Loma

Selvisin hengissä Suomeen. Selvisin Pariisin lumimyräkästä sekaantuneesta liikenteestä, parin tunnin vessattomasta odottelusta lentokentällä, myöhästyneestä lennosta, hyisestä seisoskelusta Helsinki-Vantaan bussipysäkillä yhdentoista jälkeen illalla ja jopa siitä tuskastuttavasta bussimatkasta, joka ei tuntunut koskaan loppuvan. Lopulta olin Tampereella ja tuijottelin silmät väsymyksestä seisovina pakkasöistä kotikaupunkiani taksin ikkunasta yrittäen ymmärtää että olen todellakin täällä. Että viimeiset kolme kuukautta olivat ja menivät, ihan liian nopeasti. Oma elämä ja Suomi ja suomi tuntuvat yhtä aikaa ihan itsestäänselvyyksiltä mutta myös todella kummallisilta ja epätodellisilta. Sopeutuminen kodin tasaisen tylsistyttävään arkeen on ollut se ainoa asia paluussa, josta en ihan vielä ole selvinnyt.

Äiti oli vastaanottamassa väsynyttä matkaajaa, lähinnä koska se halusi heti (kahdelta yöllä siis) esitellä täysin remontoidun keskikerroksen. Kieltämättä täällä on tyylikästä, mutta siinä kohtaa kiinnosti enemmän kuuma glögi ja äitiltä lainattu yöpuku. (Matkalaukku tuli niin hurjan täyteen lahjoja ja muita tuliaisia, etten saanut omia vaatteita mahtumaan kuin muutamat alushousut ja sukat...) Sain myös kuulla, että mulla on seuraavana aamuna kampaaja. Täydellinen ajoitus :D

Kömmin siskon huoneeseen pedattuun vuodesohvaan, ja odotin nukahtavani silmänräpäyksessä, mutta pyörin kuitenkin jonkin aikaa miettimässä kaoottista päivääni... Aamulla mun huoneeseen majoittunut mummu herätti mut vienosti laulamalla - onneksi, koska kampaaja-aika oli jo tunnin päästä tästä. En myöhästynyt kuin viisi minuuttia, ja oli oikein antoisaa selostaa syksyn tapahtumat kampaajalleni. Siis käsitättekö, voin puhua suomea, ja kyllä sitten puhuinkin, silmät ja suut täyteen ja söin samalla geisha-suklaata. Kampaaja kysyi suunnilleen heti ensimmäisenä, ilmeisesti ihan vitsinä, että löytyikö sieltä heilaa matkaan. Hmm...

Loma on sujunut lähinnä kotona mähöillen. Kavereita kävi kylässä, autoin mummua hermojeni mukaan joulusähläyksessä ja yritin olla ahdistumatta isossa tyhjässä talossa kun muilla oli omat menonsa. Oon katsonut elokuvia, lukenut vissiin kolme romaania tähän mennessä ja ikävöinyt Ranskaan. Kylpenyt kylpytynnyrissä (kamala sana jos saan huomauttaa), SAUNONUT sydämeni kyllyydestä, nauttinut talvisäistä - siis ihan todella, lunta on ja tulee vain tasaisella syötöllä lisää, mikä ei varmaan kenellekään lukijoista ole mikään uutinen mutta mulle tällä hetkellä todellista eksotiikkaa. Samoin kuin yli kymmenen asteen pakkaset... Oon saanut Ranskasta tiedotteita, että siellä on lämmintä +10.

Mutta vaikka loma onkin ollut ihan kiva ja tuli ehdottomasti tarpeeseen, oon koko ajan ollut mielessäni kiitollinen ettei mun vielä tarvi jäädä tänne. Tunnen itseni hyvin epäkiitolliseksi, mutta tuntuu etten ole vielä ehtinyt nähdä yhtään mitään, että Ranskaan tutustuminen on vasta alkutekijöissä. Lisäksi tunsin jo Charles de Gaullella saavani allergista ihottumaa kun kuuntelin muiden lennolle tulevien suomalaisten keskustelua. Olin ehtinyt unohtaa miten kauheita suomalaiset on päivittelemään ja marisemaan kaikesta turhasta (tai ehkä ranskalaisetkin on, ja mä en vain ymmärrä niiden puhetta niin hyvin, mutta sitä parempi mulle...).

Vielä on kuitenkin pari lomapäivää jäljellä. Puolitoistavuotiaat serkkuni vanhempineen tulevat ylihuomenna kylään, ja torstaina mä pakenen tätä seurakuntaa Turkuun ottamaan uuden vuoden ja vuosikymmenen vastaan kavereiden kanssa siellä :)