... ja antikvarkkeja kvarkeiksi"
-Ajan lyhyt historia
Mitä ihmettä teen humanistisessa tiedekunnassa? Teoreettinen fysiikka kutsuu!
Uppouduin
eilen illalla pitkästä aikaa Ajan lyhyeen historiaan, ja yritin
ymmärtää neliulotteista aika-avaruutta ja äärettömyyttä. Samoja asioita
kuin pienenäkin, kun isi valaisi mua kertomalla, ettei maailmankaikkeus
suinkaan ole kolmi- vaan neliuloitteinen. En vieläkään osaa hahmottaa
sitä, ja edelleen se kiehtoo. Nykyisin on vain auennut ihan uusia
maailmoja, kuten kvanttifysiikka, suhteellisuusteoria ja mustat aukot.
Kaikista hassuinta on, että jopa minä, suuri fysiikkaluuseri, pystyn ne
ymmärtämään. Syytän kaikesta isiä, joka aloitti mun ja Vilin aivopesun
jo alle kouluikäisenä ja ihan oikeasti sai mut uskomaan, että fysiikka
(ja luonnontieteet ylipäätään) on ylivertaisia muihin tieteenaloihin
nähden.
En halua mollata mitään tieteenalaa tai kyseenalaistaa
niiden olemassaoloa, mutta mun mielestä fysiikka ON kaikista mielekkäin
niistä. Siinä keskitytään olennaiseen, tutkitaan maailmankaikkeutta
kokonaisuutena eikä vain kapeasta näkökulmasta niin kuin vaikka
humanistitieteissä, joissa tutkitaan ihmisen omia aikaansaannoksia ihan
vain tutkimisen ilosta (kääntäminen tekee poikkeuksen mun
humanismi-dissaukseen, koska sitä tarvitaan käytännössä ja se on tärkeää
ihmisten välisessä kommunikoinnissa). Joka tapauksessa, vähän olisi
hienoa olla mukana vaikka kehittämässä fuusioenergiaa tuottavaa
voimalaitosta!!!
Mun pitäisi oikeastaan olla tällä hetkellä tosi
kiinnostunut esim. italian kokeesta tai pakkaamisesta, mutta mustat
aukot taitaa viedä voiton...
2 PÄIVÄÄ AMERIKKAAN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti