Juna juna juna tsuku tsuku tsuu

TASAN, PIL:
2 viikkoa synttäreihin
6 viikkoa Amerikkaan
7 viikkoa jouluun !!!!!!

Olen viettänyt ihanan, väsyttävän viikonlopun Imatralla. (Yhteensä 11 tuntia junassa...)
Mummut oli laittaneet kilpaa ruokaa, ja kaikkea piti ahtaa itseensä ettei kenellekään tulisi paha mieli. "Mie kirjoitan siun äidille, et ethän sie syö mittään!" Tämä sen jälkeen kun olen kaksi tuntia aamiaisen jälkeen syönyt kahta eri lämmintä ruokaa, karjalan piirakoita, kakkua, munkkia ja piirakkaa. Eikä sitten mitään puhettakaan että saisin kävellä kahden kilometrin matkan toisesta mummulasta toiseen: "Siehän palellut kuoliaaks lapsraukka!" Totta se kyllä onkin, että tuolla idempänä oli KYLMÄ! Taino, ehkä miinus kahdeksan, mutta joka talvi ensimmäinen pakkanen kirpaisee pahiten.

Lauantaina minä, mummu ja Sami (mun setä) käytiin hautuumaalla sytyttämässä kynttilöitä sukulaisten, mm. mun kaiman (tai siis mää oon sen kaima) eli isin mummun Annan haudalla... Tai ne kyllä piti ensin kaivaa lumikinoksen alta esiin:). Siellä oli tosi hienon näköistä, kun oli pakkasta ja lunta isoina muumilaaksokinoksina hautakivien päällä, puut oli ihan huurteessa ja koivuissa oli vielä keltaiset lehdet:}}}.

En oikein päässyt oikeaan mummulatunnelmaan koko viikonlopun aikana, vaikka teinkin kaikkia oikeita asioita (katsoin Avaraa luontoa ja join Jaffaa, vaiks en edes tykkää siitä, söin mummun valkosipulisämpylöitä ja kävin aamulla Samin ja Marin kanssa Saimaan rannassa kävelemässä, ihailemassa huurteista maisemaa, nauramassa venäläisille turisteille ja tarpomassa polveen asti ylttävässä lumessa). Jotain vain puuttui. Oli kamalan hiljaista verrattuna siihen mökään, jonka meidän perhe saa yleensä aikaan. Yleensä äitillä ja isillä ja mummulla ja Samilla ja Marilla riittää puhuttavaa vaiks kuin paljon, me voidaan Vilin ja Simon kanssa riehua pihalla sydämmemme kyllyydestä, ja Sulo vouhkaa ympäri huushollia pudottaen aina ohimennessään jotain pöydältä... Nyt oli ihan ihmeellistä kun pystyi levittämään italiankirjat olohuoneen lattialle ilman että kukaan rojahti siihen päälle makaamaan ja läähättämään mukamas viattoman näköisenä. Odotan jo joulua niiiiiiiin paljon, etten meinaa nahoissani pysyä!!!:D

Junassa istuin lastenvaunussa arvolleni sopivasti. Me katsottiin Aladdin kaksi kertaa, ja mun edessä istuvat pojat irvisteli mulle koko matkan ajan ikkunan kautta. En saanut itsestäni irti niin paljon, että olisin irvistänyt takaisin... Pahin tapaus tuossa perheessä oli kuitenkin isä, joka muutaman oluen jälkeen halusi vuodattaa kaiken itsesäälinsä mun niskaani. Oli kuulemma kateellinen mulle, kun oon "18 ja kaikki vielä edessä". *hohhoi*
Oli ihanaa sitten vihdoin -yhden myöhästyneen ja yhden ylitäyteenahdetun junan jälkeen- saapua Turkuun ja huomata, että täällä sataa lunta! Tällä kertaa normaalisti, leijaillen, eikä myskyten niin kuin tiistaina...