Lempikuukauteni alkoi, ja talvi on täällä, ainakin toistaiseksi.
Tänään
oli kylmä kuin mikä (Turun mittakaavassa:), kuivaa ja tuulista.
Päivällä hassun vaaleansinertävää valoa ja nyt illalla jouluinen
tunnelma, varsinkin kun söin Fazerin sinistä pitkästä aikaa. Ulos oli
kiva mennä, kun sai pynttäytyä kaikkiin mahdollisiin talvitamineisiin,
kietoutua paksuun kaulahuiviin ja laittaa Sverige-pipon päähän.
Koulussakin
menee hyvin, saan kiitosta, joskin se usein tuntuu
ansaitsemattomalta... Jonkinlainen syysväsymys kuitenkin nostaa päätään,
tai en tiedä mikä lie on, ei välttämättä liity vuodenaikaan lainkaan.
Väsyttää, mutta en osaa nukkua, mikään ei innosta erityisemmin, ruoka ei
maistu, tuntuu kuin olisin eristyksissä kaikista eikä mitään tapahdu.
Lisäksi
tuntuu kuin tukahduttaisin vähäisetkin ihmissuhteeni ripustautumalla ja
vaatimalla liikaa. Ihan-sama-en-jaksa-nyt-ajatella...
Äh, ihan
tyhmää ja epäreilua valittaa täällä, melkein tekisi mieli ottaa tuo
pois. Ei mulla OIKEASTI mene huonosti, jostain syystä vain aina löydän
asioista ensimmäisenä negatiiviset puolet. Kerjään sääliä, säälittävää.
Lyhyen laskutoimituksen jälkeen:
18 päivää jäljellä 18-vuotiaana
6 viikkoa ja 2 päivää Amerikkaan
7 viikkoa ja 3 päivää jouluun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti