Maaninen kausi

Ostin tänään myöhäissynttärilahjana The Crashin levyn. Oon kuunnellut sen ainakin neljä kertaa läpi, ja oon vaan leijunut koko päivän. Mun piti tehdä moniakin juttuja tänään, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että olen maailman paras jo siksi että jaksoin aamulla kahdeksalta raahautua kaatosateessa kouluun vapaaehtoiseen tulkkaustuutorointiin. Sieltä kaupunkiin ostamaan tuota levyä ja muistikirjaa. Siinä toinen asia, joka on tehnyt tästä päivästä erityisen kivan - sen lisäksi tietysti, että ei ollut pitkästä aikaa mitään erityistä tekemistä. Olen kai auttamaton materialisti... Muistikirjoissa vain on Sitä Jotain.

Mulla on ollut keskiviikosta asti maaninen kausi. Näitä tulee edelleen, vaikka luulin, että oon päässyt jo yli jonkin vaiheen elämässäni. Ei tämä oikeastaan ole yhtään hassumpaa välillä... Voisi kuvitella, että maanisuus olisi aina vain positiivista (ja siihen toiseen vaihtoehtoon verrattuna se onkin), mutta välillä voi olla aika rasittavaa muuttua yhdessä yössä zombista ikiliikkujaksi ja höpöttäjäksi. Tällä kertaa sain ainakin purettua energiaa loppukäännökseen ja olen myös ollut tavallista rauhallisempi, koska kahtena viime yönä oon nukkunut yhteensä häthätää ehkä kymmenen tuntia. Ja tietysti olen pysytellyt aika paljon omissa oloissani ja potenut (valvomisesta johtuvaa) armotonta päänsärkyä.

Oon päässyt kirjoittamisen makuun (muistikirja:D). Vapaapäivät on maailman parhaita.


Synttärit oli ja meni, olen onnellisesti yhdeksäntoista.
22 päivää Amerikkaan
29 päivää jouluun