Marraskuu yllätti tämän bloggaajan pimeällä, tihkusateisella
apatiallaan. Lomalta paluuseen meni siis itse loman verran aikaa, kun
eihän mulla sinänsä ole mitään aikataulutettua arkea, johon vain pudota
takaisin.
Nyt kuitenkin alan taas saada juonesta kiinni, vaikkei pimeä ja
tihkusade edelleenkään ole parhaita kavereitani. Aamulla aurinkolamppu
päälle ja Aamulehden kaveriksi aamupuuroa ja -teetä. “Valoisan” ajan
hyödynnän opiskellen, kolmelta alkaa hämärtää ja sytytän kynttilöitä.
Gilmoren tytöt -jakson kaveriksi kahvia ja herkkua. Illalla pimeään ulos
virkoamaan (jostain syystä pimeä masentaa vähemmän kuin keskipäivän
synkänharmaa “valo”) ja lämpimän suihkun kautta pehmeään petiin
lukemaan. Voilà, minulla on rytmi!
Eilen laskin myös, että jouluun ja lomaan (tai siis…) on enää nelisen
viikkoa, ja siihen aikaan mahtuu kaikkea kivaa: viikonlopun
vanhapiikapippalot vanhempien paljussa, ensi viikon reissu Berliiniin
(KIITOS SAS, kun et tehnyt konkurssia!), sitä seuraavan viikon retki
pohjoiseen ja sitten Maxime jo tuleekin ja mennään Pietariin <3
Voisin myös virittää jo jouluvalot, kuunnella joululauluja ja juoda glögiä.
Nyt muistankin, miksi ennen jopa ihan pidin marraskuusta…
YLE - Sinun tarinasi from Kennel Helsinki on Vimeo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti