Kesälomalla, osa 1

Meiltä meni kotoa netti poikki, eikä tietoa koska saamme sen auki taas. Meillä ei siis ole yhteyttä ulkomaailmaan, ei televisio-ohjelmia, eikä musiikkia. Aluksi oli orpo ja eksynyt olo. Sitten päätin ottaa kokemuksen hiljaisuuden retriittinä ja otin romaanin kauniiseen käteen. Onneksi työkaveri innostui lukemaan Harry Potterit uudestaan läpi, joten saan lainata kirjoja sitä mukaa, kun hän on saanut niitä luettua, ja illat ovat menneet kuin siivillä Tylypahkassa seikkaillen!

Ja onneksi töissä on netti, joten virallisen työajan päätyttyä voi jäädä aina vähän datailemaan. Tässäpä siis hieman kuvia kesälomaltamme, joka oli parhautta alusta loppuun asti:

Ihan ensimmäiseksi ajoimme Saksan halki Dresdeniin vierailemaan Maximen lapsuudenaikaisen kaverin luokse. Etelä-Ranskasta muutto tuonne "pohjoiseen" oli ollut kaverille aika rankka kokemus, varsinkin kun hän ja  tyttöystävänsä eivät olleet hirveästi edes matkustelleet kotiseutuaan kauemmas (en matkustelisi minäkään, jos asuisin Välimeren äärellä), joten he vaikuttivat ihan tosi ilahtuneilta meidän vierailustamme.

Perjantaina illalla teimme nopean kävelykierroksen uuden kaupungin puolella ja pakenimme sitten hyytävää tuulta italialaiseen ravintolaan, jossa meidät istutettiin riviin penkille valtavan ruudun eteen. Ihan mielenkiintoinen ratkaisu, mutta avasimme näin sitten potkupallokisakauden omalta osaltamme. Kotimatkalla pysähdyimme juomaan melko vapaalla kädellä annostellut caipirinhat kioskista, jonka tarjoilija oli olemuksesta päätellen nauttinut pari kolme lasillista itsekin. Ainakin vahvahko juoma lämmitti vatsassa ihan "kotiin" asti ;)

Lauantaina kiersimme vielä Dresdenin vanhan kaupungin ja kävimme ihmettelemässä hippikorttelien omaperäistä arkkitehtuuria ja, noh, melko hippejä kauppoja. Illansuussa meidän olikin jo aika jatkaa matkaa seuraavaan välietappiin, eli Prahaan.

En oikein välitä Saksasta, vaikka siellä onkin ihan kivoja ja vierailunarvoisia kohteita paljonkin. Ainoastaan Berliinistä on jäänyt sellainen olo, että sinne olisi kiva joskus palata. En oikein tiedä, mistä tämä tunne tulee, koska sinänsä Saksa on kauhean helppo kohde: kaikki on siistiä, yleensä hyvin organisoitua ja englannilla yleensä tulee suht hyvin toimeen. Dresden tuntui Brysselin jälkeen todella avaralta, viihtyisältä, vehreältä ja siistiltä. Ja silti olo oli vähän blääh sieltä lähtiessä. Jokin sieltä vain puuttuu, mene ja tiedä!

Prahaan saavuimme sopivasti illansuussa (minä ajoin! keskustan läpi!), joten kunhan ensin olimme löytäneet hotellimme (joka näytti ulkoa niin paljon neuvostoaikaiselta palloiluhallilta, että sen "löytäminen" vaati ainakin kolme ohiajoa), lähdimme pikaiselle tutustumisretkelle keskustaan. Se oli todella kompakti visiitti, jonka aikana kuljimme turistimassan mukana sille yhdelle kuuluisalle sillalle (kannattaa odottaa kaksi kuukautta ennen kuin raportoi lomastaan..), tuolle kuvassa esiintyvälle kuuluisalle aukiolle ja tietenkin kuuluisia oluita maistelemaan. Puolenyön aikaan jo hoipuimme väsyneinä ratikkapysäkille ja takaisin tupakanhajuiseen hotelliimme unten maille.

Kukkuu! Roadtripillä on hyvä olla kompaktit ja helposti kannettavat matkatavarat mukana ;)

Seuraavana aamuna  mielenkiintoisehkon hotelliaamiaisen (mehu maistui vitamiiniporetableteille ja monet muutkin asiat ihan jollekin muulle kuin olisin ensinäkemältä odottanut) jälkeen istuimme jälleen autoon ja otimme suunnan sillä kertaa Unkariin. Ajatuksena oli ajaa Budapestin ohi etelämmäksi ja löytää jokin kiva leirintäalue, jotta pääsisimme vihdoin telttailemaan ekaa kertaa matkamme aikana, kun sääkin oli vihdoin muuttunut lähes kesäiseksi.

Valitettavasti työkaverin lainaaman Lonely Planetin vinkkaamaa leirintäaluetta ei koskaan löytynyt, eikä GPS:kään tällä kertaa pelastanut meitä, joten kellon käydessä jo seitsemää päädyimme kolkuttelemaan Kecskemétin somassa pikkukaupungissa myöskin LonelyPlanetin vinkkaaman majatalon ovea jo hieman epätoivoisina. Onneksi oven takaa paljastui oikea paratiisi! Vehreä, viileä piha iltapäivän helteen vastapainoksi, ystävällinen unkarilais-ranskalainen pariskunta ja erittäin sopuhintainen, vaaleanpunainen makuuhuone yhdeksi yöksi. 

Pieni pala paratiisia

Edulliseen hintaan kuului myös erittäin runsas, pöytiin tarjoiltu aamiainen

Ei välttämättä se ihan myyvin liikkeen nimi, ainakaan jos on aikomuksena joskus laajentaa Suomen suunnalle... :)

Seuraavana aamuna teimme pienen kierroksen Kecskemétissä ihastellen suloisia taloja, keskusaukion laidalla kohoavia kirkkoja, synagogaa ja olikohan siellä peräti moskeijakin. Sen jälkeen otimme suunnan kohti etelää ja Serbiaa. Mutta siitä lisää ehkä huomenissa (tai joskus tässä lähiaikoina, mitä näitä nyt on), koska nyt pitää lähteä kohti illan juoksukoulua! Voi kyllä...

Täällä taas!

Blogiparka on päässyt jäämään vähän vähälle huomiolle viime aikoina. Tai lähinnä olen muistanut sen olemassaolon vain harvoina pieninä pistoina omassa tunnossa lukiessani jonkun muun tosi hauskaa blogitekstiä. Tuskinpa olette menettäneet mitään, omiin muistoihin vain tuppaa jäämään aukkoja, kun tapahtumia ei koko ajan tallennakaan. Eikä sekään ihan aina ole niin kovin huono asia.

Palasin (palkalliselta!) kesälomalta kaksi viikkoa sitten ja olen sittemmin puhkunut intoa ja energiaa. Viime viikolla tosin kaaduin petiin maailman sitkeimmän flunssan lannistamana, ja esim. vessaan kävely tuntui lähes maratooniin verrattavalta urakalta. Kävinpä lääkärissäkin anomassa vähän lisää sairaslomaa, kun en ihan kahdessa päivässä taudista toennut. Loppuviikosta olin todella valmista kamaa takaisin töihin, missä pääsee sentään seuraamaan jotain jännempää kuin Serranon perheen sekoilua tai kissan hepulointia ja missä joku muu laittaa ruokaa (kanttiinissa siis). Fyysisestä rapakuntoisuudesta huolimatta henkisellä puolella energiaa ja intoa riittää!

Olen seuraavat neljä viikonloppua yksin kotona, ja koska kaikki kaverit ovat kesäloman tai ramadanin vietossa, joudun luultavasti keksimään itse itselleni viihdykettä. Blogiinkin saattaa siis eksyä jorinoita meidän mahtiksesta kesälomarundista Balkanilla tai toivottavasti lähiaikoina toteen käyvästä vaatekaapin siivousprojektista (tiedän, että tuskin maltatte odottaa).

P.s. Miksei Mauno tajua, että tarvitsen kissan kainaloon silloin kun olen kipeä tai surullinen...?

Sarjis täältä.

Tylsää, tylsää... vai onko sittenkään?

Terveiset mummolandiasta! Olen viettänyt viikonloppua kutoen, kotia siivoillen, parvekekukkia istuttaen ja torilla käyden, kuten kaikki kunnon 76-vuotiaat eläkeläiset.

Melkein lähdin Pariisiin viikonlopuksi tervehtimään kaveria, ihan silleen extempore, mut sitten se alkoikin tuntua kauhean vaikealta ja väsyttävältä retkeltä (olis pitänyt mennä hintateknisistä syistä bussilla eikä junalla eli ajaa neljä ja puol tuntia puolentoista sijaan), joten jäinkin kotiin laiskottelemaan...

Sen sijaan siis, että olisin seikkaillut jännittävästi ja spontaanisti retkelle tuohon ehkä Euroopan yliarvostetuimpaan pääkaupunkiin, olen ilahtunut kevään ekoista tulppaaneista suolakurkkupurkista improvisoidussa maljakossa sekä työkaverin vinkkaamasta i-ha-nas-ta lankakaupasta. Ajellut ratikalla ja tuijotellut ihmisiä ja maisemia. Katsonut liian monta jaksoa Solsidania. Ollut oikeastaan tosi tyytyväinen viikonloppuuni.

Olen ollut ymmärtävinäni silloin tällöin kollegoiden puheista, että mä olen vähän tylsä. En elä ihan samassa todellisuudessa monien ikisinkkujen, ikinuorten kolmekymppisten työkavereideni kanssa, jotka viettää torstai- ja kaiketi lauantai-illatkin baareissa riekkuen. Voisin toki käydä ulkona, vaikka kotona tuo mies odottaakin, ja käynkin - välillä. En vaan jaksa, eikä mua huvita. Enkä erityisesti pidä krapulakoomailusta, joka nykyään vääjäämättä yli kahden oluen nauttimisesta seuraa. Ihan hukkaanheitettyä aikaa. Mun mielestä on ihanaa viikonloppuna herätä kohtuu aikaisin tietäen, ettei mulla ole mitään tekemistä. Ja sitten kuitenkin keksiä kaikenlaista pientä kivaa :)

Luin jo jokin aika sitten mielenkiintoisen jutun introverttiydestä. Luin juttua muistaakseni töissä ja hihkuin (hiljaa mielessäni) melkeinpä joka pointin kohdalla "toi oon mä! mä oon just tollanen!". En tykkää small talkista enkä vieraiden ihmisten kanssa juttelusta enkä yllätyspuheluista. Kaipaan valtavasti tilaa ja aikaa itselleni. Mun tarvii saada olla yksin tarpeeksi paljon ja usein tai kilahdan. Saan aika ajoin (uudessa porukassa, joka ei vielä oikein tunne mua ;)) palautetta, että vaikutan älyköltä (ja sit ne oppii tuntemaan mut, voi mikä pettymys :D). Varmaan just siks etten tunne alkuun mitään tarvetta höpöttää kauheasti vieraiden ihmisten kanssa. En ole mikään ihmisvihaaja, mun vaan kestää aika kauan jotenkin hyväksyä uudet tyypit osaksi mun "laumaa".

Ja tämä luonteenpiirre siis varmaan selittää sen, miksi olen työkavereideni mielestä tylsä vaikka omasta mielestäni teen tosi kivoja asioita! Saan viikon sosiaalisuussaldon enemmän kuin täyteen töissä, joten viikonloppuna mua ei häiritse yhtään olla yksin.

Jostain syystä kuitenkin tuntui helpottavalta lukea tuo juttu. En oo enää pitkään aikaan ottanut ihan kauheita paineita siitä, etten pidä hauskaa samalla tavalla kuin useimmat ikäiseni, mutta silti tuntuu jotenkin ihan kivalta tietää, etten ehkä olekaan maailman ainoa eläkekelpoinen kakskymppinen...!

Tuuliviiri rauhaton...

Eilen illalla oli bloginkirjoitusolo, mutta netti jumitti. Tässä siis päivän myöhässä:

Tammikuu on ihan näillä näppäimillä ohi, hurraa! On perjantai, huomenna luvassa retki Lilleen ale-shoppailemaan ja illalla vielä kreikkalaisia herkkuja naapuriraflassa. Mikäs tämän parempaa! Vielä kun sais puolalaiset putkimiehet pois meidän vessanpytyn kimpusta niin voisin heittää vapaalle…

Työpäivä kului haaveillen (ja sitten paniikissa tein koko päivän hommat noin vartissa, kun muistin treffit putkimiesten kanssa). Tulevaisuudensuunnitelmat polttelevat mieltä, enkä osaa päättää, mitä haluaisin… Vähän tällaisia first world problems, kun on valinnanvaraa, ja ahdistaa lähinnä se, että mitäs jos valitsenkin väärin.

Maxime oli työhaastattelussa Lyonissa tiistaina, ja sillä selvästi polttelee taas tuli persauksen alla päästä lähtemään. Se ei ole hirveästi tykännyt tästä Brysselin elämästä, vaan ikävä kotiin ja kotimaahan ja aurinkoon on kova. Lisäksi tämä on kuulemma aivan ainutlaatuinen tilaisuus, tämä uusi mahdollinen työ. Niin kuin edellinenkin (eli siis nykyinen). Niin kuin aina. Mulla on tällä kertaa sellainen olo, että haluan heittää kapuloita rattaisiin. En halua lähteä vielä. Olen juuri saanut luotua omannäköisen arjen, sisustettua asunnon, solmittua ystävyyksiä, tutustuttua vähän kaupunkiin. Ja sit pitäis taas olla lähdössä.

Sitä paitsi, mitäs minä? Mitä mä sit teen, jos vaan jatkuvasti seuraan tuota miehenrotjaketta jokaisen päähänpiston mukaan? Miltä mun cv näyttää, jos joka kuudes kuukausi tai viimeistään vuoden päästä otan aina lopputilin ja näpertelen jotain mitä satun löytämään jotta voin olla lähellä Maximea? Miten mun psyyke kestäisi sellaisen? En koe olevani mikään hirveä uraohjus, mutta olen kuitenkin asennoitunut siihen, että haluan tehdä koulutustani tai ainakin koulutustasoani vastaavia, mielellään mielenkiintoisia ja kansainvälisiä töitä. Olen pohjimmiltani kuitenkin aika kunnianhimoinen ja tiedän katuvani myöhemmin, jos nyt vaan yritän selvitä helpon kautta.

Käännöksiä yhä mieleni palaa tekemään, mutta ei niillä ehdoilla, joilla sitä Suomessa nykyisin tehdään. Ei pakkoyrittäjänä ja köyhyysrajalla kitkuttaen. Koko opiskeluajan kuvittelin, että kyllä sitten intohimosta työtä kohtaan tekee vähän pienemmälläkin palkalla, mutta nyt jotenkin tympii koko ajatus. Haluan sellaisen palkan, jolla elää ja voi panna vähän säästöönkin pahan päivän varalle. Olen hyvin turvallisuushakuinen, enkä ehkä kestäisi sitä stressiä, joka yrittäjänä syntyy ainaisesta epävarmuudesta tilipussin paksuudesta. Joten ajatus freelanceriudesta on toistaiseksi jos nyt ei haudattu niin ainakin hyvin syvällä jäissä, vaikka Maxime tälle vaihtoehdolle perustaakin olettamuksensa siitä, että seuraan häntä vaikka maailman ääriin. (Unohtaen myös kätevästi, että yritystoimintaa ei ihan sillain käden käänteessä siirretä maasta toiseen…)

Koska tämä nykyinen koulutukseni ei oikein tarjoa pätevyyttä muihin hommiin (paitsi ehkä tällaisiin assarityyppisiin, missä hyvä kielitaito on eduksi, eikä muita avuja välttämättä tarvitakaan…), olen alkanut vakavasti harkita jatkokouluttautumista. Joku vuoden maisteriohjelma voisi olla ihan hyvä optio, koska mitenkään hirveän pitkään en halua enää opiskella. Vähän tällaiselta hakuammunnalta tämä toki tuntuu, mutta Sciences politiques tuntuu olevan täälläkin useissa työpaikkailmoituksissa vähän sellainen yleisvaatimus monenlaisiin ihan mielenkiintoisiin hommiin. Joten miksipä ei…?

Harmittaa kyllä vietävästi, etten miettinyt tällaista tarkemmin aikaisemmin ja valinnut huolellisemmin sivuaineitani (no ihan kyllä sitä pääainettakin). Olin kai vain niin paniikissa aikoinani valinnan vaikeudesta, että päädyin valitsemaan jotain helppoa, jossa varmasti olin hyvä. Koin olevani huono hissassa ja yhteiskuntaopissa, koska olin ”vain” kasin oppilas, joten kaikki siihen alaan liittyvät opinnot jätin jo silloin pois laskuista. Tajusin vasta tosi paljon myöhemmin, miten mielenkiintoisia ja laaja-alaisia asioita yhteiskuntatieteellisessä käsitellään. Kunpa olisin edes harkinnut jotain valtio-oppia sivuaineeksi… No, ei auta itku markkinoilla, nyt on vaan ”vanhana” keksittävä jokin hyvä plan b ja armottomalla raivolla pyristeltävä kohti määränpäätä.

Paitsi ai niin, jos Maxime lähtee johonkin Lyoniin niin mitäs mä edes turhia suunnittelen… Voinhan aina ruveta vaikka kotirouvaksi ja pyöräyttää pari kolme lasta!

Pääpahis pääkallopaikalla...

2013

Tänään oli tarkoitus hyödyntää alennusmyyntien loppurysäys ja siivota kämppä, mutta erinäisten eilisillan kulkuun vaikuttaneiden käänteiden seurauksena olenkin lähinnä löhönnyt sohvalla krapulaisena ihmisrauniona kissa vatsan päällä ja tuijottanut telkkaria (eli läppäriä) sekä syönyt suklaata. Käy se viikonlopun vietto näinkin.

Asiasta aivan toiseen: eiks niin, että vieläkin ehtii miettiä viime vuotta? Ajattelin nimittäin tehdä jo perinteisen vuosikatsauksen:

Mitä teit vuonna 2013 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Muutin Belgiaan. Uin Pohjanmeressä. Tapasin ministerin jos toisenkin. Uitin jalkoja kala-altaassa kaverin polttareilla. Tanssin työpaikalla aamuviiteen. Poltin tupakkaa (hups). Pelastin kissani kahdesti naapurin parvekkeelta. Kävin body pumpissa. Ai niin, ja kirjoitin yhden gradun valmiiksi!

Oostenden kultarannoilla (feat. tyhmä ilme)

Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Viime vuoden päiväkirjan perusteella on luvannut soitella kavereille useammin, kirjoittaa gradun loppuun ja shoppailla mahdollisimman vähän. Kaksi viimeistä toteutui, ekassa olisi edelleen tsempattavaa, vaikka vähän paremmin jo menikin (verrattuna siis tilanteeseen, jossa en soittanut ikinä kenellekään paitsi äärimmäisessä hädässä...).

Synnyttikö kukaan läheisesi?
Voi kyllä. Laskin kaveri- ja facebook-kaveripiirissä pitkälle toistakymmentä vauvaa viime vuonna, eli jonkinlainen buumi on havaittavissa ikätoverieni keskuudessa... Ihan livenä oon toistaiseksi päässyt ihailemaan ihania Otsoa ja Kyöstiä <3

Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, onneksi!

Missä maissa kävit?
Viime vuosi ei jää kirjanpitooni kummoisenakaan reissuvuotena. Alkuvuoden pysyin tiukasti Tampere-Turku-akselilla, toukokuusta eteenpäin taas olen kuluttanut Brysselin kaduilla parit kengänpohjat puhki. Ollaan harrastettu toki myös "kotimaan" matkailua käymällä Liègessä, Bastognessa, Arlonissa, Namurissa, Antwerpenissä, Oostendessa, Bruggessä ja vuoden vikana päivänä vielä Ghentissä. Ai niin, ja käytiinhän me kääntymässä Pariisissa lokakuu alussa vuosipäivän kunniaksi!

Tammikuu...

...ja heinäkuu.

Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
Maisterin paperit. Kunnollisen lomamatkan. Muuta en uskalla toivoa, voi vaikka vielä käydä toteen ;)

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
27.5. alkoi työt.

Vuoden suurin saavutuksesi?
GRADU. Huono mutta (mikä tärkeintä) valmis!

Tästäkin olen ihan ylpeä :)

 …ja suurin epäonnistuminen?
No vähän harmittaa se, ettei siitä tullutkaan hyvä. Mutta hui hai! En koe epäonnistuneeni mitenkään erityisen merkittävästi viime vuonna missään.

Kärsitkö vammoista?
Lähinnä henkisistä kolhuista. Loppuvuodesta selätin myös pari megaflunssaa.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Hmm, sohva? Eikun se saatiinkin ilmaiseksi, kun jouduttiin hassun belgialais-ranskalais-italialaisperheen muuttoavuksi... No, vaikka kahvinkeitin!

Toukokuussa asunnon kalustuksesta puuttui vielä noin kaikki. Puutarhatuolit sentään oli, nehän ne onkin tärkeät brysseliläisessä kesämonsuunissa.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Maximen, kavereiden. Kiitos gradu- ja kaikesta muustakin terapoinnista!

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Vanhempieni.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan? Toiseksi eniten varmasti ruokaan, kiitos herkkusuu-ranskiksen ;)

Mistä innostuit eniten?
Brysselistä. Hassu, rumankaunis, suomalaiselta ja silti kansainväliseltä tuntuva pieni suuri Euroopan pääkaupunki on kovaa vauhtia viemässä sydämeni. En ehkä halua elää täällä koko ikääni, mutta niin kauan kuin olen, aion nauttia.

Grand Place kesällä...

...ja talvella.

Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2013?
Stromaen Formidable on ollut täällä vuoden hitti. Onhan sen videokin kuvattu Brysselissä, Louisen ratikkapysäkillä.


Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Vähemmän stressaantunut ja ahdistunut. Luottavaisempi tulevaisuuden suhteen.

Lihavampi vai laihempi?
En itse asiassa ole ihan varma. Aika samoissa varmaan edelleen? Pitäisi ostaa vaaka (tai sit ei).

Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi, jee! Tervemenoa opiskelijaelämä ja tervetuloa kokopäivätyö ja palkka :)

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Lomailevani?

…entä vähemmän?
Koomailevani. Olisin voinut ehkä muuttaa asioita jo ennen kuin armoton väsymys ja jonkinlainen kaamosmasennus saivat melkein niskalenkin musta...

Miten aiot viettää joulun?
Meni jo, kuten aina tätä kyselyä tehdessäni ;) Vietin aaton sängynpohjalla yskien ja niistäen niin perkuleesti aina vähän herätessäni. Maxime kävi hieromassa muhun jotain ihmesalvaa aika ajoin ja herätti syömäänkin. Joulupäivänä olin toennut taudista sen verran, että pääsin syömään koko 37-päisen perheen kanssa. Maximen arviolta 95-vuotias puolikuuro italialainen mummo joi pari lasia liikaa viiniä ja nukahti nurkkaan ja me muut pelasimme korttia ja testasimme tietojamme vuoden 1923 peruskoulun päättökoetehtävien parissa.

Tapaninpäivän kävelyllä kohtalaisen lumettomassa Alppi-maisemassa

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
En keksi mitään mitä katuisin tarpeeksi... No, ehkä jonkun täysin turhan ja tyhmän riidan Maximen kanssa voisin käydä estämässä. Ei niistä ikinä ole kuitenkaan mitään hyötyä.

Rakastuitko vuonna 2013?
En.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Jes, kerrankin voin vastata muuta kuin Gilmoren tytöt: Game of Thrones, Mad Men ja nyt viimeisimpänä villityksenä Greyn anatomia, jolle annoin uuden mahdollisuuden monen vuoden tauon jälkeen.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin vaikka kuinka paljon viime kesänä gradun valmistuttua, ahmin oikein romaaneja vapauden huumassa. Enkä muista nimeltä muita kuin Riikka Pulkkisen Vieraan ja Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa beben. Oli nekin ihan hyviä, mutta eivät aiheuttaneet sellaista akuuttia kaipuuta töistä takaisin sohvannurkkaan lukemaan, niin kuin aika monet muut lukemani opukset. Ihan hyvä lukuvuosi. Tänä vuonna voisin vaikka pitää jotain lukupäiväkirjaa, etten olisi ihan näin pihalla...

Yritystä ei ole puuttunut, valitettavasti vaan kirjoista noin 95% jäi muuttokuormasta Suomeen.

…entä musiikillinen löytö?
Musiikkia sen sijaan kuuntelin ihan liian vähän, mikä on tylsää, koska täällähän olisi vaikka kuinka hyvät mahdollisuudet mennä myös katsomaan ja kuulemaan musiikkia ihan livenäkin. Pitääpä ryhdistäytyä.

Mitä halusit ja sait?
Valmiin gradun ja vakkarityön. Vähän oon hyvä! (tai vähän mulla oli hyvä tsägä)

Mitä halusit, muttet saanut?
Maisterin paperit. Vauvan (ehkä ihan hyvä tämä).

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Nojaaaah. Les Misérables oli ihan hyvä. Myös Ranskan ulkoministeriöstä kertova leffa Quai d'Orsay kolahti kovaa. Siitä lähtien meillä on töissä stabiloté erittäin ahkerasti ;)

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Söin! Ihanat työkaverini aloittivat uuden perinteen viemällä mut syömään korttelin päässä sijaitsevaan italialaisraflaan, jossa ollaan sittemmin istua tapitettu harva se perjantai syömässä aina samat pitsat ja juomassa kokikset. Haaveena on tietenkin, että paikan isonenäinen pitsapoika oppisi muistamaan tilaukset :D Illalla Maxime vei mut vielä kaupungille hienoon Aux armes de Bruxelles -ravintolaan syömään rikkaiden turistien keskelle.

Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
Äärettömän paljon tyydyttävämpi on kyllä aika hurja tavoite... Ehkä se, että olisin kokenut liikunnallisen herätyksen vähän aiemmin ja jaksanut pitää kuntoa yllä ihan koko vuoden?

Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013?
Alkuvuodesta vuorottelin kotitoimiston lökäreiden ja yliopiston kirjaston sammareiden (ja tuhannen muun vaatekerroksen) välillä. Toukokuussa piti taas muistella, miten toimistolle pukeudutaan asiallisesti. Ministerivieraiden lisäksi pukeutumiselle on asettanut omia rajoitteitaan Brysselin äkkiarvaamaton sää ja surkeat jalkakäytävät, joiden ansiosta olen tuhonnut jo nelisen paria kenkiä...

City-papukaijoja Cinkku-puistossa

Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Junppa. Kisu. Maxime ja ihanat kaverini!

Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Jennifer Lawrencesta. Putous-Armista. Erkki Tuomiojasta (ei vaan, halusin vaan leuhkia kun tapasin sen. jos tapaamiseksi voi laskea sen, että seisoimme vaivaantuneina noin metrin päässä toisistamme sanomatta kumpikaan sanaakaan. voi sen mun mielestä.)

Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Töiden puolesta pitäisi varmaan osata vastata jotain tosi fiksua ja filmaattista... Mutta ei tuu mitään suuria tunteita herättänyttä mieleen. Tampereen ratikka- vs. tunnelikeskustelukin jäi ihan kesken, kun lähdin tänne Aamulehden kantoalueen ulkopuolelle!

Ketä kaipasit?
Alkuvuodesta Maximea, nyttemmin Suomen kavereita ja perhettä. Perussettiä.

Alpo-vainaata on myös ikävä. Maailman kiltein koira <3

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Uudet kaverini täällä Brysselissä. Meillä on aika kiva viiden tytön porukka, johon mahtuu neljä eri kotimaata ja viisi äidinkieltä, ja silti kaikilla niin hassun samanlainen huumorintaju :)

Miten uudenvuoden (12-13) pippalot meni?
Sinniteltiin hereillä puoleenyöhön kotona Tampereella ja vannottiin, että tämä on kyllä vika kerta, kun vietetään uutta vuotta mun vanhempien luona (no, siitä ei ainakaan ole enää huolta).

Mitä tapahtui tammikuun ensimmäinen päivä?
Ei kerta kaikkiaan mitään muistikuvaa. Mutta kuten edellisestä vastauksesta voi päätellä, se ei johtunut valitettavasti mistään megaluokan bileistä... Eikun lunttasinkin päiväkirjasta: tein TÖITÄ.

Tasan vuosi sitten näytti tältä

Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
Ei mitään hajua? Olin muistaaksen pyjamabileissä Helsingissä ja se oli ihan kivaa, muuten oli vaan sellaista tasaisen ankeaa pakertamista käännösten ja gradun parissa.

Talvi jatkui...

Miksi vuoden 2013 maaliskuun voisi elää uudelleen?
Tästä perspektiivistä katsottuna maaliskuun paukkupakkaset ja metrinen hanki muistuvat mieleen jotenkin mukavan kotoisina. Vietin aikaa äitin ja isin muhkeassa nojatuolissa katsoen jättiruudulta hyviä telkkarisarjoja, kutoen ja kahvia juoden (aina gradutauoilla siis ;)). Kävin myös Turussa hyvissä bileissä joihin kuului ensin vauvan paijausta ja myöhemmin samppanjalasitorni ja aivan mahtavaa seuraa!

...ja jatkui...

...ja jatkui.

Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
Sain töitä! Se oli kivaa. Lumen sulamisen odottelu ja gradun pakertaminen sujuivat taas kuin olisi jäitä poltellut...

Tulihan se kevät sentään!

Millainen mielialasi oli toukokuussa?
Iloinen, jännittynyt, pelokas, stressaantunut, innokas. Melko sekava. Muutin Brysseliin, aloitin työt ja gradu jäi hetkeksi heitteille.

Mun uudet huudit

Millainen sää oli kesäkuussa?
Muistaakseni oli kylmää, harmaata ja sateista. Kaikki valittivat, minä en välittänyt, kun päivät kuluivat toimistolla, illat kotona tietokoneen ääressä. Kesäkuun vikana päivänä valmistui ison G:n eka versio!

Retkellä Bruggessä: suklaa kiinnostaa.

Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?
Heinäkuussa elin vapauden huumaa! Työt alkoivat olla hanskassa, sää muuttui äkkiä helteiseksi ja aurinkoiseksi ja viikonloput kuluivat retkeillen Brysselissä ja Belgian maaseudulla.

Löytöretkeilyä Brysselin kaduilla

Miten elokuu lähti käyntiin?
Aika rauhallisesti. Koko Bryssel pysähtyi lomakauteen, minä vaan kulutin asvalttia kodin ja työpaikan välillä ja loikoilin lounastauolla puistossa. Töissä sai kaikessa rauhassa hippaloida rantavaatteissa ja luukuttaa musiikkia autioille käytäville.

Meillä kävi vieraita

Pistäydyimme häissä Ranskassa

Masensivatko syyskuun säät?
Syyskuussa paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, eli ei masentaeet!

Retkellä Antwerpenissä

Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
Lokakuussakin paistoi aurinko. Töissä oli kivaa ja vapaa-ajallakin jaksoin olla vielä aktiivinen. Pikkujoulujen suunnittelu alkoi.

Mitä olisit voinut tehdä toisin marraskuussa?
Olisin voinut yrittää jaksaa pysyä edes vähän reippaampana ja käydä jumpassa, vaikka tulikin pimeää ja väsytti.

Bois de la Cambressa

Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?
Meni jo, onneks!

Ste Catherinen joulutori

Voittaako vuosi 2014 vuoden 2013?
Toivottavasti. Ainakin alku lupaa ihan hyvää :) En oikein tiedä, mitä odottaa tältä vuodelta, mutta ainakaan en voi siis pettyä, eiks juu?