Väsynyt vaihtari

Kirjoitan nyt ihan vain hyvin lyhyesti, koska mulla ei TOIMI NETTI KÄMPILLÄ (god damnit) ja istun kohta kolmatta tuntia kahvilassa, jossa on ilmainen langaton verkko...

Viikonloppu oli... no, mahdotonta kuvailla lyhyesti, mutta aika mainio :) Aurinkoa ja riehumista ja vuoria ja grillausta ja naamiaiset. Mun petite francaise -asuni oli suuri menestys (melkein liiankin, voi huokaus). Ja nyt sitten väsyttää kovasti. Niin kovasti että tänään onnistuin kävelemään kovalla ryminällä lasiovea päin poistuessani atk-tuen luota, ja herätin suurta huomiota ulkopuolisella terassilla. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa (ai miten niin mun olis pitänyt huomata et se ovi oli kiinni?) mut tyydyin vain mutisemaan "ca va" lähimmille huolestuneille, ja poistumaan ripeästi paikalta.

En oikein tajua mihin nämä päivät vain katoavat... Kohta on jo lomaviikko, ja haluaisin johonkin reissuun. Pitää ruveta suunnittelemaan. Onnistuin jo tutustumaan naapurissani asuvaan venäläiseen Katyaan, jolla on auto, ja tästä tuttavuudesta on pidettävä kiinni :D

Äh, ihan kuin aivot olis täynnä purkkaa tai jotain, ajatus kulkee niin tahmeasti. Lupaan etsiä aikaa tällä viikolla kirjoittaa edes jotenkuten järjestäytyneen merkinnän ja lisätä vähän kuvia!

Anna Coco täällä, hei!

Maanantainen angsti on nyt virallisesti ohi. Oli jo tiistaiaamuna, kun heräsin - kummasti nukkuminen auttoi. Mielialaa kohensivat myös huomattavasti maanantaisia mielekkäämmät kurssit (kirjallisuutta ja englanti-ranska-englanti-käännöstä), joilla ehdin vähän jutellakin muiden opiskelijoiden kanssa, sekä illan soirée internationale, jonne lähdettiin Kaisan kanssa sosialisoitumaan. Olin kai alitajuisesti aika stressaantunut siitä, tutustunko kehenkään, mutta nyt tiedän ainakin kaikilta kursseilta joitain tuttuja naamoja ja illalla uudestaan tapaamamme belgialaiset tytöt lupailivat kutsua meidät mukaan, kun seuraavan kerran laittavat suklaafondueta! (tosin osa niistä oli kai viime kerran jälkeen sairastunut että tiedä sitten miten hyvä ajatus tämäkin on :D)

Nyt on taas pari vähän vähäunisempaa yötä takana. Eilen piti olla puoli yhdeksältä ekalla luennolla, mutta sen jälkeen mulla olikin päivä melkein pulkassa. Hengailtiin Kaisan (ja osan aikaa myös Maximen) kanssa kampuksella, otettiin aurinkoa ja käytiin syömässä ja kahvilla. Mulla oli iltapäivällä vielä yksi luento - tai no, piti olla kaksi, mutta jälkimmäinen oli peruttu, joten ylimääräisen vapaan huumassa ilmoitin Maximelle että lähden mielelläni ulos sen ja sen kavereiden kanssa illalla. Piti mennä vain hetkeksi, mutta sitten siinä jotenkin kävi niin että löysin itseni tanssimasta puolenyön paremmalla puolen Barberroussista teemaillan värin mukainen pinkki neontikku kädessä... Palattiin sentään kunniallisesti kampukselle ennen kuin ratikat lakkasivat kulkemasta, ja koska tänään eka luento oli vasta puoli yksitoista, sain nukuttua melkein säädylliset yöunet.

Kivointa eilisessä oli varmaan se kun tajusin että mähän tunnen jo nämä tyypit (eli siis muistan jopa nimet) ja ne muistaa mut! Olen Anna Coco :D Kaikki tuntuivat olevan kiinnostuneita puhumaan mun kanssa, ja Maximen luokkakaveri Mylene lupasi jo lähteä shoppailuoppaaksi tarvittaessa. Lisäksi tänään kun luennon jälkeen selvitin tietäni Stendhalin edessä vallitsevan kaaoksen, aka fête la rentréen läpi, kuulin kun joku huikkasi mun nimen ja siellä oli Mylene ja Caro (joka ei tosin eilen ollut tuolla mutta olen tavannut sen kerran aiemmin). Kivaa että mut tunnetaan!

Nyt torjun väsymystä kahvin ja nutellan avulla (aina yhtä fiksua), että toivun illaksi kampuksella järjestettävään ilmaiskonserttiin. Sinne on tulossa kai paljon tuttuja, joten ajattelin mennä ainakin käymään... Vaikka tietäähän sen miten siinä käy :)



Näin ahkerasti opiskeltiin Kaisan kanssa eilen ;)

La rentrée

Tänään ei oikein lähde. Kaikki vaan kaatuu niskaan ja tunnen olevani täysin eristyksissä koko maailmasta - kumma kyllä erityisesti siitä yliopistomaailmasta joka alkaa suoraan tuosta oven ulkopuolelta. Tietysti voisi auttaa kun nukkuisi yli neljän tunnin yöunia. Eilen meni vähän myöhään, kun olin Maximen luona syömässä ja katsomassa leffaa (mielenkiintoinen kokemus, kun Johnny Depp puhui sujuvaa ranskaa). Tulin kotiin vasta joskus kahdeltatoista ja kävin vielä hirveillä kierroksilla, kun oli ollut niin kiva päivä. Aamullä oltiin käyty Kaisan kanssa taas kirppareilla (kuva alla), missä luovutettiin suunnitelmasta ostaa polkupyörä - varastettu totta kai - ja päädyttiin tuhlaamaan kaikkeen paljon kivempaan. Ostin kengät, huivin ja laukun yhteishintaan 15 euroa ja olen edelleen hyvin onnellinen :) Materialisti mikä materialisti. Niin ja sain muuten potkia innokkaita ihailijoita Kaisan kannoilta, kun pitkät vaaleat hiukset tuntuvat olevan kova hitti täällä. Yllättäen tehokkain keino näihin tapauksiin on puhua suomea. HÄIVY ei jätä paljon arvailun varaan. (hauskinta näissä perässäroikkujissa on se, miten ne arvailee meidän kansallisuutta: useimmiten ollaan saksalaisia...)




Iltapäivällä kiivettiin Kaisan ja Maximen kanssa Bastillelle. Tai no, meidän piti kiivetä. Ajettiinkin köysiradalla (kuva yllä) koska oli niin TÖRKEEN KUUMA (jopa mulla) ettei edes hengittäminen käynyt hikoilematta. Ylhäällä yritettiin tähyillä jos olisi näkynyt Mont Blanc, mutta siellä suunnassa oli liikaa pilviä tai jotain utua... Laskeuduttiin sentään reippaasti jalan, uhkaavasta ukkosmyrskystä huolimatta!

Mutta niin, jos en vielä maininnut niin täällä on jokin ihan epänormaali helle, mikä ei myöskään edesauttanut nukahtamista eilen illalla. Pyörin kolmeen asti hereillä, kärsin levottomista jaloista ja kävin vuorotellen vessassa ja juomassa vettä :/ Ehkä jotain jännittymistä havaittavissa (saattoi olla myös lievää nestehukkaa, emmä tiä). Aamulla piti sitten virkeänä olla yhdeksältä yliopistolla. Kävin tarkistamassa mahdolliset muutokset lukujärjestyksessä (huomiselle kaksi uutta käännöstuntia, jee!) ja jäin sitten orpona aulaan odottamaan ekaa luentoa.

Ylipäätään päivä meni ihan sulavasti, olin sentään myöhässä vain kahdelta luennolta enkä eksynyt kertaakaan... Täällä on ihan ihme systeemi, ettei siirtymiselle luennolta toiselle ole varattu lainkaan aikaa, vaan samalla kellonlyömällä kun luento päättyy, seuraava alkaa. Yleensä ihan toisella puolen yliopistoa, jossain eri rakennuksessa. Mikäs siinä muuten, mutta näin ekana päivänä se lisäsi stressimomenttia aika reilusti. Ruokailuun mennessä olin jo niin uuvuksissa, että olin ihan vähällä vetää herneet nenään, kun sielläkin oli noin neljän kilometrin jono ja aikaa ruokailuun jäi vartti. En enää ikinä halua syödä noin kiireessä, yöks :(

Päivän varsinaiset luennot (civilisation britannique & américaine) oli ihan kivoja, pienryhmät taas ihan älyttömiä. Toiset opiskelijat ei vastaa mitään opettajan kyselyihin, tuijottaa vaan tyhjin katsein seinään, ei saa englanninkielistä sanaa suustaan ja vaikuttaa muutenkin ihan vajakeilta, anteeksi nyt vain. Toivon todellakin että ensivaikutelma johtui siitä että olin itse niin pahalla tuulella. Mutta luulen että tulen pi-i-itkästymään ainakin lingvistiikan kurssilla, missä käydään läpi ihan samoja asioita jotkä käytiin ekan vuoden Johdatus kielitieteen perusteisiin -kurssilla, erona vain se, että asiat väännetään rautalangasta.

Jos vaikka huomenna jo olisi parempi onni, kurssien ja kaiken muunkin suhteen? Tänään en ehtinyt jutellakaan kenenkään kanssa, kun säntäilin pää kolmantena jalkana edestakaisin. Paitsi yhden kiinalaisen tytön, joka kysyi onko se oikealla luennolla. Ja sitten sen kaikki kymmenen kiinalaista kaveria pamahti paikalle. Jes.

Tout va bien!

Voisin tähän alkuun marista kaikennäköistä alkaen turhista vakuutuksista ja tyhmien ulkomaalaisten pallottelemisesta edes takas toimistosta toiseen, jatkuen yliopiston kyvyttömyyteen laatia aikatauluja ajoissa (luennot alkaa maanantaina, joten ei kai niitä kurssiaikatauluja ole mitään syytä julkaista ennen maanantaiaamua...?). Mutta enpäs marisekaan, koska nyt on joka tapauksessa kaikki paperit valmiina, lukujärjestys viittä vaille valmis ja masu täynnä hyvää ruokaa. Illan Amélie-hetki oli, kun sain sormin riipiä syötävät osat irti kokonaisesta paistetusta kanasta Ü

Kävin myös sitten siellä lääkärissä, eikä ainakaan keuhkossa ole mitään vikaa. Lääkäri arveli, että olen saattanut venäyttää jonkin lihaksen (jos siis ihan oikein ymmärsin) yskiessäni, eikä oikein muu auta kuin lepo. Helpottavaa kuitenkin!

Huomenna mennään sienimetsälle ja illalla Kaisan kanssa leffaan.

T'es une vraie scandinave, toi

Hyvät uutiset: mä en yski enää (juuri ollenkaan) - ehkä se chartreuse teki kuitenkin tehtävänsä
Huonot uutiset: kylkeen pistää, melkein koko ajan. Äiti käski mennä lääkäriin, mutta jotenkin mua ei yhtään innosta yrittää selittää ranskaksi mihin sattuu ja vielä sitten koettaa ymmärtää mikä mahtaisi olla vikana... Katsellaan.


Täällä on edelleen kuuma, aivan helle suorastaan, ja musta tuntuu että mua katsotaan jotenkin pitkään kun kuljen ulkona onnessani topissa ja sandaaleissa (ja on mulla siis yleensä myös housut tai hame...;). Täkäläisten mielestä ihan normaali asu tällaisessa +25 asteen lämpötilassa on pitkät housut, saapikkaat, pitkähihainen paita, syystakki ja kaulahuivi. Mä paistun jo sen takia että sopivaisuussyistä (tai no, en tahdo liikaa erottua joukosta) pidän pitkiä housuja joiden lahkeita vähän käärin ja neuletakkia ainakin harteilla.

Sinänsä mulle kyllä sanottiin että musta paistaa kilometrin päähän se, että olen skandinaavi, sekä hiustenvärin että pukeutumistyylin perusteella. Hmm. Oon kyllä huomannut että täällä farkut kuuluu asuun kuin asuun, ja sain sitten Maximelta kuulla että ranskalaiset tytöt käyttää farkkuja koska hameen käyttäminen tarkoittaa automaattisesti sitä että on huora :S Mä aion kyllä silti edelleen pitää puolihameitani (huom, ei siis edes mitään minihameita). Ei mua haittaa yhtään näyttää skandinaavilta, päinvastoin!

Tänään päädyttiin K:n kanssa purkamaan turhautumistamme ranskalaiseen byrokratiaan ja asiakaspalveluhaluttomuuteen matkaamalla ratikalla kaupungin toiselle puolen jättimäiseen ostoskeskukseen, josta tarttui mukaan myös (hehheh) farkut... Mutta ne on ihanat <3 Oon jo pitkään halunnut löysät boyfriend-cut-farkut ja nyt löysin juuri etsimäni - rennot mutta silti siistit, eikä hintakaan ollut päätähuimaava. Lisäksi ostin tossut, joita en tuonut mukanani Suomesta yhtään paria, kun edelliset alkoivat olla melko puhkikulutettuja. Tulevat siis suureen tarpeeseen kaiken kaikkiaan. Mutta voin kertoa, että oli työn ja tuskan takana löytää ylipäätään kenkäkauppaa jossa myytiin tossuja tai tennareita (naisille siis, aloin jo harkita miesten kenkiä kun mun jalkani on joka tapauksessa niin epäranskalaisen suuri - kokoa 40). Naisten oletetaan käyttävän vain ballerinoja, korkokenkiä tai saapikkaita... Eli erotun entistä paremmin joukosta :D


Lopuksi vielä pari kuvaa eiliseltä vaihtareille järjestetyltä historiallisen Grenoblen kierrokselta. Sen jälkeen oli kampuksella soirée d'intégration, mihin mentiin sitten totta kain integroitumaan. Hetken aikaa oli hiukan orpo olo, kun ei tuntenut kertakaikkiaan ketään, mutta sitten alettiin K:n kanssa bongata tuttuja kasvoja vaihtari-infoista ja soluttauduttiin (täysin luontevasti :P) belgialaisten tyttöjen porukkaan. Illan aikana juteltiin myös parin italialaisen ja parin brasilialaisen kanssa, ja oli kyllä mukavaa saada välillä uuttakin juttuseuraa!
Ja nyt niitä kuvia:


Isère (eli Grenoblen halki virtaava joki) iltavalaistuksessa. Kierroksen alkaessa kello oli puoli kahdeksan (tai ehkä vähän enemmän, paikallisen täsmällisyyden tuntien) ja oli vielä ihan valoisaa. Noin varttia myöhemmin näytti tältä ja ehkä vartti tämän jälkeen oli jo ihan pilkkopimeää...


Grenoblen keskustaa. Kiivettiin vähän matkaa kukkulaa ylös kohti Bastillea, että päästiin ihailemaan maisemia. Kuva on otettu ilman salamaa ja on siksi näin taiteellisen tärähtänyt :)


Nyt, bonne nuit! Shoppailu vei aika lailla mehut, joten tämä lähtee nukkumaan, vaikka naapurin espanjalaisilla oliskin äänistä päätellen bileet tuloillaan/meneillään... Ei oo mua ennenkään häirinnyt.

Tulenpalava rommishotti ja muita loppuviikon tapahtumia

Alan vähitellen kotiutua. Enää ei tarvitse aamuisin miettiä, missä oikein olen, ja viime yönä näin jopa ranskankielisiä unia... Tiedän jo suunnilleen mistä mitäkin saa, osaan käyttää Casinon itsepalvelukassaa ja tiedän ettei Monoprix´n kassat ikinä ota hedelmistä oikeaa hintaa. Muistan sanoa illalla bonsoir enkä bonjour, ja kahvia tilatessani lisätä että haluan sen "pitkänä" (un café long). Viikon kuluttua alkaa luennot ja toivon että silloin viimeistään saan vähän muitakin kontakteja kuin K ja Maxime.

Meillä oli tosin ensimmäinen vaihtaritapaaminen torstaina, mutta se oli enemmänkin infotilaisuus, jossa käytiin läpi kaikki yliopiston vaatimat paperit ja lomakkeet ja lippu-lappuset. Tilaisuus alkoi täkäläiseen tapaan noin 25 minuuttia ilmoitettua aikaa myöhemmin, ja meidät keskeytti vielä huonosti ajoitettu paloharjoitus, joten lopulta Caroline (vaihtaritoimiston opintovastaava) pajatti tiedot läpi hirveällä vauhdilla ja sitten meidät heitettiin pihalle seuraavien tieltä. Siinä ei siis paljon tutustuttu kehenkään.

Perjantaina menin hankkimaan opiskelijakorttiani, mutta koko toimiston tietokoneet tilttasivat yhtäaikaa juuri kun mä pääsin asioimaan tiskille (ja kuinka en ole tästäkään yhtään yllättynyt :S). Onneksi lounastauon ajaksi oli ulkomaalaisille opiskelijoille järjestetty apéritif-tapaaminen Maison des Languesin yläkerran parvekkeelle. Odotin lähinnä jotain juomia ja yleistä tutustumista, mutta tarjolle olikin tuotu valtavat määrät erilaisia suolapaloja, leikkeleitä, leipää ja leivoksia. Ei sitten tarvinnut miettiä missä söis lounasta :) Juttelin siellä yhden meksikolaisen ja yhden australialaisen tytön kanssa, valitettavasti englanniksi koska meksikolainen ei juurikaan puhunut ranskaa. Tuntui hassulta, kun englanti tulikin suusta paljon kankeammin kuin ranska...

Sain sentään opiskelijakorttinikin lopulta, ja poika tiskillä nauroi mun Suomen osoitteelle. Sille oli myös hyvin vaikeaa ymmärtää että puhun ranskaa. Vaikka useaan kertaan (ranskaksi, huom) vakuutin sille, että ymmärrän sitä, sen piti silti välillä toistaa kaikki englanniksi. Sama ongelma on monien muiden kanssa. Ne on niin innokkaita harjoittelemaan englantia, että heti kun kysyn jotain sanaa tai en suoraan osaa ilmaista haluamaani asiaa, kieli vaihtuu englanniksi. Ja voin sanoa, että ymmärrän paremmin nopeasti ja epäselvästi puhuttua ranskaa kuin ranskalaisella aksentilla puhuttua englantia!

Eilen Maxime ja yksi sen autollinen kaveri (jonka nimeä en enää muista...) vei mut ja K:n vuorille ihmettelemään maisemia sieltä käsin. Siellä ylhäällä oli 1800-luvulta peräisin oleva linnoitus sekä vaellusreittejä. Valittiin umpimähkään yksi reitti jota pitkin kuljettiin jonkin matkaa, kurkittiin näköalapaikoilta alhaalla laaksossa leviävää Grenoblea lähiympäristöineen sekä pidettiin evästauko. Grenoblessa oli lähtiessä +25 lämmintä, mutta siellä ylhäällä lämpötila laski +18 asteeseen ja ilma oli muutenkin selkeästi raikkaampaa ja parempaa hengittää. Grenoblessa on kuulemma Ranskan saastunein ilma ympäröivien vuorien takia, vaikka nykyään tilanne onkin jo parantunut liikenteen päästöjen tiukemman valvonnan ansiosta.

Illalla Maxime opiskelukavereineen aloitteli iltaansa täällä Berliozissa, viereisessä rakennuksessa, ja liityttiin K:n kanssa seurueeseen. Saatiin jälleen kerran vastailla hyvin jännittäviin kysymyksiin Suomesta. Enimmäkseen käsitykset Suomesta ovat hyvin kliseisiä: "joko siellä on lunta?" (öö, ehkä kolmen kuukauden päästä) "onko siellä aina pimeää?" (no ei) "syöttekö te ihan oikeasti poroja?!?" (joo, se on hyvää) jne. Ja totta kai nämä täällä ovat hirveän kiinnostuneita siitä mitä me syödään. En oikein osaa vastata siihen tyhjentävästi, kun se nyt riippuu ihan ihmisestä. Totta kai on olemassa jotain perinneruokia, mutta kuka nyt oikeasti jatkuvasti syö mustaamakkaraa tai edes jotain karjalanpiirakoita...? Lisäksi se miten syödään, milloin syödään ja kenen kanssa vaihtelee hyvin paljon riippuen ihmisestä. Miten selität tämän ranskalaiselle jolle ruoka ja ruokailu on elämääkin suurempi asia?
Nojoo, ilta jatkui kaupungilla useassa pikkubaarissa, missä nautittiin mm. palavat rommishotit (piti juoda nopeasti ettei pilli sulanut :D) ja sitten jotain hassua oluen, vodkan ja sitruunan sekoitusta suoraan kannunnokasta. Oli vähintäänkin mielenkiintoista. Puolenyön jälkeen me tosin jätettiin K:n kanssa muu porukka istuskelemaan terassille ja lähdettiin ratikkapysäkille. Mun keuhkoon sattui yskiminen, eikä kylmä yöilma tuntunut oikein hyvältä ajatukselta. Tähän mennessä oon jo kokeillut lääkitä itseäni ihan perinteisellä yskänlääkkeellä, viskillä sekä paikallisella chartreuse-liköörillä, mutta mikään ei tunnu auttavan.

Tänään oli sitten vuorossa sunnuntaiaamun ulkoilmakirppareita ja niiden jälkeen kolmen tunnin ja kolmen ruokalajin lounas periranskalaisessa brasseriessa. Mulla oli kamerakin mukana mutta sääli kun unohdin ottaa kuvia, ateria oli todellakin ikuistamisen arvoinen... Kirpparilta mulle tarttui matkaan kahdella eurolla herätyskello-radio, joten enää en ole ihan riippuvainen netin toiminnasta, jos haluan kuunnella musiikkia.

Ensi viikko on vielä aikaa leikkiä turistia, sitten alkaa luennot ja "normaali" elämä :)


(oho, tulipas megapostaus, piti vain nopeasti päivittää kuulumiset)

Visite de campus

Tänään oli niin kiva ilma päivällä, että viitsi ottaa kuviakin :) Eilen ja tiistaina oli harmaata ja tihkuista, aika viileää ja vuoret oli pilvien takana piilossa. Nyt kuitenkin pääsette kierrokselle kampukselle!

Berlioz. Asun tuolla kulman takana, puusta vähän oikealle :) Taustalla erottuu heikosti vuoret...


Maison des langues. Huomenna mennään tänne johonkin apéritif-tilaisuuteen.

Kampuksen ratikkapysäkki. Tai siis se joka on meidän yliopistoa lähin. Tässä on myös ruokapaikkoja, tabac, pankki yms palveluita.

Mun "koulumatkan" varrelta. Täällä oli päivällä hirveästi jengiä lounaalla ulkona. Lämmintä oli tänään varmaan reilusti yli +20 :)


Melkein jo kotona! (tai no, kotona ja kotona...)