Saamattomuutta

Tällä viikolla on loma. Maximella ainakin. Se lähti viikoksi hummailemaan Etelä-Ranskaan, kavereita tapaamaan, meren rannalla makoilemaan ja viinifestareita koluamaan. Minä sen sijaan istun töissä, huomennakin torstainakin, vaikka täällä vietetään vietettiin pyhäpäivää.

Töissä on jotenkin niin loputtoman vähän tekemistä (sähköpostin tosin voisi kuulemma siivota........), etten saa sitä vähääkään aikaan. Tuijottelen ruutua lasittunein silmin, jumitun blogeihin ja tylsistyn totaalisesti. Tässähän olisi nyt aikaa suunnitella syksyn aktiviteetteja tai vaikka lukea romaania, mutta en vaan saa aikaan. Mitään.

Tämä ulottuu kotiin saakka: etukäteen oikein hykertelin, miten saan olla viikon omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ja määrätä kaikesta kotona. Ajattelin, että ekana päivänä siivoan koko asunnon ja sitten vain nautin siitä, ettei kukaan tuu sotkemaan. Olin myös suunnitellut raakkaavani vaatekaapin sisällön, lukevani pari romaania sekä edistäväni torkkupeittoprojektia. Jo alkukesästä suunnittelemani projekti oli nimilaputtaa (suomeksi) kaikkien asunnosta löytyvät esineet, jotta ranskiksen suomenopinnot etenisivät vähän vauhdikkaammin, ja olin myös ajatellut testata kepillä jäätä ja hankkia pari hyvää ranskankielistä kirjaa, josko Maxime huomaisi, että lukeminen voi olla ihan kivaa.

Ja kuinkas sitten kävikään? Viikonlopun jumitin yöpukusillani tietokoneen ääressä, söin kaupan valmissalaattia ja neljä korvapuustia, unohdin täysin kukkien kastelun, siivosin ainoastaan Magnuksen hiekkiksen ja senkin vain tyrmäävän hajun vuoksi. Keittiö oli täynnä muruja ja hedelmäkärpäsiä, olkkarin matosta olisi voinut käsin kaapia kissan karvaa suunnilleen yhden tyynyn täytetarpeiksi, ja vaatekaappini sisältö oli jotenkin omia aikojaan vaeltanut puolipitoisiksi mytyiksi sängylle. Jota ei tietenkään ollut pedattu.

Kirjat lojuvat yhä avaamattomina hyllyssä ja lankakerät ovat vallanneet sohvan päätyen kissan päänalusiksi päiväuniaikaan. Pölylaskeuma pöytäpinnoilla on sitä luokkaa, että yritän vain pitää verhoja kiinni siihen asti kun pimeä laskee, ettei tarvisi nousta hakemaan rättiä... Mitään nimilappuja en ajatellutkaan ennen kuin aloin tätä postausta kirjoittaa, eikä keskustaan ole ollut asiaa, joten kirjakauppojen koluaminen on jäänyt vähemmälle.

Miten voikin laiskottaa näin antaumuksella?! (Saamattomuudesta kertonee sekin, että tämä postaus on roikkunut luonnoksissa jo kolme päivää, enkä vaan saa kerta kaikkiaan sitä julkaistua :D)

***

Yritän nyt kuitenkin nähdä asiassa hyviäkin puolia: ennen olin kamala siivousnatsi, jonka naama oli aina nurinpäin, jos villakoirat pyöri nurkissa tai tiskipöydälle oli unohtunut likaisia astioita ja vesiroiskeita (kyllä, kammoksun roiskeita vaikka vettä vain olisivatkin). Siivoamassa sai olla ihan. koko. ajan. Kirjaimellisesti. Nyt olen oppinut ummistamaan silmäni pieneltä sekaisuudelta ja odottelen vain iltaa, kun tulee mukavan hämärää, eikä enää näe, onko kaikki niin justiinsa.

***

Maximen lukemaaninnostamistakin olen vähän ehtinyt pohtimaan tässä kaiken saamattomuuteni syövereissä. Onko se nyt niin kamalaa, jos se ei lue? Ja onko mulla oikeutta puuttua asiaan ja yrittää jotenkin painostaa sitä muuttumaan? Mun vaan käy sitä parkaa niin sääliksi, kun sille lukeminen on vain pakkopullaa ja siitä on aina saatava jotain hyötyä irti. Maxime lukeekin lähinnä jotain tietokirjoja ja yrittää myös paneutua englanninkieliseen kirjallisuuteen, mutta innostus on sitä luokkaa, ettei herra ole vielä yhtään kirjaa saanut kahlattua läpi niiden neljän vuoden aikana, jotka ollaan oltu yhdessä. Ehkä sekin ei aina viikonloppuisin huokailisi, kun on niiiiiin tylsää, jos joka hetki ei tapahdu jotain, jos se voisi hyödyntää ajan uppoutumalla hyvään kirjaan? ;) Musta olisi niin ihanaa aina välillä viettää laiskoja iltapäiviä kotisohvalla lukien, mutta keskittymiskyky vähän herpaantuu sen yhden rankutusta (tai vaihtoehtoisesti tv:n huudatusta) kuunnellessa!

Luulen kuitenkin, että lopulta kysymyksen siitä, ostanko sille jonkun kirjan houkuttimeksi, ratkaisee se, jaksanko ikinä raahautua keskustan fnaciin :D

Enää puolitoista tuntia "töitä" ja sit pääsee kylään tulleen kaverin kanssa drinksuille ja viikonlopun viettoon!