Muutto takana. Olo on krapulainen, täysin riippumatta nautitun (tai
nauttimattoman) alkoholin määrästä. Luulen että se johtuu liian
pehmeästä, joka liikkeestä vellovasta patjasta. Tai ehkä jääkaapin
äänistä, tai ihan tutusta herätyskellon raksutuksesta, joka kuitenkin
ensimmäisenä yönä kuului korviini tip-tip-tippuvana hanana.
Asunto tuntuu kuitenkin kodikkaalta, heti alusta asti. Viis siitä, että
jouduin vetämään kymmenen metriä antennijohtoa voidakseni katsoa
telkkaria. Tai käärimään pesukoneen pakkausmuoviin vesivahinkojen
välttämiseksi. Tai teippaamaan jääkaapin oven kiinni tai keittämään
kahvit oman huoneen lattialla kun keittiön ainoa pistoke on sökönä. Ei
se haittaa, kun hyllyissä on iloiset oranssit hyllypaperit ja keittiössä
oikea pöytä, huoneissa turvallinen vanhan kerrostalon tuoksu!
Paljon vaikeampaa on puolestaan orientoituminen paikanvaihdokseen.
Toistelen itselleni päivittäin faktoja. Olen nyt täällä. Ainakin
seuraavat kaksi vuotta. Opinnot pitää hoitaa loppuun... Pää on kuitenkin
jo siirtynyt opintojen suunnittelusta niiden jälkeiseen aikaan, mihin
sitten, mitä kaikkia mahdollisuuksia... Lukujärjestys muodostuu täysin
hasardilla, vaikka juuri nyt pitäisi jaksaa pohtia mitkä kurssit täytyy
suorittaa että valmistuminen ja gradu olisivat seuraavana vuonna
mahdollisia. Yhtä aikaa intoilen uusien jännien kurssien, kuten vaikka
venäjän alkeiden kanssa, toisaalta taas haluaisin vain saada
opintokokonaisuudet kasaan ja paperit käteen. Pääsisi pois...
Yritän keskittyä tähän hetkeen. Siihen että ulkona paistaa aurinko
vaikka juuri äsken satoi kaatamalla, ja siihen että vielä ainakin pari
viikkoa monsieur on laittamassa mulle iltaruokaa ja pelaamassa
yömyöhällä junapeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti