Oon luvannut tänään palauttaa kaks
artikkelia ryhmätyötä varten ja ne olis aika lailla pakko tehä ennen
lounasta - sen jälkeen oon koko iltapäivän luennoilla (puol seiskaan,
yää), meen suoraan partiokokoukseen ja sieltä Kaisan luokse syömään...
Kiva päivä siis tiedossa :) Alkoikin hyvin, aurinko paistoi ja paljasti
vihdoin sumupilvien takaa vuoret, jotka olivat saaneet parin päivän
poissaolonsa aikana valkoisen huurrekuorrutuksen. Tellement joli!
***
Aika vauhdikas viikko jälleen takana. Laatuaikaa suomalaisten kanssa, ja hyvin suomalaista syyssäätä… Ostin talvitakin, kun vihdoin sain tarpeeksi jatkuvasta palelusta, ja italialainen Federica kysyi multa, miten voin palata enää Suomeen. Täällä on kuitenkin vielä lähemmäs kymmenen astetta lämmintä päivisin, eli ei ihan varsinaisesti talvista, mutta en kuitenkaan viitsi vapaaehtoisesti palella. Ehkä mua ei vain ole tarkoitettu elämään niin arktisissa oloissa ;)
Perjantaina saapui Carina. Se oli liian fiksu ja osasi hypätä pois jo kampuksen asemalla, kun taas mä olin mennyt vastaan Grenoblen keskusrautatieasemalle… Pieniä alkuvaikeuksia siis, mutta löydettiin kuitenkin lopulta toisemme! Ensimmäinen projekti oli ruoan ostaminen illan Suomi-illallista varten (no oikeastaan kai pitäisi sanoa ehkä Ruotsi-illallinen, kiitos vain Ikea…). Kaupungista tarttui mukaan ranskalaisvahvistuksiksi juustoja, viiniä ja tuoretta patonkia, mutta illan menu oli kuitenkin hyvin perinteisen pohjoismainen: lihapullia, muusia, pipareita ja glögiä :)
Ennen varsinaista ruoanlaittoa jynssättiin Carinan kanssa puolet keittiöstä edes suunnilleen käyttökelpoiseen kuntoon. Aamulla olin törmännyt hyvin tuohtuneeseen siivojatätiin, joka oikean syyllisen puutteessa kaatoi tuohtumuksensa mun niskaan. Keittiö oli suoraan sanottuna ihan järkyttävässä kunnossa, kiitos mun englantilaisten naapureiden, joilta oli lähtenyt mopo keulimaan oluen, pöytäjalkapallon ja jostain syystä myös ketsupin kanssa. Tätä viimeksimainittua oli ruiskuteltu pitkin huonetta seiniin, lattioihin ja ruoanlaittotasoille… KIITOS!
Kaisa ja Saku (joka saapui Grenobleen keskiviikkona) liittyivät iloiseen seurueeseen kahdeksan maissa – sitä ennen joukkoon oli jo ehtinyt soluttautua kiinalais-amerikkalais-englantilais-ruot
Illan aikana käytiin Tord Boyaux’ssa (joka ristittiin ääntämisvaikeuksien vuoksi uudelleen törppöjööksi), missä ensimmäisen viinipullon jälkeen oli sitten hiukan kommunikointivaikeuksia tarjoilijan kanssa. Se kai luuli että me ollaan lähdössä (???) ja seurauksena oli, että talo tarjosi seuraavan pullon. Ei valittamista, vaikkei me ihan vielä oltukaan mihinkään menossa!
Jossain vaiheessa ulostauduttiin tarkoituksena tutustua johonkin toiseenkin korttelin pikkubaareista, ja törmättiin kätevästi kadulla Maximeen ja sen kavereihin ja totta kai liityttiin niiden seurueeseen :) Kahden baarin jälkeen todettiin että (jälleen kerran) viimeinen ratikka on jo mennyt, mutta onneksi saatiin kyyti kampukselle… Mä nukuin kotimatkan Maximen olkapäätä ja Carina mun olkapäätä vasten.
Seuraavana päivänä shoppailimme miesten- ja ihan vähän myös naistenvaatekaupoissa. Tai no, mä lähettelin tekstiviestejä ravintolan varausta varten ja Carina valikoi noin tunnin verran paitoja veljilleen. Mutta jotenkin mullekin kyllä tarttui matkaan taas ties mitä :S Niin ja maistettiin vihdoin churroseja, jotka on kummallisuudessaan poltelleet mua jo pitkään. Sokeroituja, rasvassa uppopaistettuja taikinapötköjä, jotka maistuivat itse asiassa ihan munkilta. Nam!
George on jalkautunut Grenoblen katukuvaan…
Illalla vähän jännitti miten meidän syömisen kanssa käy, kun Maxime ei ollut kovasta yrityksestä huolimatta saanut tehtyä pöytävarausta yhteenkään Grenoblen fondue-paikoista. Lähdettiin vähän ennen kahdeksaa palloilemaan kaupunkiin, mutta saatiin sitten kuitenkin todeta että kaikki paikat on tupaten täynnä. Ratkaisu ongelmaan: ota aperitiivi, älä ressaa, myöhemmin sit!
Ensimmäisessä aperitiivipaikassa oli söpö vessa, hyviä juustoja ja meidän lisäksi vain yksi seurue ruotsalaisia, eli aika rauhallista. Seuraava aperitiivipaikka oli täpötäynnä ja siellä Maxime tilasi pöydän täyteen shotteja, sillä seurauksella että melkein myöhästyttiin puoli yhdentoista pöytävarauksestamme (tai siis myöhästyttiinkin mutta ei niin paljon etteikö vielä olisi päässyt sisään :D)
Killer, Baiser de diable ja mitä niitä muita olikaan…
Fondue-paikka oli ehkä maailman söpöin, värikkäät leipäkorit roikkuivat katosta ja vaikka paikka olikin täynnä, tunnelma oli lähinnä kotoisa. Tilattiin yksi perinteinen juustofondue sekä listalta suoraan silmille hypännyt suklaafondue. Taivaallisen hyvää, ja, niin kuin Carina osuvasti huomautti, energiaa tästä ateriasta olisi riittänyt maratonin juoksemista varten…
Ei juostu sunnuntaina maratonia, mutta käytiin sentään torilla ja noustiin Bastillelle. Kylläkin köysiradalla, mikä oli myrskyisästä tuulesta johtuen ainakin mulle erittäin hermojaraastava kokemus – olin ihan varma että nyt vihdoin tapahtuu se, mitä ei ennen ole käynyt, ja pallukat tippuu alas pitkin vuorenrinnettä ja me kuollaan kaikki. Selvittiin kuitenkin hengissä ja alas laskeuduttiin turvallisesti jalan…
Hatusta kiinni, ettei tuuli vie!
Alkuviikon olen taas yrittänyt toipua viikonlopusta sekä sopeutua ensinnäkin sunnuntai-illan myrskyn jälkeen entisestään kylmentyneeseen ilmaan ja siihen tosiasiaan, että joululomaan on enää kolme viikkoa. Pian oon Suomessa ja sitä ennen pitäisi ehkä vähän panostaa joihinkin koulujuttuihin (…) ja ostaa tuliaisia yms. Kääks :/
***
Aika vauhdikas viikko jälleen takana. Laatuaikaa suomalaisten kanssa, ja hyvin suomalaista syyssäätä… Ostin talvitakin, kun vihdoin sain tarpeeksi jatkuvasta palelusta, ja italialainen Federica kysyi multa, miten voin palata enää Suomeen. Täällä on kuitenkin vielä lähemmäs kymmenen astetta lämmintä päivisin, eli ei ihan varsinaisesti talvista, mutta en kuitenkaan viitsi vapaaehtoisesti palella. Ehkä mua ei vain ole tarkoitettu elämään niin arktisissa oloissa ;)
Perjantaina saapui Carina. Se oli liian fiksu ja osasi hypätä pois jo kampuksen asemalla, kun taas mä olin mennyt vastaan Grenoblen keskusrautatieasemalle… Pieniä alkuvaikeuksia siis, mutta löydettiin kuitenkin lopulta toisemme! Ensimmäinen projekti oli ruoan ostaminen illan Suomi-illallista varten (no oikeastaan kai pitäisi sanoa ehkä Ruotsi-illallinen, kiitos vain Ikea…). Kaupungista tarttui mukaan ranskalaisvahvistuksiksi juustoja, viiniä ja tuoretta patonkia, mutta illan menu oli kuitenkin hyvin perinteisen pohjoismainen: lihapullia, muusia, pipareita ja glögiä :)
Ennen varsinaista ruoanlaittoa jynssättiin Carinan kanssa puolet keittiöstä edes suunnilleen käyttökelpoiseen kuntoon. Aamulla olin törmännyt hyvin tuohtuneeseen siivojatätiin, joka oikean syyllisen puutteessa kaatoi tuohtumuksensa mun niskaan. Keittiö oli suoraan sanottuna ihan järkyttävässä kunnossa, kiitos mun englantilaisten naapureiden, joilta oli lähtenyt mopo keulimaan oluen, pöytäjalkapallon ja jostain syystä myös ketsupin kanssa. Tätä viimeksimainittua oli ruiskuteltu pitkin huonetta seiniin, lattioihin ja ruoanlaittotasoille… KIITOS!
Kaisa ja Saku (joka saapui Grenobleen keskiviikkona) liittyivät iloiseen seurueeseen kahdeksan maissa – sitä ennen joukkoon oli jo ehtinyt soluttautua kiinalais-amerikkalais-englantilais-ruot
Illan aikana käytiin Tord Boyaux’ssa (joka ristittiin ääntämisvaikeuksien vuoksi uudelleen törppöjööksi), missä ensimmäisen viinipullon jälkeen oli sitten hiukan kommunikointivaikeuksia tarjoilijan kanssa. Se kai luuli että me ollaan lähdössä (???) ja seurauksena oli, että talo tarjosi seuraavan pullon. Ei valittamista, vaikkei me ihan vielä oltukaan mihinkään menossa!
Jossain vaiheessa ulostauduttiin tarkoituksena tutustua johonkin toiseenkin korttelin pikkubaareista, ja törmättiin kätevästi kadulla Maximeen ja sen kavereihin ja totta kai liityttiin niiden seurueeseen :) Kahden baarin jälkeen todettiin että (jälleen kerran) viimeinen ratikka on jo mennyt, mutta onneksi saatiin kyyti kampukselle… Mä nukuin kotimatkan Maximen olkapäätä ja Carina mun olkapäätä vasten.
Seuraavana päivänä shoppailimme miesten- ja ihan vähän myös naistenvaatekaupoissa. Tai no, mä lähettelin tekstiviestejä ravintolan varausta varten ja Carina valikoi noin tunnin verran paitoja veljilleen. Mutta jotenkin mullekin kyllä tarttui matkaan taas ties mitä :S Niin ja maistettiin vihdoin churroseja, jotka on kummallisuudessaan poltelleet mua jo pitkään. Sokeroituja, rasvassa uppopaistettuja taikinapötköjä, jotka maistuivat itse asiassa ihan munkilta. Nam!
George on jalkautunut Grenoblen katukuvaan…
Illalla vähän jännitti miten meidän syömisen kanssa käy, kun Maxime ei ollut kovasta yrityksestä huolimatta saanut tehtyä pöytävarausta yhteenkään Grenoblen fondue-paikoista. Lähdettiin vähän ennen kahdeksaa palloilemaan kaupunkiin, mutta saatiin sitten kuitenkin todeta että kaikki paikat on tupaten täynnä. Ratkaisu ongelmaan: ota aperitiivi, älä ressaa, myöhemmin sit!
Ensimmäisessä aperitiivipaikassa oli söpö vessa, hyviä juustoja ja meidän lisäksi vain yksi seurue ruotsalaisia, eli aika rauhallista. Seuraava aperitiivipaikka oli täpötäynnä ja siellä Maxime tilasi pöydän täyteen shotteja, sillä seurauksella että melkein myöhästyttiin puoli yhdentoista pöytävarauksestamme (tai siis myöhästyttiinkin mutta ei niin paljon etteikö vielä olisi päässyt sisään :D)
Killer, Baiser de diable ja mitä niitä muita olikaan…
Fondue-paikka oli ehkä maailman söpöin, värikkäät leipäkorit roikkuivat katosta ja vaikka paikka olikin täynnä, tunnelma oli lähinnä kotoisa. Tilattiin yksi perinteinen juustofondue sekä listalta suoraan silmille hypännyt suklaafondue. Taivaallisen hyvää, ja, niin kuin Carina osuvasti huomautti, energiaa tästä ateriasta olisi riittänyt maratonin juoksemista varten…
Ei juostu sunnuntaina maratonia, mutta käytiin sentään torilla ja noustiin Bastillelle. Kylläkin köysiradalla, mikä oli myrskyisästä tuulesta johtuen ainakin mulle erittäin hermojaraastava kokemus – olin ihan varma että nyt vihdoin tapahtuu se, mitä ei ennen ole käynyt, ja pallukat tippuu alas pitkin vuorenrinnettä ja me kuollaan kaikki. Selvittiin kuitenkin hengissä ja alas laskeuduttiin turvallisesti jalan…
Hatusta kiinni, ettei tuuli vie!
Alkuviikon olen taas yrittänyt toipua viikonlopusta sekä sopeutua ensinnäkin sunnuntai-illan myrskyn jälkeen entisestään kylmentyneeseen ilmaan ja siihen tosiasiaan, että joululomaan on enää kolme viikkoa. Pian oon Suomessa ja sitä ennen pitäisi ehkä vähän panostaa joihinkin koulujuttuihin (…) ja ostaa tuliaisia yms. Kääks :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti