Kesälomalla

Englannin kielitesti on vihdoin ohi! Neljän tunnin istunnon jälkeen oli takki aika tyhjä, ja kun ulkona vielä oli laskenut lämpötila lähes arktisiin lukemiin (+13! heinäkuussa!), palkitsin itseni supermakealla kermavaahtokahvilla Gare du nordin Starbucksissa. Tuli tarpeeseen. Kymmenen päivän sisällä saan kuulla, kaatuiko ensi vuodelle kaavailemani suunnitelma nyt tähän. Sinänsä mielestäni TOEFL oli ihan asiallinen, oikeita asioita testaava koe, mutta aika yli-inhimillisiä kykyjä kyllä vaaditaan varsinkin kuullunymmärtämis- ja puhumisosiossa... Fingers crossed!

Iltapäivällä tehtiin Maximen kanssa retki keskustan ostoshelvettiin. Vähän pelotti yhdistelmä lauantai, rue Neuve, alennusmyyntien loppurysäys ja sateinen sää, mutta en enää kestänyt elämää ilman puhelinta. Mulle kävi siis juuri se, mitä pelkäsin siirtyessäni vanhasta nokialaisesta halostani älypuhelimeen, ja luuri teki mysteerisen kuoleman vain puolen vuoden käytön jälkeen. Ei kerta kaikkiaan mitään syytä - en siis todellakaan ole tällä kertaa pudottanut sitä vessanpyttyyn tai kaatanut kasvovettä päälle tai muutakaan klassisista elektroniikan tuhoamisliikkeistäni, vaan kohtelin sitä silkkihansikkain. Ja se myytiin mulle saatesanoin, että yhtään palautusta ei ole tullut! Seuraavalla Suomen reissulla menen ostokuitin kanssa Giganttiin reklamoimaan, mutta nyt hätäratkaisuna ostin siis ihan vain uuden puhelimen... Toivottavasti tämä yksilö eläisi edes vähän pidempään.

(Jos kenellekään koskaan tulee tarve ostaa uusi puhelin Belgiassa, voin suositella puhelinoperaattorien liikkeitä asiakaspalvelun puolesta! Täällä ei blokata puhelimia tietylle operaattorille, joten vaikka näissä liikkeissä siis saakin kytkykaupalla edullisia (tai "edullisia"? en ole perehtynyt asiaan, koska en tykkää kytkykaupoista enkä osamaksusta) puhelimia, niissä myydään myös ihan "irtomyyntinä" tuotteita. Ja yleensä myyjillä on aikaa kertoa ummet ja lammet eri vaihtoehdoista, joten jos ei ole ihan varma, että mitä on hakemassa, näistä voi käydä nuuskimassa parhaat mallit. Hinnatkin näkyivät olevan aika samaa luokkaa kuin Fnacissa ja Media Marktissa. Vinkki vinkkinen. :))

Onneksi, onneksi, onneksi, olin suuressa viisaudessa (ja puhelimen muistin täyttyessä) ostanut muistikortin kännykkään, joten nyt kun sain uuden luurin latinkiin, sain kaikki viimeisen puolen vuoden valokuvat takaisin! Melkein halasin itseäni. :) Iskinpä siis saman tien meidän ekan kesälomareissun valokuvat eetteriin.

***

Me todettiin viime vuonna, että kesäkuun loppu on erinomainen aika lomailla Euroopassa, kun säät alkavat olla jo mukavan kesäiset, mutta toisaalta suurimmat turistimassat eivät ole vielä liikkeellä (ja yleensä ei vielä tarvitse maksaa high season -hintoja). Myöskin työvuoden rytmiin alkaa tässä vaiheessa kaivata hengähdystaukoa, joten otettiin tänäkin vuonna viikon etukäteiskesäloma juhannuksesta alkaen, ja hurautettiin Grenoblen kautta kohti Italiaa.

Mitään varsinaista suunnitelmaa ei oltu ehditty (eli jaksettu) tehdä, vaan lomaa edeltävällä viikolla tehtiin summittainen ajoreitti google mapsiin Maximen italialaisten kollegoiden vinkkien ja muutamien omien toiveiden pohjalta. Sitten vain teltta ja matkalaukut autoon ja menoksi! En nyt ihan täysin stressittä kyennyt lähtemään matkaan, mutta viime vuoden onnistuneen reissun jälkeen oli kuitenkin helpompi lähteä seikkailemaan vailla päämäärää. Varsinkin kun tällä kertaa pysyttiin EU:n rajojen sisäpuolella! ;)

Eka pysäkki oli Portofino Italian Rivieralla. Maximen hieman iäkkäämpi ja hieman varakkaampi työkaveri oli ylistänyt paikan maasta taivaaseen, ja olihan siellä todella kaunista. (mulle tuli koko ajan miljööstä mieleen Muumit Rivieralla :D) Oli myös melko kallista.

Me viivyttiin Portofinossa vain päivän verran, ja käytiin kävelemässä maisemareitti Santa Margheritan kaupungista Portofinon satamaan. Kukkulaisella niemimaalla kulkee ristiin rastiin hyvin merkittyjä polkuja (tai ehkä pitäisi sanoa teitä, paikalliset ainakin ajelivat sinne suvereenisti kolmipyöräisillä lavamopoillaan keräämään oliivi- ja sitruunaviljelmien satoa), ja siellä olisi varmaan saanut useammankin päivän kulumaan samoillen vuorilla ja uiden. Mulle jäi vain jotenkin tympeä olo siitä, miten nenänvartta pitkin meitä katsottiin mutaisissa lenkkareissamme ja hikisissä t-paidoissamme itse kaupungissa, missä muut lomailijat käyskentelivät meren rannassa Diorin ja Guccin uusimmassa kesämallistossa...

 

Mun toiveenani oli päästä Cinque Terren kansallispuistoon, joten jatkoimme Portofinosta suoraa päätä sinne siis. Yöpaikaksi valikoitui Levanton kylä kansallispuiston pohjoispuolella ihan vain koska GPS ehdotti sieltä leirintäaluetta, joka pikaisen googletuksen perusteella näytti tosi kivalta. Parkkeerasimme auton ja teltan sinne siis kahdeksi yöksi vuorten juurelle ja meren äärelle, ja se oli erinomaisen hyvä päätös se.

 

 

Levantossa söimme nimittäin loman parhaassa ravintolassa! Onneksi löysimme paikan jo ekana iltana, koska sitten pääsimme sinne vielä uudestaan. Söimme grillattua mustekalaa, langustia ja maailman parasta tiramisua. Toisena iltana Maxime sai mukaansa puolikkaan pullon grappaa, kun lähdimme pois. Haluan tuonne takaisin!

 

 

Levanton ja kansallispuiston eteläpuolella sijaitsevan La Spezian välillä kulkee junarata, jota pitkin pääsee kaikkein helpoiten vierailemaan Cinque Terren viidessä kylässä. Me päädyttiin erinäisten seikkailuiden (tultiin väärältä puolelta asemalle) ostamaan yksittäisiä lippuja, mikä ei lopulta ollut juurikaan kalliimpaa kuin päivälipun ostaminen (muistaakseni meillä meni ehkä 12-13€ kaikkineen päivän lippuihin), mutta päivälippu tietenkin säästää suuren määrän säätöä asemilla.

 

Kylien välillä pääsee normaalisti myös patikoimaan, mutta ainakin meidän vierailun aikaan kaikki rantaa seuraavat helpot kävelyreitit oli suljettu yhtä lukuunottamatta, ja pidemmät reitit olisivat vaatineet enemmän aikaa. Me haluttiin käydä kaikissa viidessä kylässä, joten päädyttiin kävelemään vuorien kautta Riomaggioresta Manarolaan (lyhin vuorilla kulkevista reiteistä) ja sitten se ainoa auki oleva rantaa pitkin kulkeva pätkä Vernazzasta Monterosso al Mareen. Rantareiteistä piti maksaa maksu, jonka olisi voinut myös yhdistää siihen junalippuun, jos olisi vähän ehtinyt suunnitella etukäteen.

 

Vernazza ja dorka turistiselfie

 

 Haluaisin palata joskus vielä Cinque Terreen paremmalla ajalla kävelemään vuorille kylien väliin ja nauttimaan siitä täydellisestä rauhasta, joka vallitsi auringon lämmittämällä vuoren rinteellä meren pauhatessa kaukana alhaalla. Aina kun mutkan takaa ei ollut lähestymässä amerikkalaisten turistien laumaa siis. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, ja mahdollisuuksien mukaan myös mieluummin kävelemään kuin ajamaan junalla. Junassa ja kylissä turistikaaos oli nimittäin jotain aika hirveää...

 

 

Cinque Terrestä ajeltiin edelleen etelään läpi Toscanan kumpuilevien maisemien (joita ei tosin ajaessa hirveästi ehtinyt ihastella, kun tie oli yhtä mutkaa toisensa perään ja vauhtia paikallisilla kuskeilla tietenkin kuin rallikuskeilla ikään), ja pysähdeltiin syömään, jätskille ja kahville aina sopivaksi katsomiimme pikkukyliin. Ylemmissä kuvissa San Gimignano Sienan lähellä.

 

 

Yksi yö viivyttiin meren rannalla Castiglione della Pescaian turistikylässä, leirintäalueella joka oli niin valtavan suuri että eksyin sinne muutaman kerran ilman karttaa. Oli muuten myös erinomaisen siisti ja hyvin varusteltu leirintäalue, jolla oli oma pätkä kultaista hiekkarantaa. Voin suositella! 

Itse kylässä ei ollut mitään hirveän ihmeellistä, mutta voisin kuvitella viettäväni tuollakin mukavasti vaikka viikon, välillä rannalla lojuen ja välillä retkeillen ympäri Toscanaa.

 

 

Matkalla takaisin kohti pohjoista pysähdyimme Sienaan, joka on Maximen suuri suosikki Italiassa. Ihan kaunis kaupunki, mutta mun sydämeni ei kyllä jäänyt tuonne. Tosin matkaväsymys alkoi jo vähän viedä veroaan, ja mua jännitti jo reissun seuraava etappi, eli mun toinen toiveeni tälle matkalle.

Sienasta hurjasteltiin nimittäin kohti Milanoa, ja suurta maailmannäyttelyä! En tiedä, onko joku teistä jo käynyt maailmannäyttelyssä, mutta minä en ollut ja odotukset olivat tosi korkealla. En siis varsinaisesti ollut ottanut selvää muuta kuin muutamasta käytännön seikasta etukäteen, ja mielessäni siinteli kuva jostain menneen maailman hohdosta (ehkä koska ainoa asia, mitä mulle tulee maailmannäyttelyistä mieleen, on Eiffel-torni Pariisissa).

Tässä kohtaa saatatte ehkä jo arvata, että todellisuus oli kuvitelmiani karumpi, ja palasin takaisin maanpinnalle rytisten. Oikeastaanhan maailmannäyttelyiden idea on aika sama kuin messuilla. Maksat siitä, että pääset katsomaan mainoksia. Jee.

Milanon maailmannäyttelyn alue on VAL-TA-VA. Kun päästiin siihen pääbulevardille, ajateltiin optimistisesti, että kävelläänpä tuonne toiseen päähän ja katsotaan, mitkä matkan varrelle jäävistä paviljongeista näyttävät vierailun arvoisilta. Voidaan sitten paluumatkalla mennä niihin. Kaksi tuntia myöhemmin istuttiin jalat muusina siellä toisessa päässä hikoillen +38 lempeässä lämmössä toivomassa helikopterikuljetusta takaisin autolle.

 

 

Meillä ei tietenkään ollut edes vettä mukana, koska minä (joka vastaan meillä tällaisista käytännön seikoista) olin osannut lentokenttätyyppistä turvatarkastusta alueen ovilla, enkä uskaltanut ottaa mitään turhaa. (Maximellahan oli tietenkin linkkuveitsi taskussa...) Näyttelyalueella oli ruokaa ja juomaa myynnissä, mutta hinnat olivat (edelleen lentokenttätyyppisesti) aivan järkyttäviä. McDo oli ainoa about normaalin hintainen ravitsemusliike, joten päädyttiin syömään siellä. Onneksi oli tosiaan aika kuuma, joten ei ollut edes kauhea nälkä. :D

Toinen ongelma oli väenpaljous (ylläri). Alue oli niin iso, että kävellessä ei tarvinnut häiriintyä muista ihmisistä, mutta kaikista kivoimman näköiset paviljongit vetivät puoleensa sellaisia Disneyland-henkisiä jonoja, ettei me lähdetty edes koettelemaan onneamme, vaan tyydyttiin niihin vähän vähemmän suosittuihin paikkoihin. Osa oli ihan kivoja, suurin osa aika mitäänsanomattomia. Tai siis olisin odottanut teemalta (Feeding the planet) jotain edes vähän mielenkiintoisempaa. Olin ajatellut, että maat esittelisivät erilaisia onnistuneita tai potentiaalisesti toimivia ratkaisuita ruoantuotannon ongelmiin, mutta pääasiassa tuntui, että oltiin ennemmin vaikka matkailumessuilla, missä maat lähinnä esittelivät ruokakulttuuriaan ja oman maan parhaita puolia.

Jos päädytte menemään tuonne, ottakaa etukäteen selvää näyttelystä ja tehkää suunnitelma. Ottakaa myöskin eväät mukaan ja menkää ajoissa. Ruuhkat alkoivat kertyä vasta joskus kahden jälkeen iltapäivällä.

Mulle tämä taisi kuitenkin olla ennemmin kerran elämässä -kokemus. Tulipahan käytyä!

Oli kiva pre-loma, joka auttoi odottamaan varsinaista kesälomaa elokuun lopulla, ja lisäksi antoi paljon vinkkejä mahdollisia tulevia Italian lomia varten. :)