaamiselta. Ylipäätään olen aika skeptinen kokouksen ja sopimuksen vaikutuksen suhteen. Varmasti tämä lisää taas ihmisten tietoisuutta ympäristöongelmista, mutta kun niistä on tiedetty jo 70-luvulta asti, nyt olisi mun mielestä aika jo velvoittaa ihmiset ja valtiot konkreettiseen toimintaa - ennen kuin on liian myöhäistä… Rion sopimuksessa ei mitään suoranaisia velvotteita vaadita, ja mun mielikuva on sellainen että suurin osa maista ajaa vain omaa etuaan välittämättä oikeastaan luonnon tilasta sen kummemmin.
Ilmoittauduin GoodPlanet.info-nimisen sivuston uutiskirjelistalle, ja saan päivittäin sähköpostiini kokoelman ajankohtaisia ympäristöuutisia, joista onneksi osa on sentään positiivisiakin. Välillä meinaa kuitenkin aamupuuro jumiutua kurkkuun niitä selaillessa. Nimenomaan yllämainittu mahdollinen ekosysteemin romahtaminen parin sukupolven kuluessa tuntuu kamalan uhkaavalta. Mihin maailmaan mä olen oikein syntynyt? Miksei ketään muuta kiinnosta se, että jutun mukaan osa asiantuntijoista ja tutkijoista on kauhuissaan? Miksi samainen juttu oli Hesarissa piilotettu jonnekin luontosivuille, eikä sitä hehkutettu isoin kirjaimin etusivulla? Tiedän, etten ole ainoa, joka haluaa toimia ja tehdä jotain nyt, kun muutos vielä on mahdollinen, mutta miten kaikesta voidaan tehdä niin kauhean vaikeaa? (juuri tätä kirjoittaessani Canal+:n zappingissa näytetään kuvia poltetusta sademetsästä Amazoniassa…)
Luin tänään Libération-lehdestä mielenkiintoisen artikkelin* amerikkalaisesta ekologistista (onko se sana???) Dennis Meadowsista, joka on vuoden -72 Tukholman ympäristökokouksesta asti ajanut samaa asiaa - muutosta kulutushysteriaan ja luonnonvarojen tuhoamiseen. Turhaan. Rivien välistä oli luettavissa melkoista skeptisyyttä siihen, että tulevaisuus toisi tullessaan jotain parempaa. Meadows oli sitä mieltä, että jo 30 vuodessa nykyinen elämäntapa ja elintaso tulee olemaan historiaa. Ihminen ehkä selviää tästä kriisistä, mutta millä hinnalla? Mun fatalistinen puoleni pelkää jopa sitä, ettei ihminen ehkä selviäkään. Planeetta selviää ja varmasti elämäkin jossain muodoissaan, mutta meille olisi jopa ihan oikein kadota täältä…
Edistystä ja inspiroivia projekteja maailman parantamiseksi toki löytyy, niin kuin jo sanoin. Riossa valtava joutomaa oli muutettu koko slummin yhteiseksi puistoksi, jossa kasvatetaan kukkia ja kierrätetään. Brasiliassa niin ikään teinipoika perusti hyväntekeväisyysjärjestön, joka tekee tärkeää työtä Amazonian sademetsän takaisinistutuksessa. Järjestön toiminta on huiman 10 dollarin alkupääoman jälkeen paisunut kansainväliseksi, ja se on saanut miljoonien arvosta lahjoituksia. Tavoitteena on istuttaa 18 000 hehtaaria metsää takaisin. Kiinassa (kaikista paikoista) on rakennettu kokonainen ekokaupunki, Tianjin.
Näitä juttuja lukiessa mun tekisi ihan hirveästi mieli tehdä jotain vastaavaa - mieluiten pelastaa koko maailma kerralla! Mutta vaikkei se ihan suoralta kädeltä olisikaan mahdollista (loistoideaa odotellessa), netti pursuaa vinkkejä kantaa oma kortensa kekoon. Päätin jo aiemmin tänä keväänä pitää vuoden loppuun asti ostolakon, eli olla ostamatta vaatteita, jos se ei ole ihan täysin mahdotonta (en ole vielä kohdannut tätä mahdotonta tilannetta). Ylipäätään mua ahdistaa kauhea tavaran määrä kotona, enkä näe järkeä ostaa uutta tilalle ennen kuin vanha on oikeasti käyttökelvotonta (mihin ei valitettavasti Halvan ja Mauttoman rievuissa kauaa kestä - ja mistäköhän blogista tuon osuvan nimityksen taas nappasin? sori, oon tällainen varas!). Niin kuin Meadows yllämainitussa artikkelissa sanoo, on kaksi tapaa olla onnellinen :
Muita projekteja on meidän pienen talouden kierrätyksen tehostaminen, joskin mua risoo se, ettei Ranskassa olla vielä kuultukaan biojätteiden keräämisestä kaupunkialueilla. Kaikilla kun ei välttämättä ole parvekkeettomassa kerrostalokaksiossa tilaa kompostille… Yritämme kiinnittää monsieur’n kanssa huomiota ostosten pakkauksiin, ja he-vi-ostokset on keskitetty naapurin bio-kauppaan.
Jos joku muukin (toivottavasti!) innostuu haastamaan itsensä muuttamaan tapojaan, vaikka yhden kerrallaan, olen listannut tähän joitain vinkkejä. Osa on varmasti kaikille itsestäänselviä, mutta kiinnittääkö niihin silti arjessa huomiota?
Tänään pärähti nimittäin käyntiin hartaasti valmisteltu Rio+20-huippukokous, mikä tarkoittaa sitä, että satoja tärkeitä vaikuttajia lennätetään ekologian ja maapallon tulevaisuuden nimissä Brasiliaan allekirjoittamaan sopimus. Uutiset tietävät kertoa, että kokouksen loppuasiakirja oli kuitenkin valmis jo ennen itse kokouksen alkua, joten mun nähdäkseni koko kokous vaikuttaa aika turhalta rahan ja juurikin niiden luonnonvarojen tuhlaamiselta. Ylipäätään olen aika skeptinen kokouksen ja sopimuksen vaikutuksen suhteen. Varmasti tämä lisää taas ihmisten tietoisuutta ympäristöongelmista, mutta kun niistä on tiedetty jo 70-luvulta asti, nyt olisi mun mielestä aika jo velvoittaa ihmiset ja valtiot konkreettiseen toimintaa - ennen kuin on liian myöhäistä… Rion sopimuksessa ei mitään suoranaisia velvotteita vaadita, ja mun mielikuva on sellainen että suurin osa maista ajaa vain omaa etuaan välittämättä oikeastaan luonnon tilasta sen kummemmin.
Ilmoittauduin GoodPlanet.info-nimisen sivuston uutiskirjelistalle, ja saan päivittäin sähköpostiini kokoelman ajankohtaisia ympäristöuutisia, joista onneksi osa on sentään positiivisiakin. Välillä meinaa kuitenkin aamupuuro jumiutua kurkkuun niitä selaillessa. Nimenomaan yllämainittu mahdollinen ekosysteemin romahtaminen parin sukupolven kuluessa tuntuu kamalan uhkaavalta. Mihin maailmaan mä olen oikein syntynyt? Miksei ketään muuta kiinnosta se, että jutun mukaan osa asiantuntijoista ja tutkijoista on kauhuissaan? Miksi samainen juttu oli Hesarissa piilotettu jonnekin luontosivuille, eikä sitä hehkutettu isoin kirjaimin etusivulla? Tiedän, etten ole ainoa, joka haluaa toimia ja tehdä jotain nyt, kun muutos vielä on mahdollinen, mutta miten kaikesta voidaan tehdä niin kauhean vaikeaa? (juuri tätä kirjoittaessani Canal+:n zappingissa näytetään kuvia poltetusta sademetsästä Amazoniassa…)
Luin tänään Libération-lehdestä mielenkiintoisen artikkelin* amerikkalaisesta ekologistista (onko se sana???) Dennis Meadowsista, joka on vuoden -72 Tukholman ympäristökokouksesta asti ajanut samaa asiaa - muutosta kulutushysteriaan ja luonnonvarojen tuhoamiseen. Turhaan. Rivien välistä oli luettavissa melkoista skeptisyyttä siihen, että tulevaisuus toisi tullessaan jotain parempaa. Meadows oli sitä mieltä, että jo 30 vuodessa nykyinen elämäntapa ja elintaso tulee olemaan historiaa. Ihminen ehkä selviää tästä kriisistä, mutta millä hinnalla? Mun fatalistinen puoleni pelkää jopa sitä, ettei ihminen ehkä selviäkään. Planeetta selviää ja varmasti elämäkin jossain muodoissaan, mutta meille olisi jopa ihan oikein kadota täältä…
Edistystä ja inspiroivia projekteja maailman parantamiseksi toki löytyy, niin kuin jo sanoin. Riossa valtava joutomaa oli muutettu koko slummin yhteiseksi puistoksi, jossa kasvatetaan kukkia ja kierrätetään. Brasiliassa niin ikään teinipoika perusti hyväntekeväisyysjärjestön, joka tekee tärkeää työtä Amazonian sademetsän takaisinistutuksessa. Järjestön toiminta on huiman 10 dollarin alkupääoman jälkeen paisunut kansainväliseksi, ja se on saanut miljoonien arvosta lahjoituksia. Tavoitteena on istuttaa 18 000 hehtaaria metsää takaisin. Kiinassa (kaikista paikoista) on rakennettu kokonainen ekokaupunki, Tianjin.
Näitä juttuja lukiessa mun tekisi ihan hirveästi mieli tehdä jotain vastaavaa - mieluiten pelastaa koko maailma kerralla! Mutta vaikkei se ihan suoralta kädeltä olisikaan mahdollista (loistoideaa odotellessa), netti pursuaa vinkkejä kantaa oma kortensa kekoon. Päätin jo aiemmin tänä keväänä pitää vuoden loppuun asti ostolakon, eli olla ostamatta vaatteita, jos se ei ole ihan täysin mahdotonta (en ole vielä kohdannut tätä mahdotonta tilannetta). Ylipäätään mua ahdistaa kauhea tavaran määrä kotona, enkä näe järkeä ostaa uutta tilalle ennen kuin vanha on oikeasti käyttökelvotonta (mihin ei valitettavasti Halvan ja Mauttoman rievuissa kauaa kestä - ja mistäköhän blogista tuon osuvan nimityksen taas nappasin? sori, oon tällainen varas!). Niin kuin Meadows yllämainitussa artikkelissa sanoo, on kaksi tapaa olla onnellinen :
Il y a deux façons d’être heureux : avoir plus ou vouloir moins. Comme je trouve qu’il est indécent d’avoir plus, je choisis de vouloir moins.= Joko voi omistaa lisää tai haluta vähemmän. Koska on hävytöntä omistaa lisää, valitsen haluta vähemmän. (heh, kyllä huomaa, että mulla on kääntäjänkoulutus :D)
Muita projekteja on meidän pienen talouden kierrätyksen tehostaminen, joskin mua risoo se, ettei Ranskassa olla vielä kuultukaan biojätteiden keräämisestä kaupunkialueilla. Kaikilla kun ei välttämättä ole parvekkeettomassa kerrostalokaksiossa tilaa kompostille… Yritämme kiinnittää monsieur’n kanssa huomiota ostosten pakkauksiin, ja he-vi-ostokset on keskitetty naapurin bio-kauppaan.
Jos joku muukin (toivottavasti!) innostuu haastamaan itsensä muuttamaan tapojaan, vaikka yhden kerrallaan, olen listannut tähän joitain vinkkejä. Osa on varmasti kaikille itsestäänselviä, mutta kiinnittääkö niihin silti arjessa huomiota?
- Vaihda hakukoneesi Googlesta ecosia.org-hakukoneeseen, joka on sitoutunut lahjoittamaan rahaa metsänistutukseen.
- Vähennä lihansyöntiä, ja suosi porsasta ja kanaa ennemmin kuin nautaa.
- Kompostoi tai kierrätä biojätteet aina kuin mahdollista.
- Suosi lähiruokaa ja kauden vihanneksia ja hedelmiä.
- Sammuta tv, tietokone ja muut viihdelaitteet, kun et niitä käytä. Esim. katkaisijalla toimivasta jatkojohtosta on helppo sammuttaa kaikki apparaatit kerralla.
- Pienennä lämmitystä! (Ei ehkä kovin ajankohtainen ohje, mutta talven taas tullessa tiedän, että monessa suomalaiskodissa hiihdellään t-paidassa ja ilman sukkia vaikka ulkona olisi pakkasta kuinka paljon…)
- Käy lyhyemmässä suihkussa -se vähentää huomattavasti lämmityskuluja ja myös siis sähkönkulutusta. Suihkun (ja se kannattaa) sammuttaa saippuoinnin ajaksi - pesusieni helpottaa pesua huomattavasti. (Mua ihan oikeasti ahdistaa tietää, että jopa mun pikasuihkuihin kuluu noin 40 litraa vettä, kun leirillä kuupalla pestessä sitä kuluu noin 10 litraa…)
- Mieti tarkasti ostoksiasi. Suosi kierrätettyjä tuotteita.
- Jos innostut oikein hardcore-ituhipiksi, voit myös esim. asentaa kuivakäymälän kotiisi!
Eihän kuulosta kauhean vaikealta, eihän??? Jottei tämä menisi
ihan saarnaamiseksi, niin lopetan tällä kertaa tähän :) Innostun aina
vaahtoamaan tästä aiheesta, enkä halua, että joku erehtyy pitämään mua
ihan hulluna! Jos joku ihan oikeasti saa jonkin herätyksen tästä
kirjoituksesta, kuulisin mielelläni, mitä te teette/aiotte tehdä
planeettamme hyväksi.
P.s. Löysin Kuukausiliitteen arkistoista mielenkiintoisen jutun hiilijalanjäljestä.
Käykää lukemassa, jos kiinnostaa miettiä oman hiilijalanjäljen
koostumusta. Myös eri laskureista saa usein hyviä vinkkejä
ekologisempaan elämään ;)
*Sorry, vain ranskaksi :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti