torstai 14. joulukuuta 2006

"Jos ne olisivat olleet antikvarkkeja, kutsuisimme kvarkkeja antikvarkeiksi...

... ja antikvarkkeja kvarkeiksi"
-Ajan lyhyt historia

Mitä ihmettä teen humanistisessa tiedekunnassa? Teoreettinen fysiikka kutsuu!

Uppouduin eilen illalla pitkästä aikaa Ajan lyhyeen historiaan, ja yritin ymmärtää neliulotteista aika-avaruutta ja äärettömyyttä. Samoja asioita kuin pienenäkin, kun isi valaisi mua kertomalla, ettei maailmankaikkeus suinkaan ole kolmi- vaan neliuloitteinen. En vieläkään osaa hahmottaa sitä, ja edelleen se kiehtoo. Nykyisin on vain auennut ihan uusia maailmoja, kuten kvanttifysiikka, suhteellisuusteoria ja mustat aukot. Kaikista hassuinta on, että jopa minä, suuri fysiikkaluuseri, pystyn ne ymmärtämään. Syytän kaikesta isiä, joka aloitti mun ja Vilin aivopesun jo alle kouluikäisenä ja ihan oikeasti sai mut uskomaan, että fysiikka (ja luonnontieteet ylipäätään) on ylivertaisia muihin tieteenaloihin nähden.

En halua mollata mitään tieteenalaa tai kyseenalaistaa niiden olemassaoloa, mutta mun mielestä fysiikka ON kaikista mielekkäin niistä. Siinä keskitytään olennaiseen, tutkitaan maailmankaikkeutta kokonaisuutena eikä vain kapeasta näkökulmasta niin kuin vaikka humanistitieteissä, joissa tutkitaan ihmisen omia aikaansaannoksia ihan vain tutkimisen ilosta (kääntäminen tekee poikkeuksen mun humanismi-dissaukseen, koska sitä tarvitaan käytännössä ja se on tärkeää ihmisten välisessä kommunikoinnissa). Joka tapauksessa, vähän olisi hienoa olla mukana vaikka kehittämässä fuusioenergiaa tuottavaa voimalaitosta!!!

Mun pitäisi oikeastaan olla tällä hetkellä tosi kiinnostunut esim. italian kokeesta tai pakkaamisesta, mutta mustat aukot taitaa viedä voiton...

2 PÄIVÄÄ AMERIKKAAN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti