Sunnuntai

Aika mainio päivä. Eilinen meni munien pitelemiseksi, niin kuin eräs entinen työkaveri varmaan kuvailisi. Pääsin ulos asunnosta ensimmäisen kerran seitsemältä illalla, kun huomattiin että aamulla varattu saunavuoro olikin perjantaille ja samalle illalle oli enää yhdeksän vuoro. Sattuuhan sitä... Raitis tuuli tuntuikin yllättävän hyvältä eikä aurinkokaan (ai mikä se on?) niin kauheasti sattunut silmiin!

Mutta takaisin siis tähän mainoon sunnuntaihin. Aamusta heti päätettiin lähteä ulos, olihan se eilen niin virkistävä kokemus. Suunnattiin kirjastoon lukemaan päivän lehdet, olo oli heti huomattavan kulturelli ja sivistynyt. Seuraava etappi, kahvila, ei enää ollutkaan niin sivistynyt. Tai siis kahvila itsessään varmaan oli, muttei meidän kahden toiminta... Viereiseen pöytään jääneet herkullisen näköiset (ja herrrrrkullisiksi todistetut!) kakunpalat katosivat nopeasti kahteen herkunnälkäiseen suuhun heti kun muiden kahvittelijoiden katseet välttivät. Päivän hyvä työ tehty, pelastettiin paljon hyviä raaka-aineita ja vaivannäköä päätymästä roskiin!

Parin tunnin tuulisessa ja kosteahkonharmaassa Turussa kävellen ja pyöräillen palloilu sai vatsat kurnimaan kakkutankkauksesta huolimatta, ja päädyttiin maistelemaan tapaksia espanjalaisravintolaan. Vatsat pullollaan ilmakuivattua kinkkua, oliiveja, chorizoa, katkarapuja ja muita namipaloja kömmittiin vihdoin iltapäiväunille kotona. Kämppis oli jo ehtinyt hätääntyä, kun me kaksi vakiohuonekalua olimme kadonneet (siis hei, kyl mekin sentään joskus poistutaan kämpästä!). Hätäännyksen aihe taisi kuitenkin olla se, että meidän kengät olivat nököttäneet kiltisti koko päivän eteisessä omistajieen seikkailuista tietämättöminä. Me kun oltiin kaivettu ihan pyhäkengät jalkaan kaapin perältä! Kun kerran viikossa ulos lähdetään ni se tehdään sitten tyylillä...

Illalla jysäyttelin vielä yliopiston liikuntasalin lattiaa capoeira-kärrynpyörien merkeissä, ja hyvä fiilis huipentui kahteen perättäiseen Maximen rökittämiseen junapelissä!