Aina sama juttu. Yritän pysyä Maximen
vauhdissa mukana, vaikka oikeasti olen laiskanpulskea kotikissa, joka
tykkäisi makoilla auringonläikässä jäseniään venyttelemässä harvoina
vapaahetkinään. Olen alkanut kaivata lepoa ja rauhaa jatkuvan kokemisen
ja tekemisen keskellä. Maximella on kuitenkin kiire tehdä kaikkea
erilaista ja jännittävää, kun nyt täällä suuressa maailmassa vihdoin
ollaan. Yritän rauhoitella sitä ja muistuttaa, että ei ehkä olla ihan
heti lähdössä pois täältä ja vaikka onkin hyvä muistaa tehdä asioita nyt
eikä vasta joskus hämärässä tulevaisuudessa, ehdimme silti varmasti
kokea kaiken kokemisen arvoisen Brysselissä, vaikka välillä
vietettäisiinkin viikonloppua ihan vain makoillen. Koska minä en muuten
jaksa.
En oikein tajua, missä välissä mun pitäisi arkena ehtiä tehdä jotain muuta kuin töitä ja kotitöitä. Tai ehdin kyllä iltaisin useimmiten vähän rentoutumaankin ja lukemaan kirjoja, mutta esimerkiksi ruokaostoksien tekeminen, kaupungissa käyminen, urheilu tai sosiaalisen elämän ylläpitäminen tuntuvat mahdottomilta mahduttaa tähän yhtälöön. Sitten jos viikonloppuna pitää ryntäillä päättömästi retkeilemään ja nähtävyyksiä katsomaan, en oikeasti ehdi tehdä kaikkea sitä, minkä mielenrauhani vaatii. Kuten imuroimaan. Tai makoilemaan sohvalla tuijottaen kattoa…
Käymme aika ajoin keskustelua siitä, miksi aina pitää mennä isoon ruokakauppaan lauantaina. Maximen mielestä se on tyhmää ajanhukkaa ja se aina varoittaa mua, ettei sinne sitten jäädä kahdeksi tunniksi. Mutta kuitenkin on päästävä automarkettiin, kun muualta ei saa hyvää leipää eikä hyvää olutta eikä sitä ja tätä. Minkä minä sille voin, ettei parin jalkapallostadionin kokoista kauppaa ole mahdollista kiertää samassa vartissa, joka lähi-Delhaizessa kuluu parin päivän ruokaostosten haalimiseen. Suuri mysteeri on myös se, että vaikka isosta kaupasta rahdataan melkein satasen edestä ruokaa, ei siitä saa valmistettua kuin yhden aterian. Sitten pitää jo kirmata Delhaizeen hakemaan täydennystä. Sisäinen marttani repii hiuksiaan ja polkee jalkaa aina näissä tilanteissa!
Ongelma on siis seuraava: olemme molemmat kokopäivätöissä, lähdemme kotoa kahdeksan maissa ja palaamme aikaisintaan puoli kuuden (minä) tai kuuden maissa (Maxime), joskus myöhemminkin. Tämän jälkeen pitää jaksaa käydä kaupassa, tehdä ruokaa, tiskata, imuroida, siivota kissan hiekkalaatikko, käydä pesulassa, ripustaa pyykkiä, viikata pyykkiä, silittää kauluspaitoja jne. Ei tietenkään kaikkea joka päivä, mutta ihan joka viikko kaikki näistä pitää tehdä ainakin kerran, eikä päivät tunnu riittävän. Ja vaikka meillä onkin periaatteessa vuoroviikot ruoanlaitossa, mikä tasaa tehtävien kasautumista, mun mielestä tuntuu silti epäreilulta, että Maximen ruoanlaittoviikolla minä teen (ihan vähän liioitellen) kaiken muun ehkä pesulareissuja lukuun ottamatta, ja omalla ruoanlaittoviikollani teen yhä kaiken muun. Imuroinnin sentään saan yleensä sysättyä M:lle näinä viikkoina, mutta esimerkiksi sängyn petaaminen on aivan ylivoimaista boheemille ranskiksellemme. “Mä annan sen vain tuulettua… siihen asti, että käydään taas nukkumaan.”
Mua harmittaa olla “äiti”, joka komentaa viemään roskat ja petaamaan pedin, mutta sitten toisaalta jos en sitä tee, päädyn itse aina hommiin. Ja sitten nurisen kuvitelluille kuulijoilleni elämän epäreiluutta ja olen pahalla tuulella heti aamusta.
Jotain pitäisi varmaan tehdä, jotta saataisiin vähän järkeistettyä tätä arjen logistiikkaamme ja saisin vähän aikaa raivattua pelkälle mähöttämiselle. Ateriat olisi hyvä suunnitella, jotta voitaisiin yhdellä kauppareissulla ostaa kaikki arjen aterioihin tarvittava, jolloin säästyisi paitsi rahaa myös aikaa. Keittiön siistimisen voisin tehdä aamulla sen sijaan että rynnistän työpaikalle aina vartin etuajassa (jotta ehdin facebookata ja lukea blogeja hetken rauhassa). Näin illalla voi aloittaa ruoanlaiton ja muut askareet kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä! Kotitöiden tasaamiseen olen napannut vinkin lastenhoito-ohjelmista: annan M:n valita haluaako hän esim. tiskata vai imuroida, laittaa ruokaa vai käydä pesulassa, viedä roskat vai pedata pedin. Näin syntyy illuusio vapaasta valinnasta, muahhahhaaa :D Koska mulle on sinänsä aika sama, mitä joudun tekemään, kunhan työnjako tuntuu reilulta. En erityisemmin vihaa mitään kotitöitä, ainoastaan niihin ryhtyminen on aina yhtä rankkaa.
MUTTA. Kaipaan vinkkejä, miten onnistuisin tehostamaan tätä ruljanssia jotta edes joskus ehtisin viettää kotityötöntä iltaa tai jopa viikonloppua… Kaikkein eniten harmittaa ehkä juuri se, että viikonloppuisin haluaisin (ja erityisesti Maxime haluaisi) olla ihan rauhassa, mutta kaikki viikon aikana kasautuneet tekemättömät kotityöt on saatava kuitenkin tehtyä. Joten aloitan lauantain yleensä suursiivouksella sekä isossa kaupassa käymisellä… Rentoutuminen (ja mahdollisesti myös vahvahko gin tonic) tulee aina tämän jälkimmäisen suorituksen jälkeen erittäin tarpeeseen!
Kuvat viime sunnuntain harharetkeltä Etterbeekissä.
En oikein tajua, missä välissä mun pitäisi arkena ehtiä tehdä jotain muuta kuin töitä ja kotitöitä. Tai ehdin kyllä iltaisin useimmiten vähän rentoutumaankin ja lukemaan kirjoja, mutta esimerkiksi ruokaostoksien tekeminen, kaupungissa käyminen, urheilu tai sosiaalisen elämän ylläpitäminen tuntuvat mahdottomilta mahduttaa tähän yhtälöön. Sitten jos viikonloppuna pitää ryntäillä päättömästi retkeilemään ja nähtävyyksiä katsomaan, en oikeasti ehdi tehdä kaikkea sitä, minkä mielenrauhani vaatii. Kuten imuroimaan. Tai makoilemaan sohvalla tuijottaen kattoa…
Käymme aika ajoin keskustelua siitä, miksi aina pitää mennä isoon ruokakauppaan lauantaina. Maximen mielestä se on tyhmää ajanhukkaa ja se aina varoittaa mua, ettei sinne sitten jäädä kahdeksi tunniksi. Mutta kuitenkin on päästävä automarkettiin, kun muualta ei saa hyvää leipää eikä hyvää olutta eikä sitä ja tätä. Minkä minä sille voin, ettei parin jalkapallostadionin kokoista kauppaa ole mahdollista kiertää samassa vartissa, joka lähi-Delhaizessa kuluu parin päivän ruokaostosten haalimiseen. Suuri mysteeri on myös se, että vaikka isosta kaupasta rahdataan melkein satasen edestä ruokaa, ei siitä saa valmistettua kuin yhden aterian. Sitten pitää jo kirmata Delhaizeen hakemaan täydennystä. Sisäinen marttani repii hiuksiaan ja polkee jalkaa aina näissä tilanteissa!
Ongelma on siis seuraava: olemme molemmat kokopäivätöissä, lähdemme kotoa kahdeksan maissa ja palaamme aikaisintaan puoli kuuden (minä) tai kuuden maissa (Maxime), joskus myöhemminkin. Tämän jälkeen pitää jaksaa käydä kaupassa, tehdä ruokaa, tiskata, imuroida, siivota kissan hiekkalaatikko, käydä pesulassa, ripustaa pyykkiä, viikata pyykkiä, silittää kauluspaitoja jne. Ei tietenkään kaikkea joka päivä, mutta ihan joka viikko kaikki näistä pitää tehdä ainakin kerran, eikä päivät tunnu riittävän. Ja vaikka meillä onkin periaatteessa vuoroviikot ruoanlaitossa, mikä tasaa tehtävien kasautumista, mun mielestä tuntuu silti epäreilulta, että Maximen ruoanlaittoviikolla minä teen (ihan vähän liioitellen) kaiken muun ehkä pesulareissuja lukuun ottamatta, ja omalla ruoanlaittoviikollani teen yhä kaiken muun. Imuroinnin sentään saan yleensä sysättyä M:lle näinä viikkoina, mutta esimerkiksi sängyn petaaminen on aivan ylivoimaista boheemille ranskiksellemme. “Mä annan sen vain tuulettua… siihen asti, että käydään taas nukkumaan.”
Mua harmittaa olla “äiti”, joka komentaa viemään roskat ja petaamaan pedin, mutta sitten toisaalta jos en sitä tee, päädyn itse aina hommiin. Ja sitten nurisen kuvitelluille kuulijoilleni elämän epäreiluutta ja olen pahalla tuulella heti aamusta.
Jotain pitäisi varmaan tehdä, jotta saataisiin vähän järkeistettyä tätä arjen logistiikkaamme ja saisin vähän aikaa raivattua pelkälle mähöttämiselle. Ateriat olisi hyvä suunnitella, jotta voitaisiin yhdellä kauppareissulla ostaa kaikki arjen aterioihin tarvittava, jolloin säästyisi paitsi rahaa myös aikaa. Keittiön siistimisen voisin tehdä aamulla sen sijaan että rynnistän työpaikalle aina vartin etuajassa (jotta ehdin facebookata ja lukea blogeja hetken rauhassa). Näin illalla voi aloittaa ruoanlaiton ja muut askareet kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä! Kotitöiden tasaamiseen olen napannut vinkin lastenhoito-ohjelmista: annan M:n valita haluaako hän esim. tiskata vai imuroida, laittaa ruokaa vai käydä pesulassa, viedä roskat vai pedata pedin. Näin syntyy illuusio vapaasta valinnasta, muahhahhaaa :D Koska mulle on sinänsä aika sama, mitä joudun tekemään, kunhan työnjako tuntuu reilulta. En erityisemmin vihaa mitään kotitöitä, ainoastaan niihin ryhtyminen on aina yhtä rankkaa.
MUTTA. Kaipaan vinkkejä, miten onnistuisin tehostamaan tätä ruljanssia jotta edes joskus ehtisin viettää kotityötöntä iltaa tai jopa viikonloppua… Kaikkein eniten harmittaa ehkä juuri se, että viikonloppuisin haluaisin (ja erityisesti Maxime haluaisi) olla ihan rauhassa, mutta kaikki viikon aikana kasautuneet tekemättömät kotityöt on saatava kuitenkin tehtyä. Joten aloitan lauantain yleensä suursiivouksella sekä isossa kaupassa käymisellä… Rentoutuminen (ja mahdollisesti myös vahvahko gin tonic) tulee aina tämän jälkimmäisen suorituksen jälkeen erittäin tarpeeseen!
Kuvat viime sunnuntain harharetkeltä Etterbeekissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti