torstai 2. syyskuuta 2010

Pyörällä päästä

Muutto takana. Olo on krapulainen, täysin riippumatta nautitun (tai nauttimattoman) alkoholin määrästä. Luulen että se johtuu liian pehmeästä, joka liikkeestä vellovasta patjasta. Tai ehkä jääkaapin äänistä, tai ihan tutusta herätyskellon raksutuksesta, joka kuitenkin ensimmäisenä yönä kuului korviini tip-tip-tippuvana hanana.

Asunto tuntuu kuitenkin kodikkaalta, heti alusta asti. Viis siitä, että jouduin vetämään kymmenen metriä antennijohtoa voidakseni katsoa telkkaria. Tai käärimään pesukoneen pakkausmuoviin vesivahinkojen välttämiseksi. Tai teippaamaan jääkaapin oven kiinni tai keittämään kahvit oman huoneen lattialla kun keittiön ainoa pistoke on sökönä. Ei se haittaa, kun hyllyissä on iloiset oranssit hyllypaperit ja keittiössä oikea pöytä, huoneissa turvallinen vanhan kerrostalon tuoksu!

Paljon vaikeampaa on puolestaan orientoituminen paikanvaihdokseen. Toistelen itselleni päivittäin faktoja. Olen nyt täällä. Ainakin seuraavat kaksi vuotta. Opinnot pitää hoitaa loppuun... Pää on kuitenkin jo siirtynyt opintojen suunnittelusta niiden jälkeiseen aikaan, mihin sitten, mitä kaikkia mahdollisuuksia... Lukujärjestys muodostuu täysin hasardilla, vaikka juuri nyt pitäisi jaksaa pohtia mitkä kurssit täytyy suorittaa että valmistuminen ja gradu olisivat seuraavana vuonna mahdollisia. Yhtä aikaa intoilen uusien jännien kurssien, kuten vaikka venäjän alkeiden kanssa, toisaalta taas haluaisin vain saada opintokokonaisuudet kasaan ja paperit käteen. Pääsisi pois...

Yritän keskittyä tähän hetkeen. Siihen että ulkona paistaa aurinko vaikka juuri äsken satoi kaatamalla, ja siihen että vielä ainakin pari viikkoa monsieur on laittamassa mulle iltaruokaa ja pelaamassa yömyöhällä junapeliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti