Bbbbrrrrrhhh

Turku on varmasti maailman vihoviimeisin paikka juuri tänään!!! Hyytävän kylmän ja mustasta jäästä liukkaan Turun voi vielä hyvin varustautuneena sietää, mutta kun edelliseen listaan lisää vuorottaisen lumituiskun ja vesisateen ja nilkkoihin asti yltävän sohjon, ei hermoromahdus ole kaukana... Kahlasin jalat jääpalikoina yliopistolta kotiin (JO kuudelta, kun ruotsin tunti oli peruttu!) ja jossain vaiheessa todettuani, ettei mitään ole enää pelastettavissa, loiskuttelin iloisesti (???) lätäköiden läpi, kun tajusin että niiden kiertämiseen kuluu aivan liikaa aikaa. Kotona riisuin ensimmäiseksi kengät, farkut, sukkahousut ja sukat ja väänsin viimeksimainituista noin litran verran hileistä vettä vessan lattialle ennenkuin voin ripustaa ne kuivumaan pattereille.

Talvi saapui siis Turkuun. Täällä ei mikään ilmeisesti voi tapahtua totuttuun tapaan.

Kyllä tänään tapahtui kaikkea kivaakin, kotimatka oli vain sen verran musertava kokemus, että se hetkellisesti sai kaiken raiteiltaan.
Löysin nimittäin taas opiskelumotivaationi ja muistin että ranska ja erityisesti kääntäminen on kivaa! Vaikka en uskaltautunutkaan vielä tulkkaamaan:SSS.
Kakkosperiodi on lähtenyt jostain syystä tosi kivuttomasti käyntiin, melkeinpä nautin koulusta tällä hetkellä. Ehkä odotukset vain olivat niin matalalla:D (pessimisti ei pety...)

Ai niin, mummu soitti ja sanos etten SAA lähteä ajamaan mihinkään (kesärenkaat alla nääs), joten nyt saankin nauttia perjantaina siitä ylellisyydestä, että valtion rautatiet kuljettaa mut Imatralle! Eicca saa seistä parkkipaikalle mun puolesta vaiks hamaan tappiin, mitäs hajos...